Vuonna 2023 rahat hupenivat asunnon remonttiin eivätkä matkahaaveet edes olleet juuri mielen päällä.

Ensimmäinen reissu tapahtui vasta heinäkuussa kun tein muutaman päivän tehokkaan ranta- ja ostosloman Italiaan. Lennot Milanoon, Malpensan kentältä vuokra-auto alle ja kohti Liguriaa. Matkalla muutaman tunnin pysähdys Serravalle Outlet Villageen, jossa tein löytöjä hyvillä alennuksilla, ja illallinen meren äärellä Celle Liguressa. Seuraavana päivänä oli rantapäivä. Koska aikaa oli vähän, panostin laatuun. Olin valmis sekä ajamaan kauemmas että maksamaan yksityisen beach clubin palveluista, joten suuntasin päiväksi Ranskan rajan tuntumaan Spiazzetta dei Balzi Rossi -beach clubille. Se on kallis, mutta yhdeksi päiväksi hintansa väärti. Pieni, rauhallinen rantapoukama, siistit fasiliteetit ja hyvät palvelut (suihkut, vessat, ravintola ja baari).

View fullsize

View fullsize

Elokuussa aloitin uuden työn ja piipahdin melkein heti ensitöikseni Tallinnaan työreissulle.

Ja sitten vuoden viimeinen matka tapahtuikin jo elokuun puolivälissä kun edessä oli erittäin erityinen matka Tukholmaan. Tukholman matka tarkoitus oli noutaa uusi perheenjäsen Greyhound Bonnie kotiin. Tukholmaan päin matkustin lentäen ja yövyin yhden yön sympaattisessa Hotel Franzissa. Seuraavan päivänä tapasin Bonnien ja matkustimme yhdessä laivalla Helsinkiin.

Loppuvuosi kuluikin totutellessa sekä uuteen työhön että yhteiseloon uuden perheenjäsenen kanssa.

Vuodelle 2024 pitää tutkiskella mahdollisuuksia matkustaa koiran kanssa.

Vuonna 2022 matkailu oli kahden pandemiavuoden jälkeen vapaampaa, varsinkin tammikuussa saamani kolmannen koronarokotteen saatuani. Opiskelijabudjetti piti kuitenkin matkahaaveet kurissa.

Maalis-huhtikuun vaihteessa kuitenkin pääsin Italiaan. Franciacortan viinialue osoittautuikin herkkusuulle budjettimatkailijalle erinomaiseksi kohteeksi.

Kesällä vuorossa oli kotimaanmatkailua kun poikkesin helteiseen Savonlinnaan Oopperajuhlille kuuntelemassa Bizet’n Carmen -oopperaa.

View fullsize

View fullsize

View fullsize

View fullsize

Lokakuussa työmatkailu teki paluun elämääni ja reissasin ensin Prahaan, sitten Düsseldorfin, Kölnin ja Münchenin seuduille sekä Hampuriin. Työmatkat ovat aina olleet antoisin osa työssäni, mutta pitkän tauon jälkeen näin tiivis reissuaikataulu myös uuvutti.

Marraskuussa oli tarkoitus suunnata aurinkoon, mutta matkan suunnittelu jäi muiden syksyn kiireiden jalkoihin. Viime tipassa järjestin muutaman päivän matkan Riikaan. Riikan joulumarkkinat alkoivat saman päivänä kuin saavuin ja kaupunkiin oli saatu myös lumipeite edellisellä viikolla. Sympaattinen kaupunki, mutta ehkä parhaimmillaan kesällä?

Yli kahden vuoden tauon jälkeen, huhtikuun alussa pääsin vihdoin palaamaan Italiaan. Ja miten sensaatiomaisen onnistunut viikonloppu se olikaan!

Kohteena oli Franciacortan viinialue. Tarkemmin sanottuna Omen kylä 15 km päässä Bresciasta, Lombardiassa ja matkaohjelma keskittyi vahvasti viinin ja ruuan ympärille.

Franciacorta lienee vielä suomalaiselle yleisölle tuntemattomampi viinialue ja viinilaji (ehkä kuohuviineihin erikoistuneita viiniharrastajia lukuunottamatta). Ainakin minä kohtasin kysyviä ilmeitä kertoessani ystäville ja tuttaville matkani kohteesta.

Franciacorta on verraten pieni ja nuori viinityyppi. Viiniä alueella on toki tuotettu satojen vuosien ajan, mutta Franciacorta-viini on klassisella kuohuviinimenetelmällä tuotettua (eli samalla menetelmällä jolla samppanjaa tehdään) ja sitä tehty vasta 1960-luvulta lähtien. Franciacorta on saanut DOCG-statuksen vuonna 1995. Suurin osa tuotannosta nautitaan edelleen Italiassa ja ehkä siksi se on Italian ulkopuolella tunnettu melkeinpä vain aiheeseen vihkiytyneiden harrastajien parissa.

Viikonlopun aikana me tutustuimme kolmeen viinintuottajaan.

Majapaikaksi oli valikoitunut Agriturismo La Fiorita, jonne saavuimme perjantaina lounasaikaan. Suuntasimme heti lounaalle Osteria Élaan. Emme malttaneet pitäytyä kevyessä lounaassa, vaan söimme pitemmän kaavan mukaan, vaikka vain muutaman tunnin päästä tiedossa oli viininmaistelu, winery tour ja neljän ruokalajin illallinen Al Rocol -viinitilalla. Iltapäivällä poikkesimme myös Lo Sparvieren myymälään, josta poimimme muutaman pullon mukaan ihan maistamatta.

Lauantaina aamupäivällä suuntasimme kierrokselle Antica Frattan kellareihin. Edellispäivästä viisastuneena lounaaksi riitti gourmet-sämpylät, sillä illalla kiersimme majapaikkamme La Fioritan kellarit, maistelimme viinejä ja nautiskelimme ravintolan antimia pitkällä illallisella.

Sunnuntaina ennen paluulentoa Suomeen ehdimme käydä ihailemassa Iseo-järveä ja lounaalla sievässä La Darsena 21 -ravintolassa ja pikaisesti shoppailemssa mm. urheiluvaatteita Franciacorta Outlet Villagessa.

Kaikki kohteet tallennettu google mapsiin alla!

Perjantain ja lauantain kohteet valikoituivat sen mukaan, että ne olivat kävelymatkan päässä majapaikastamme. Enkä voi taaskaan olla hehkuttamatta Italian agriturismo-konseptia, josta muutama vuosi sitten jo kirjoitin! Taas aivan erinomainen hinta/laatu -suhde sekä La Fioritassa että Al Rocolissa *. Lisäksi sympaattista, ihmisläheistä palvelua upeissa maalaismaisemissa ja sympaattisia kotieläimiä rapsuteltavaksi. Ja ne viinit myös erittäin korkeatasoisia!

View fullsize

View fullsize

Melko sattumanvaraisesti valitut viinitilat osoittautuivat mukavan erilaisiksi ja kellarikierroksilla painotettiin kivasti eri asioita, joten ei yhtään puuduttanut kuunnella samaa “luentoa” kolmeen kertaan kahden päivän aikana.

Al Rocolin tuotanto oli näistä kolmesta tilasta “käsityömäisintä” ja he kertoivatkin myyvänsä suurimman osan viinistä suoramyyntinä, jolloin he pääsevät tutustumaan suoraan asiakkaisiinsa ja kertomaan heille tuotantofilosofiaansa. Kaikki Al Rocolin viiniviljelmät sijaitsevat Omen ympäristössä, kukkulaisella alueella. Metodiin kuuluu rypäleiden poimiminen käsin, mutta Al Rocolissa myös pullojen pyörittäminen toisen fermentaation aikana tehdään edelleen käsin.

Antica Fratta oli selkeästi isompi tuotanto ja heillä oli viljelmiä ympäri Franciacortan aluetta, eli viiniä kasvaa monipuolisemmissa maaperissä. Tuotantoprosessia oli automatisoitu enemmän ja esimerkiksi pullojen pyörittämisen hoitaa eräänlainen pullopallettirobotti, samoin kuin La Fioritassa. Antica Frattan tuotannosta myös riittää ulkomaille vietäväksi ja paria Antica Frattan viiniä löytyy myös Alkon valikoimasta, samoin kuin Lo Sparvieren viinejä.

Paljon jäi vielä näkemättä, viinejä maistelematta ja hyvissä ravintoloissa syömättä. Tällainen rauhallinen tahti ja 3 viinitilaa yhteen viikonloppuun oli kuitenkin meille juuri sopivasti. Kävelemisen lisäksi polkupyörä olisi myös hyvä vaihtoehto alueella liikkumiseen.

* Hintaesimerkki: Al Rocolin “Tour in the cellar with explanation of Franciacorta’s Method followed by a complete meal with wine-tasting in our restaurant” maksoi 50 euroa ja tuo “complete meal” oli 4 erittäin runsasta ja erittäin herkullista ruokalajia!

Vuonna 2021 reissut jäivät vieläkin vähäisemmiksi kuin vuonna 2020.

View fullsize

View fullsize

View fullsize

Vuosi kyllä lähti käyntiin matkailun merkeissä, kun lensin tammikuun ensimmäisellä viikolla Leville ja ihan vuoden lopussa pääsin vihdoin käymään ulkomailla, kun piipahdin muutamaksi päiväksi Pariisiin tunnelmoimaan joulufiiliksiä.

View fullsize

View fullsize

View fullsize

Kesällä en reissaillut minnekään, mutta kaikkien aikojen helleaalto sai Helsingin tuntumaan joltain Välimeren maalta. Nautin kuumuudesta täysin siemauksin ja kävin jopa meressä uimassa (mitä en muista tehneeni Suomessa ehkä 15 vuoteen) Katajanokan jäänmurtajien vieressä olevalta mattolaiturilta.

Tänäkin vuonna kompensoin huvimatkojeni lentojen CO2-päästöt. Atmosfairin palvelu laski edestakaisista Helsinki-Kittilä ja Helsinki-Pariisi lennoista kertyneen 1700 kg hiilidioksidia ja niiden kompensoiminen maksoi 26 euroa.

Vuodelle 2022 ei ole reissusuunnitelmia. Sekä korona että opiskelijabudjetti edelleen rajoittavat suunnittelua, haaveita toki pyörii mielessä joka päivä matkoista, tai pidemmistä oleskeluista, eri puolilla maailmaa.

Koko viime kevään odotin malttamattomana ja matkakuumeisena rokotusvuoroani. Suunnittelin lähteväni reissuun heti kun kahden viikon vaikutusaika toisesta rokotuksesta olisi kulunut. Mutta sitten en saanutkaan matkaa varattua. Olin jotenkin lamaantunut. En osannut päättää minne mennä, mitä tehdä. Konkreettisen suunnitelman ja varausten tekeminen tuntui ylivoimaiselta. Ja niinpä viikot ja kuukaudet kuluivat, kunnes lokakuussa havahduin ajatukseen mahdollisista matkustusrajoitusten kiristyksistä talvikuukausina ja patistelin itseni varaamaan matkan.

Kohteeksi valitsin Pariisin, entisen kotikaupungin, jossa en ollut käynyt yli 7 vuoteen. Kaveriksi houkuttelin ystävän Sveitsistä. Tuttu kohde tuntui jotenkin helpommalta pitkän matkustustauon jälkeen kuin uuteen kaupunkiin tutustuminen. Ja onhan Pariisissa melkein loputtomasti nähtävää ja koettavaa. Ajankohdaksi valikoitu viimeinen viikonloppu ennen joulua. Ja vaikka omikron-variantti aiheutti stressiä ja jännitystä matkan toteutumisesta, onneksi reissuun lopulta päästiin. Matka oli ihana, virkistävä, vapauttava ja mieltä kirkastava.

View fullsize

View fullsize

View fullsize

View fullsize

Pariisi on täydellinen kaupunki joulutunnelmaan virittymiseen. Kaupunki on täynnä elegantteja joulukoristeita. Lahjaostoksia varten tarjolla on runsaasti personoitavia vaihtoehtoja ja kauniisti pakattuja herkkuja joulupöytään voi valikoida kukin makunsa mukaan suklaasta hanhenmaksaan niin paljon kuin jaksaa kotiin matkalaukuissaan kantaa. Ranskalaiset osaavat hyvästä ruuasta, hyvästä seurasta ja elämästä nauttimisen, joka myöskin olennainen osa joulua.

Matkaohjelmaan ei oltu ennakkoon suunniteltu paria ravintolavarausta enempää. Koska edellisestä reissusta oli molemmilla jo monta vuotta, etsittiin ajankohtaisia ravintolasuosituksia niin Michelin-oppaasta, Eater Guidesta kuin Voguestakin. Ja jonkun verran sai varausten eteen vaivaa nähdä, sillä ensimmäiset paikat, joita yritettiin varata, olivat jo täyteen buukattuja jo reilu kuukausi ennen reissuamme.

Ensimmäiselle päivällä varasimme pitkän lounaan Racinesiin ja toiselle päivälle illallisen Alcazariin. Ensimmäinen on italialaista ruokaa tarjoileva pikkuruinen, kotoisa bistro ja jälkimmäinen trendikkäämpi modernia ranskalaista ruokaa tarjoileva ravintola. Molemmat herkullisia ja tunnelmallisia, joita voin lämpimästi suositella.

Spontaanimmin piipahdimme lounaille perinteikkäisiin ja turistien suosimiin paikkoihin kuten Les Deux Magots Saint-Germain-des-Prés:llä ja Ma Bourgogne Place des Vosgesilla. Ruoka näissäkin maukasta ja palvelu moitteetonta, ja asiakkaiden joukossa vaikutti olevan paikallisiakin, jos se jollekin on jonkinlainen kriteeri.

View fullsize

View fullsize

Ruokailujen lomassa kävelimme paljon Pariisia ihaillen, teimme jouluostoksia ja poikkesinpa myös vanhoille kotikulmilleni Asnieresiin. Lauantai-iltana kävimme myös joulukonsertissa Madeleine-kirkossa. Todella tunnelmallista!

Vaikka siirryimme silloin tällöin kaupunginosasta toiseen metrolla, laski puhelimen askelmittari päivittäin yli 20 000 askelta.

Majapaikaksi valikoitui sievä Hotel Adele & Jules, jonka sijainti osoittautui erinomaiseksi. Hotelli sijaitsee rauhallisella sivukadulla vilkkaalla alueella 9. kaupunginosassa. Huone toki oli aika pieni kahdelle kaverukselle, mutta sisäpihan puolelle antava huone oli poikkeuksellisen hiljainen.

Juuri nyt Helsinki kylpee ihanassa helteessä ja auringonpaisteessa ja Suomen kesä on parhaimmillaan. On siis aika pienelle kattoterassipäivitykselle!

Uusin tulokas Helsingin kattobaarien valikoimaan lienee Klaus K -hotellin Sky Terrace.

Aiemmin yksityistilaisuuksiin käytössä ollut Klaus K:n 7. kerroksen kattoterassi on tänä kesänä avattu yleisölle. Näkymät avautuvat Erottajalle ja Esplanadin puiston yli Tuomiokirkolle ja Linnanmäelle saakka (ei kuitenkaan merelle).

Avoimen terassin lisäksi osa tilasta lasitettu, mikä lienee Suomen arvaamattomassa kesässä erinomainen ratkaisu. Terassin laidoilla voi istua baarituoleilla maisemia ihailemaan ja keskemmällä tavallisiin pöytiin. Terassi ei ole suuri ja baari on selvästi löytänyt asiakaskuntansa, sillä ainakin testipäivänä se täyttyi heti avattuaan ovensa. Sijainti ainakin on mitä mainioin.

Kyrö Pink Gin & Tonic maksoi täällä 15 euroa ja snacksivalikoimassa oli vain pähkinöitä ja sipsejä.

Sky Terrace on oikein mukava lisä Helsingin kattoterassivalikoimaan, vaikka nimi onkin ehkä hieman kunnianhimoinen paikan korkeuteen ja näköaloihin nähden.

Aiempina vuosina testatut Helsingin seudun kattoterassit:

• 2020: Lucy in the Sky

• 2018: Palace ja Màs

• 2017: Ateljee bar avautunee taas vuonna 2022 // Ravintola Loiste on tänä vuonna lanseerattu uudelleen nimellä 10. Kerros // Bar Con on suljettu! Tilalla on joku uusi sporttibaari // Stockmann Roof avautunee myöhemmin tänä kesänä

---

Vuoden 2021 alkajaisiksi hyppäsin lentokoneeseen, joka vei minut Leville (tai siis Kittilään). Edellisestä lentomatkasta oli reilut 10 kuukautta, joten matkakohteen lisäksi fiilistelin täysillä myös lentokenttää ja lentoa.

Kittilässä oli vastassa kirpakka pakkanen ja iltapäivän ihana vaaleanpunainen auringon kajo. Kaamos oli päättynyt pari päivää aiemmin ja aurinko viipyi vuoden ensimmäisellä viikolla horisontin yläpuolella 1,5-2 tuntia.

Tämä oli minulle ensimmäinen kerta Levillä ja edellisestä Lapin reissustakin oli jo melkein 8 vuotta. Olin vaikuttunut, kuinka viihtyisäksi Levikeskus on rakennettu alppityylisine taloineen. Hiihtokeskuksen vieressä oli vielä somia joulumarkkinakojuja ja lukuisissa urheilutarvikemyymälöissä hyvät alennusmyynnit käynnissä.

Vaikkei tällä reissulla mihinkään erämaahan samoiltu, oli Levi etelä-suomalaiselle jo ihanan eksoottinen. Viikon mittaan havahduin moneen kertaan siihen, että tuntui “ihan kuin olisi ulkomailla” (mitä se sitten oikeastaan tarkoittaakaan). Lapissa talven pimeys on lempeämpää kuin esimerkiksi Helsingissä. Valosaasteen puuttuminen ehkä osaltaan edesauttoi myös parempaa unen laatua, hiljaisuuden ja pakkassäässä ulkoilun ohella. Lepo ja rentoutuminen olivatkin tämän reissun keskiössä.

Olin saanut syntymäpäivälahjaksi majoituksen viihtyisässä lomahuoneistossa lyhyen kävelymatkan päästä Levin keskuksesta. Majoituksesta säästyneitä rahoja käytin Levin palveluihin.

En ollut koskaan kokeillut lumilautailua (ja edellisestä laskettelukerrastakin oli jo noin 20 vuotta), joten päätin tarttua tilaisuuteen ja buukata pari kertaa lumilautailun yksityisopetusta. Alkuviikon kirpakassa pakkasessa lumi oli nihkeää enkä vielä ihan saanut lajin juonesta kiinni. Osaava opettaja sai kuitenkin pidettyä fiiliksen positiivisena, eikä minun tehnyt mieli jättää lajikokeilua yhteen kertaan. Loppuviikon tunnilla pakkanen oli lauhtunut, lauta luisti paljon paremmin ja pystyin jo vähän nauttimaankin lajista.

View fullsize

View fullsize

View fullsize

View fullsize

Päiväretkiä, safareita ja aktiviteetteja oli Levillä tarjolla laajalla skaalalla. Minä valitsin moottorikelkkailun ja osallistuin Tokkasafareiden järjestämälle noin 2,5 tunnin Levitunturin kierrokselle. Kelkkareitti oli monin paikoin todella kumpareinen, joten meno oli pomppuista ja kelkan ohjaimissa sai melko rankan yläselän treenin. Ajoimme Immeljärven yli ja tunturin eteläpuolelta Sammun tuvalle, jossa pidettiin kahvitauko ja ihmeteltiin hetki poroja. Paluumatkalla noustiin tunturin laelle, vaikka näkyvyys siellä oli pilvien takia todella minimaalinen. Matkan varrella pidettiin valokuvataukoja kuvauksellisissa paikoissa ja oppaamme piti huolen, että yksinäinenkin retkeilijä sai haluamansa kuvat sekä maisemista että itsestään kelkan ohjaimissa.

Lapin makuja maistelin Nili-Poro-ravintolassa ja Lapin luonnosta inspiraationsa saaneita kaupunkikelpoisia vaatteita ihastelin Hálon uudessa lippulaivamyymälässä.

Seuraavalla kerralla voisin kokeilla vaikka sähköavusteista läskipyörää, jota minulle jo suositeltiin.

Koronan ehkäisystä Levillä huolehdittiin hienosti. Maskeja kehottettiin käyttämään aina yleisissä sisätiloissa (ravintolat, kahvilat, kaupat, bussit, suksivuokraamot jne) eikä tämä kehotus jäänyt vain lapuksi ulko-ovella, vaan maskittomille käytiin asiasta huomauttamassa ja tarjoamassa kertakäyttömaskia. Myös turvaväleistä huolehdittiin. Esim. gondoli-hisseihin kehotettiin menemään vain omalla porukalla.

Ensikertalaisena en osaa arvioida kuinka paljon vähemmän ihmisiä Levillä oli ns. “normaaliin” vuoteen verrattuna. Vaikka väkeä riitti välillä hiihtohissin ja rinnekahvilan jonoon, ei ruuhkaa ollut liiaksi.

Kiitos vielä Liisalle ja Jukalle majoituslahjasta!

Vuoden 2020 alussa reissukalenteri ammotti tyhjyyttään, vaikka haaveita oli pitkä lista. Vuoden 2019 koosteessa mietin mikä kannustaisi matkustamaan kotimaassa. Ja niinhän siinä sitten käy, että elämä yllättää ja joskus tekee päätökset puolestasi. Eipä tarvinnut paljoa ulkomaille matkailla vuonna 2020.

Onnekseni ehdin helmikuussa työmatkoille Italiaan ja Puolaan, ennen kuin koronavirus vyöryi Eurooppaan. Itseasiassa helmikuun viimeisellä viikolla olin Krakovassa kun kuulin, että Bergamon seudulla, jossa olin juuri edellisellä viikolla vieraillut, oli puhjennut koronavirusepidemia.

Olin varannut yhden vapaapäivän tutustuakseni Krakovaan. Nähtävää olisi riittänyt monelle päivällä sekä kaupungissa että sen lähistöllä. Minä keskityin kuitenkin etsimään kaupungin ruokakulttuurista lihaa karttavalle ruokailijalle sopivia paikallisia vaihtoehtoja ja vaihtoehtoja olikin hyvin saatavilla. Vanha kaupunki osoittautui viehättäväksi ja sympaattiseksi jopa sateisena helmikuun päivänä ja Kazimierzin juutalaiskortteleissa oli rouheampi tunnelma ja uskoisin alueen kahviloiden ja baarien olevan nuorten suosiossa.

View fullsize

View fullsize

View fullsize

View fullsize

Sitten jäätiin kotiin. Ensin peruuntui työreissut ja sitten ei tarvinnut edes toimistolle mennä. Eikä kavereitakaan saanut nähdä. Keväällä oli aikaa pohtia, mikä elämässä on itselle tärkeää. Tai oikeasti ei tarvinnut edes pohtia, vaan jotenkin yksin kotona keittiönpöydän ääressä Teams-palavereissa istuessa se iski tajuntaan, että mitä normaalielämästä eniten kaipaa ja mitä ei haluaisi takaisin. Niinpä laitoin asuntoni myyntiin ja aloin tositarkoituksella selaamaan oikotietä ja etuovea ja etsimään kotia taas Etelä-Helsingistä. Ja kun sitten jonkun etiäisen rohkaisemana yhteishakuun laittamani opiskelupaikkatoivekin meni todistushaussa läpi, päätin jäädä syksyllä opintovapaalle. Alkusyksystä siis oli edessä sekä muutto että opiskelijaelämän aloittaminen.

Mutta ennen kaikkea sitä myllerrystä käytiin perheen kanssa heinäkuussa Kainuussa katsomassa karhuja, reissulla joka ylitti odotukset. Upea luonto ja leppoisa elämänrytmi olivat juuri mitä kaipasin.

View fullsize

View fullsize

Kun matkakuume on syksyn mittaan noussut, olen kiitollisena muistellut aiempia reissujani, joista erityisesti nousee pintaan vuoden 2018 seikkailut. Iloinen olen myös, että helmikuussa ehdin tutustumaan kiehtovaan Krakovaan (jonka myötä sain Puolan uutena maana vierailtujen maiden listalle) ja käymään “kotikonnuilla” Italiassa.

Kahtena viimeisimpänä vuonna olen kompensoinut huvimatkojeni lennoista aiheutuneet CO2-päästöt. Vuonna 2020 en kuitenkaan lentänyt yhtään kertaa huvimatkalle.

Vaikkei Suomi-matkailua tänäkään vuonna yhtä kohdetta enemää tullut, oli se yksi kohde kuitenkin se vuoden “pääkohde”. Tämä ei kuitenkaan tapahtunut pandemian pakottamana, vaan kohdetta oli harkittu jo viime vuoden lopulla, kun uudesta koronaviruksesta ei vielä Suomessa ollut puhettakaan.

Nyt vuoden 2020 lopussa reissujalkaa jo kovasti vipattaa. Tammikuulle ohjelmassa pyrähdys Lappiin, mutta ulkomaan reissut lienevät ajankohtaisia vasta rokotusten jälkeen (jo ihan opiskelijabudjetinkin takia).

Vaikka kesälomat alkaa olla jo takana päin ja koulut ja työt alkaneet, on elokuussakin vielä terassikelejä. Ja Espoon Keilaniemestä löytyikin oivallinen after work -terassi: Raaden hampaanakin tunnettuun, entiseen Fortumin torniin, nykyiseen Accountor toweriin reilu vuosi sitten avattu Lucy in the Sky -ravintola lasiseinäisine terasseineen.

Lucy in the Sky on mainio lisä Helsingin kattoterassivalikoimaan, vaikka sijaitseekin juuri ja juuri Espoon puolella. Joten päätin arvioida sen samoilla kriteereillä kuin Helsingin kattoterassit aiemmin.

View fullsize

View fullsize

Suuntasimme Lucyn terassille ystäväni kanssa afterworkille eräänä elokuisena arki-iltana metrolla. Keilaniemen metroaseman ympäristö on vielä vahvasti rakennustyömaiden hallitsema, mikä vaikeutti sisäänkäynnin löytämistä. Opaskyltit voisi meidän mielestä asetella näkyvämmille paikoilla ja työmaa-aitoihin kiinnitettyihin logokyltteihin ehkä lisätä nuolia. Teille muille tiedoksi, että siitä metroaseman B-uloskäyntiä vastapäätä, Alepan kulmalta, talon edestä oikealle, sieltä sisäänkäynti löytyy.

Ylhäällä tornitalon 20. kerroksessa näkymät aukeavat länteen Espooseen ja itään Helsinkiin. Noin puolet kerroksesta on varattu ravintolalle ja puolet baarille. Me istuimme Helsingin puolen terassille, vaikka Espoon puolella olisi tietysti voinut nauttia pilvien lomasta pilkottavasta ilta-auringosta.

Ravintolan sisustus on elegantti ja rakennuksen aikakauden mukainen. Terassin kalustus on industrial-henkisen tyylikkäs. Lounge-tuolit tyynyineen olivat mukavat istua. Terassin viihtyisyyttä voisi vielä parantaa esim. kasveilla ja kynttilöillä tai muilla valoelementeillä. Unisex-wc-tilat kaipasivat testikäynnin perusteella tiheämpää siistimistä.

View fullsize

View fullsize

View fullsize

View fullsize

Näköalat ovat upeat ja esteettömät itään ja länteen. Toisin kuin Helsingin keskustan terasseilla, näköala on vehreä. Ei-niin-esteettiset Keilarannan matalat laatikkomaiset toimistotalot itäpuolella ja Karhusaaren solmu länsipuolella hieman häiritsivät maisemasta nauttimista, vaikka alhaalla ovatkin. Etelään aukeavaa merinäköalaa toivoisimme, että olisi maksimoitu enemmän, esimerkiksi asettelemalla terassin eteläkulman lounge-tuolit merelle päin (sen sijaan että sinne on laitettu terassille päin suunnattu penkki).

Baarin puolella drinkit ja snackit tilataan baaritiskiltä (snackit tuodaan pöytään). Baarin henkilökunta oli ystätävällistä ja huumorintajuista. Asiakkaiden vastaanottoon voisi vielä panostaa.

Cocktailit meillä jäi tällä kertaa testaamatta, mutta rosé oli raikasta ja snack-listalta testatut ranskalaiset herkullisia.

Kaiken kaikkiaan miellyttävä kokemus. Aion vierailla useamminkin.

Pistetytyksessä Lucy in the Sky kipusi toiselle sijalle, Palacen pitäessä ykkössijaa. Tsekkaa aiempien vuosien arviot ja pisteet Helsingin kattoterasseista täältä ja täältä.*

*Muistetaanhan taas, että pisteytys luonnollisesti perustuu täysin subjektiiviseen kokemukseen ja näkemykseen sekä vierailuhetkellä vallinneisiin olosuhteisiin ja fiiliksiin ja kokemuksiin.

---

Mikä onnekas sattuma olikaan, kun viime vuoden lopulla perheen kanssa kesälomakohdetta valitessamme mieleen putkahti Pohjois-Suomen karhusafarit ja muut luontokohteet, sinne Italian, Kroatian ja Espanjan joukkoon. Karhusafareita googlaillessamme löysimme suomussalmelaisen Arolan tilan ja sinne sitten suuntasimme koronakevään jälkimainingeissa heinäkuun puolivälissä. Ja mikä erinomainen kohdevalinta se olikaan!

Karhujen katselemisen lisäksi Suomussalmelta (ja sen lähistöltä) löytyikin vaikka mitä muuta nähtävää, eikä vajaassa viikossa edes kaikkea ehditty katsomaan ja kokemaan.

View fullsize

View fullsize

Majapaikkamme Arolan tila sijaitsee ihan Venäjän rajalla ja Martinselkosen luonnonsuojelualueen reunalla. Arolan väki keskittyy nykyisin karhusafareihin ja muihin matkailupalveluihin ja on luopunut omista lypsylehmistään, mutta vuokrannut laidunmaat läheiselle karjatilalliselle. Keittiönpöydän äärestä meillä olikin suora näkyvyys lehmien laitumelle ja lehmien seuraileminen olikin parempaa viihdettä kuin tv. “Minne lehmät ovat menneet?” tai “Lehmät ovat palanneet!” kuului melkein joka kerta, kun joku astui keittiöön.

Heti ensimmäisenä lomapäivänä lähdimme karhusafarille ja klo 15 isäntämme johdatteli meidät pienen ajomatkan päähän metsäpalstalleen pieniin hirsimökkeihin odottamaan karhuja. Minun ennakko-odotukseni oli, että 6 tunnin retken aikana karhuja näkyisin yksi tai kaksi, joten yllätyin, kun karhuja nähtiin ruokintapaikalla ainakin 7, joista muutamat useaan kertaan tai pitkän aikaa herkutellen.

Karhut olivat siis selvästi oppineet tulemaan ruoka-aikaan paikalle, mutta muuten Arolan väki pyrkii huolehtimaan, ettei karhut enempää tottuisi ihmisten ääniin ja hajuihin.

Toisena päivänä suuntasimme Hossan kansallispuistoon Julma Ölkyn järvelle. Ölökyn ähkäsy oli maineensa veroinen rengasreitti: Kaunis, mutta paikoittain melko vaikeakulkuinen. Rotkojärven jyrkänteet olivat vaikuttavan näköisiä ja luonto polun varrella monipuolista. Kuusikoita, kalliojyrkänteitä, tupasvillaa kukkivia soita.

Kuljimme reitin renkaan sijaan kahdeksikkona eli ylitimme riippusillan kahdesti. Nousua tuli iPhonen laskurin mukaan 90 kerrosta vastaava määrä. Heinäkuun 2020 puolivälissä polku oli lähes ruuhkainen. Kalliomaalaukset jäi meiltä tällä kertaa näkemättä.

Kolmantena päivänä suuntasimme Suomussalmen kulttuurikohteiden pariin. Ensin ihmettelimme Hiljainen Kansa -taideteosta viitostien varressa ja nautimme herkullisen lounaan Niittykahvilan tuvassa. Lohikeittossa oli herkullinen savuaromi ja mahdollisesti aika paljon voita ja jälkiruuaksi otettiin muurinpohjaletut. Letut olivat sen verran hyviä, että ne kannattaa syödä vaikka välipalaksi, jos ei satu paikalle ruoka-aikaan.

Sitten poikkesimme Soivaan metsään musisoimaan. Soiva metsä on kauniiseen harjumaisemaan rakennettu luontopolku, jonka varrella on erilaisia suurikokoisia soittimia ohikulkijoiden vapaasti käytettäväksi.

Neljäntenä päivänä osa matkaporukastamme lähti poimimaan hillaa, joita tänä kesänä kuulemma on poikkeuksellisen paljon ja avosoilla marjat olivat jo kypsiä. Tilan isäntä opasti tuntemilleen soille. Toinen osa porukasta lähti järvelle melomaan. Iltapäivällä kokoonnuimme läheiselle metsähallituksen ylläpitämälle nuotiopaikalle Taivaljoen varteen paistamaan lettuja.

View fullsize

View fullsize

View fullsize

View fullsize

Viidentenä päivänä, ennen kuin suuntasimme automme takaisin kohti etelää, pysähdyimme vielä Raatteen porttiin perehtymään talvisodan tapahtumiin. Olimme edeltävien päivien aikana nähneet teiden varsilla monia talvisotaan liittyviä muistomerkkejä ja myös majapaikkamme emäntä Helena oli kertonut meille tarinoita sota-ajoilta. Raatteen portin museossa nämä palaset pääsivät osaksi kokonaisuutta.

Sään suhteen meillä kävi tuuri! Ensimmäinen kokonainen päivä kohteessa oli pilvinen ja iltapäivällä satoi, mutta jo illalla aurinko tuli esiin. Vaelluspäivämme Hossassa oli myös alkuun pilvinen, mikä oli meille sopivaa, niin ei tullut liian kuuma. Mutta seuraavat päivät saimme nauttia aurinkoisista ja lämpimistä kesäsäistä.

Arolan tilalla oli oikein mukavat ja kotoisat majoitustilat. Meidän porukka majoittui kahteen Arovillan huoneistoon. Nämä huoneistot sopivat myös pyörätuolilla liikkuvalle, kuten kuulemma myös yksi karhunkatselukopeista. Yksin matkaaville Arolassa tarjolla olisi huoneita pirtin yläkerrassa. Vieraiden käytössä on myös sauna ja rannassa oleva kanootti. Kanootteja sai myös vuokrata.

Teimme suurimman osan ruuista itse asunnossamme, mutta tilan pirtissä on mahdollisuus aamiaisiin ja illallisiin. Lähtöaamuna kävimmekin siellä aamiaisella ja se oli runsas ja monipuolinen.

Välimatkat Suomussalmen seudulla ovat pitkiä, joten siirtymiin kannattaa varata aikaa eikä yhteenpäivään kannata suunnitella kovin etäällä toisistaan olevia kohteita. Ilman omaa kulkuneuvoa täällä ei oikein pärjää. Matkapuhelinverkko toimi pääasiassa heikohkolla 3G-signaalilla. Perinteiset puhelut ja tekstiviestit kulkivat moitteettomasti, mutta dataliikenne oli hitaanpaa. Somettajat tarvitsevat siis kärsivällisyyttä!