Helsingin kattoterassit

Näköalapaikat kaupungin kattojen yli ovat aina varmoja suosikkejani vieraillessani uusissa kaupungeissa (ja miksei jo tutuissakin). Parasta on, jos paikalla on viihtyisä terassi ja baari, jossa nauttia virvokkaita tai välipalaa. Usein Rooftop Guide onkin osa matkaa edeltävää tutkimustyötä kaupunkikohteisiin.

Helsingin ilmasto ei ole suotuisin terasseille ja kattobaarien tarjonta onkin ollut hyvin rajallista, mutta ilokseni kaupungin kattoterassitarjonta on parantunut viimeisen vuoden aikana (Rooftop Guide ei ole pysynyt muutosten perässä...). Niinpä otin tehtäväkseni käydä tarkastamassa, mitä näillä terasseilla on tarjottavana ja miten uudet tulokkaat pärjäävät vertailussa jo pidempään toimineiden kattoterassien rinnalla. 

Testivierailut toteutettu heinäkuun 2017 aikana. 

 

PERINTEIKKÄÄT

  • Ateljee Bar - Legendaarinen ja historiallinen, Hotelli Tornin huipulla sijaitseva Ateljee Bar, josta 360 asteen näkymät Helsingin ylle ja merelle. Tänne olen vienyt kaikki ulkomaalaiset vieraani.

Näköalat täältä ovat vertaansa vailla. Sisustuksessa onkin ilmeisesti haluttu jättää tilaa ja huomiota maisemille. Sekä terassilla että pienessä sisätilassa on pienten pöytien ympärillä jo hieman kuluneita Kartellin Ghost-tuoleja. Fiilis on hieman kolkko ja tuolit pitivät ikävää meteliä niitä liikuteltaessa. Tilassa olisi potentiaalia enempään. 

Testiryhmämme oli paikalla tarkastamassa tilanteen eräänä aurinkoisena maanantaina afterwork -aikaan eikä ruuhkaa juuri ollut, mutta toki terassin kaiteen ääressä riitti valokuvaajia. Palvelukokemus oli ok eikä vadelma-mojitossa ollut moittimista, toisaalta ei myöskään erityistä kehumista. Ateljee ei juuri nyt ehkä ole se kaupungin hipein ja coolein baari, mutta maisemien ansiosta aina silloin tällöin käymisen arvoinen ja ilmeisen suosittu. Auringon laskun aikaan parhaimmillaan!

Cocktailit 14,50-16,40 eur. Oluet 8,10-10,10 eur (0,33 l).


  • Ravintola Loiste - Hotelli Vaakunan ja Sokoksen yläkerrassa olevalla ravintolalla on U:n muotoinen terassi, jolta on komeat näkymät yli kattojen itään, etelään ja länteen. 

Terassin kalustus oli käytännöllinen ja mukava myös ruokaileville asiakkaille. Tuoleilla jaksaisi istua pidempäänkin, pöytä oli tukeva ja äänimaailma miellyttävä. Terassille voi tilata ravintolan menulta ruokaa terassin baaritiskiltä. Terassi on käytössä hotelli Vaakunan aamiaisella (hyvällä ilmalla), jota voi mennä nauttimaan vaikka ei hotellissa yöpyisikään. Aika komeat aamiaisnäkymät!

Testivierailu toteutettiin aurinkoisena ja lämpinä lauantaina iltapäivällä. Suurimmassa osassa pöytiä oli asiakkaita viimeistelemässä lounasta tai nauttimassa virvokkeita, mutta ruuhkaa ei ollut ja paikkoja oli sekä auringossa että varjossa.

Cocktailit 10,5-14,5 eur. Oluet alkaen 6,5 eur (0,5 l). Ruoka-annokset alkaen 10,5 eur.

 

UUDET TULOKKAAT

  • Bar Con - Kamppikeskuksen Korttelin yhteyteen avautuneessa tapas-baarissa on terassiparveke ja vaikka se ei olekaan kattoterassi, on se kuitenkin tarpeeksi korkealla ansaitakseen paikan tällä listalla.

Näköala ei kuitenkaan ihan ulotu kattojen yli vaan Urho Kekkosen katua pitkin. Terassilla on kivasti panostettu yksityiskohtiin. On korkeat kaidelasit suojaamaan tuulelta, on markiisit suojaamaan iltapäivän paahteelta, infrapunalämmittimet suojaamaan suomalaisilta lämpötiloilta sekä mukavat ja tyylikkään tuolit ja kivat tunnelmavalot. Silti baarin sisätilat ovat ehkä kuitenkin terassia viihtyisämmät. Paras paikka Bar Conissa on baaritiskin ja terassin väliin jäävä verantamainen tila. Siitä näköalakin on paras, Annankatua etelään. 

Testiryhmämme arvosti ystävällistä ja ammattitaitoista baarimikkoa, joka sekoitti meille sopivasti kirpeää ja makeaa yhdistävät alkoholittomat drinkit (listan ulkopuolelta).

Cocktailit 12 euroa (alkoholiton 6 eur). Oluet 9 euroa (0,33 l). Espanja-teemalleen uskollisena Bar Con ei tarjoile suomalaisia oluita. Saatavilla tapasannoksia jaettavaksi (10-12 eur) ja pintxoja 4 eur kpl tai erikokoisina plattereina.


  • Stockmann Roof - Ravintola Teatterin operoima terassibaari Stockmannin 8-kerrokseen avautui Toukokuun puolivälin paikkeilla.

Näköalat ovat avarat kattonäkymät terassin päädystä Esplanadin ja Erottajan suuntaan, muualla näköala ei ulotu kattojen yli. Terassi suurelta osalta katettu, mikä on tietysti kiva Suomen kesäsäitä ajatellen, mutta osaltaan ehkä loi tilaan hieman synkkää tunnelmaa. Terassi on kalustettu tyylikkäillä valkoisilla ja turkooseilla kalusteilla, joko loungemaisen matalilla tai baarimaisen korkeilla.

Testiryhmämme vieraili Stockan katolla eräänä hieman pilvisenä ja koleana päivänä lounasaikaan. Terassilla voi nauttia Hanko Sushin annoksia, jotka lounasaikaan käytiin tilaamassa ja noutamassa Hanko Sushin tiskiltä sisältä. Säästä huolimatta terassilla oli urheita kesäpäivän viettäjiä muitakin, mutta tunnelma varmasti olisi parempi aurinkoisena kesäiltana afterwork-aikaan.

Cocktailit 13-14,50 euroa. Oluet alkaen 6 eur (0,33 l). Hanko Sushin annokset alkaen 10 eur.


    Emme voineet vastustaa kiusausta laittaa terasseja paremmuusjärjestykseen. Testiryhmän jäsenet arvioivat kunkin terassin asteikolla 1-5 kolmella eri osa-alueella: näköala, palvelu ja viihtyisyys. 

    Ateljee Bar selvisi voittajaksi niukalla piste-enemmistöllä näköalansa turvin. Bar Con menestyi sekä palvelussa että viihtyisyydessä. Mutta kaiken kaikkiaan kokonaispisteissä ei ollut paljoa hajontaa. Kaikki terassit ovat käymisen arvoisia. Eihän kattoterasseja Helsingissä liikaa ole. Helsingin tämän hetken parhaat terassit sijaitsevat mielestäni kuitenkin maantasalla.

     


    MUISTA MYÖS NÄMÄ:

    • Ravintola Savoy - Tämä perinteikäs ja maineikas ravintola terasseineen jäi tällä erää testaamatta budjettirajoitteiden takia

     

    •  Clarion Sky Room - Ei ole ylimmässä kerroksessa,  eikä terassi, mutta näköalan puolesta ansaitsee paikkansa tällä listalla. Ja tietenkin Suomen ilmastossa on plussaa, että näistä maisemista voi nauttia ympäri vuoden!
    Majapaikkana agriturismo

    Joskus sitä kaipaa matkallaan majapaikaltaan jotain kotoisampaa kuin hotelli, mutta kotimajoitus tai vuokra-asunto tuntuu liian arkiselta.

    Joskus haluaa matkallaan kaupungin vilinästä maaseudun rauhaan.

    Joskus tekee mieli herkutella matkakohteen lähiruualla ja ehkä jopa päästä tutustumaan ruoan tuottajiin ja tuotantoon.

    Italiassa näihin toiveisiin ja tarpeisiin vastaa erinomaisesti agriturismo. Agriturismot ovat ensisijaisesti maanviljelyyn tai eläinten kasvatukseen keskittyviä maatiloja, jotka tarjoavat siinä sivussa myös majoitus- ja ravintolapalveluita. Toimintaa säädellään sekä valtakunnallisesti että jokainen maakunta vielä omissa asetuksissaan. 

    Tiukoista määräyksistä huolimatta jokainen agriturismo on yksilöllinen. Joukossa on myös joitakin hyvinkin ylellisiä ja hotellimaisia paikkoja, mutta valtaosa lienee perheomisteisia pientiloja, jotka tarjoavat yksinkertaisia, mutta viihtyisiä huoneita sekä kotiruokahenkisiä aterioita. Joillakin tiloilla on kaikille avoinna oleva ravintola, jotkut kokkavaat vain yövieraille ja toisilla taas tilausravintola ryhmille. Majoituksen ja ravintolan lisäksi turisteille voi olla tarjolla myös vaikka ratsastusretkiä tai muita excursioita, viinin maistelua tai tutustumiskierros tuotantotiloihin. Pihapiirissä juoksentelee usein isäntäväen koira tai useampikin ja joskus pääsee rapsuttelemaan hevosia tai possuja tai seuraamaan kanojen kohotusta.

    Vaikka tunnelma on agriturimoissa usein kotoisa ja isäntäväki tuttavallisempaa kuin tyypillisesti hotellissa, saa agriturismossakin olla halutessaa omassa rauhassa, ihan niinkuin hotellissa.

    Minulle itselleni suuri vetonaula agriturismoon on ruoka. Ateriat ovat yksinkertaisia ja herkullisia ja niiden raaka-aineet ovat pääosin joko omalta tilalta tai naapureilta. Sesongissa olevat tuotteet ovat pääroolissa ja aterian hinnat ravintoloihin nähden edullisia. 3-4 ruokalajin aterian hinta voi olla 25-30 euroa. Menu-vaihtoja tosin ei yleensä juuri ole, vaan tarjolla on yksi ns. päivän menu. Pöydän ääressä voi päästä keskustelemaan isäntäväen kanssa heidän maatilansa historiasta ja tuotannosta, haasteista ja näin pääsee vähän lähemmäksi paikallista kulttuuria. 

    Agriturismot sopivat hyvin myös vastuulliselle matkailijalle. Tilalliset elävät elinkeinonsa takia lähellä luontoa sitä kunnioittaen, matkailijan rahat menevät paikallisen elämäntavan tukemiseen ja ruoka on lähellä tuotettua sesonkiruokaa. Auto on kuitenkin melkein välttämätön agriturismoon majoittujalle, silla maatilat eivät sijaitse ihan taajamissa ja julkisilla voi olla hankalaa päästä perille asti. Polkupyöräily tietenkin voisi olla varteenotettava vaihtoehto, toki kohteesta ja matkakumppaneista riippuen.

    Miten agriturismoja sitten löytää?

    No, sehän on helppoa. Hotellivarausportaaleissa, kuten booking.comissa ja momondossa, on hakuvaihtoehdoissa mahdollisuus rajata majoitustyypiksi maatilamajoitus. Pelkästään agriturismoihin keskittyvässä agriturismo.it:ssä näyttäisi olevan myös laaja kattaus agriturismoja tarkkoine kuvauksineen ja pisteytyksineen, mutta itse en ole vielä tätä sivustoa kokeillut.

    Esimerkiksi näitä agriturismoja voin omasta kokemuksesta lämpimästi suositella:

    HeliItaliaComment
    Barcelonan alkukesä

    Kesäkuun alussa minulla oli tilaisuus kokeilla matkailun saralla jotain uutta. Olen tottunut matkustamaan yksin, ellen sitten matkusta vierailulle ystävien luokse. Tällä kertaa kuitenkin lähdin matkaan teinin kanssa, matkaseuranani 13-vuotias siskontyttöni, kohteen Barcelona. Kaupunki ei ollut meille kummallekaan upouusi. Minä olin aiemmin viettänyt Barcelonassa yhden viikonlopun ja siskontyttökin yhden iltapäivän.

    Matkaseuralaiseni missiona oli nähdä Camp Nou -stadion, mutta muuten matkaohjelma pidettiin ennakkoon avoimena. Vähän minua etukäteen jännitti miten preferenssimme lopulta sopivat yhteen ja miten sopeudun huomioimaan lapsen halut ja tarpeet. Lopulta reissu meni kuitenkin oikein mainiosti, molempien mielestä, ja sain jopa sovellettua tyypillistä kaupunkiloman kaavaani: Väljä, joustava aikataulu, päivään yksi "pääaktiviteetti" joko aamu- tai iltapäivälle ja päivän toinen puolikas vapaata kuljeskelua. Siihen väliin päivälepo ja sopivasti juoma- ja ruokataukoja päivänmittaan.

    Aikaa meillä oli kaksi kokonaista päivää. Heti ensimmäisenä aamupäivänä ohjelmassa oli Camp Nou Experience ja iltapäivällä kuljeskelua Ramblalla ja goottilaisessa kaupungin osassa. Toisena päivänä suuntasimme aamupäivällä El Bornin ja Barcelonetan kautta rannalle kahlaamaan Välimeressä ja iltapäivälle saimme buukattua liput Park Güelliin*, josta kävelimme Gràcian kaupunginosan kautta hotellille Eixampleen.

    Ruoka- ja juomahuolto on Espanjassa helppoa, kun ravitsemusliikkeitä viihtyisine terasseineen on vähintään yksi joka korttelissa ja juomien lisäksi tarjolla on pieniä suolapaloja. Kaikki syömämme ruoka oli hyvää, vaikkei mitään suuria makuelämyksiä tällä matkalla saatu, saati etsittykään. Tällä matkalla ruokapaikat valikoituivat pääasiassa kätevän sijainnin perusteella. Helsingin hintoihin tottuneelle, jopa turistikortteleissa Barcelonan hinnat tuntuivat kohtalaisilta.

    Sääkin oli lopulta juuri sopiva. Ensimmäisenä päivänä uhkaillut sade jäi vain pieneksi ripotteluksi. Toisena päivänä aurinko paistoi, mutta tuulen vire piti huolen ettei tullut liian kuuma. Uimarannalla oli paljon auringonpalvojia ja uimareita, mutta minulle olisi ollut liian viileää mennä mereen uimaan. Iltapäivällä kuitenkin pulahdus hotellin uima-altaseen oli ihanan virkistävää.

    Kävelimme molempina päivinä yli 10 kilometriä, ja bussillakin ajeltiin, ja nähtiin siis aika hyvä katsaus Barcelonan erilaisiin kaupunginosiin ja historiallisiin kerroksiin. Ramblalla ja goottilaisessa kaupunginosassa pitää varautua turistilaumoihin ja turisteille suunnattuihin myymälöihin. Hotelli 1898:n kattoterassi tarjoaa paikan rauhalliselle hengähdystauolle ja hienot näköalat Ramblan hälinän yläpuolella. Rakastan kauppahalleja ja olin merkannut muistiin historiallisen La Boquerian kauppahallin, mutta iltapäivällä osa kojuista oli kiinni ja turisteja parveili silti sisäänkäynnillä ruuhkaksi asti. Tuotevalikoimakin oli enemmän matkailijoille suunnattu (jäätelöä, karkkia ja kuivattuja hedelmiä välipalaksi, pieniä öljypulloja ja mausterasioita kotiinviemisiksi).

    Ciutat Vellan itäosasasta, Via Laietanan toiseltapuolelta Santa Caterinasta ja etelämpää Barcelonetasta sen sijaan löytyi kauppahallit, joissa valikoima oli perinteisempi kattaus juustoja, lihaa, hedelmiä ja vihanneksia ja asiakkaina runsaasti paikallisia, ainakin päätelleen asiakkaiden ja kauppiaiden tuttavallisesta jutustelusta. Tunnelmaltaan suosikkini Barcelonassa on Gràcian kaupunginosa. Nautin sen rauhallisesta, kylämäisestä tunnelmasta, viihtyisistä aukioista ja matalien talojen reunustamista kaduista, joiden varrella on runsaasti pieniä putiikkeja ja kahviloita. 

    Barcelonan boheemi tunnelma ei pettänyt tälläkään kertaa.

    Ja myös matkaseuran mukaan ottamista voisin harkita myös jatkossa.

     

    *Park Güell on nykyisin siis maksullinen ja vierailijoiden määrä per tunti on rajoitettu, joten lippu kannattaa varata ennakkoon netistä.

    Kesälista

    En ole yleensä lista-ihmisiä. Ruokakaupasta ostan mitä tekee mieli, pakkaaminen matkalle tapahtuu usein metodilla "pakataan mitä muistetaan, perillä ostetaan mitä tarvitaan" ja To do -listan kirjoittaminen saa alunperin kivatkin asiat tuntumaan luotaantyöntäviltä velvollisuuksilta. Happier-podcastista opin kuitenkin termin "Could do -list", joka voi auttaa naamioimaan tehtävälista joksikin mukavammaksi.

    Heti vapun jälkeen ajatukset ovat vahvasti kesässä, mutta Suomen kesä on lyhyt ja kiitää helposti ohi helteitä odotellessa. 

    Could do -listan tekeminen kesää varten tuntui hyvältä ajatukselta, joka voisi auttaa nauttimaan koko kesästä, myös arjen keskellä, eikä vaan lomalla. Tämä lista keskittyykin siis erityisesti Helsinkiin:

    • Aamu-uinti Altaalla tai Stadikalla
    • Retki Vartiosaareen yhteysveneellä
    • Työpäivän lounas ulkoilmassa
    • After work -drinkit terassilla Helsingin kattojen yllä
    • Puisto-jooga
    • Jo perinteeksi muodostunut pizzapyöräily Fornitalyyn Jollakseen
    • Ilta ulkoilmaelokuvateatterissa
    • Saunailta jossakin Helsingin julkisessa saunassa
    • Arkipäivän aamupala torilla
    • Eväsretki Kallvikin niemen uimarannalle
    HeliHelsinkiComment
    Orient Bay, Saint Martin

    Ennen ja jälkeen Rolex Swan Cup purjehduksen vietin kaksi yötä Blue Bay Beach -hotellissa Saint Martinin ranskalaisella puolella. Blue Bay Beach sijaitsee ihan Orient Bayn hiekkarannan tuntumassa rauhallisella pientaloalueella, jossa on paljon (pelkästään?) loma-asuntoja ja hotelleja. Liikennettäkin rajoitettu öisin. Ja kova ääniset kulkuneuvot kyltin mukaan ankarasti kielletty.

    Kun saavuin hotellille ensimmäisen kerran oli myöhäinen ilta ja hotellin vastaanotto oli jo kiinni. Olin kuitenkin sähköpostilla saanut tiedon, mikä on huoneeni ja että oven lukko on auki ja avain sisällä. Rantabaarista kantautui salsan rytmit ja kauhistuin, että tätäkö se nyt onkin joka ilta ja saisin unohtaa pitkät yöunet. Aamulla kuitenkin, kun kävin tekemessä check-innin, sain onneksi kuulla, että edellisillan juhlat olivat vain kertaluonteinen karnevaalikauteen liittyvä tilaisuus. Seuraava ilta todellakin oli todella rauhallinen.

    Blue Bay Beachin huoneet ovat melko tilavat, erittäin siistit ja kivasti sisustetut ja niissä on pieni keittonurkkaus. Henkilökunta tosi ystävällistä ja avuliasta. Aamiaista tai muitakaan ravintolapalveluita hotellissa ei ole saatavilla. Aamupalalla voi käydä esim. viereisessä La Playa -hotellissa, jossa aamupala tarjoillaan rantaravintolassa. Todella kaunis paikka aloittaa päivä! Ja aamupalalla tarjottava ruokakin monipuolista ja hyvää. Buffetin lisäksi voi tilata listalta muutamia annoksia. Toinen hyvä aamupalapaikka on Yellow Sub kahvila/baari vain muutaman askeleen kauempana. Sieltä saa monenlaisia aamiaissettejä ja patongit, croissantit ja pain au chocolatit ovat ranskalaisen herkullisia.

    Orient Bayn loma-asuntoalueelta ei kävelyetäisyydellä ole oikein mitään muuta näkemistä tai tekemistä kuin upea hiekkaranta. Ranta on leveä ja sen hiekka valkoista ja pehmeää ja siellä on vierivieressä rantaravintoloita aurinkotuoleineen ja varjoineen sekä vesiaktiviteetteja (snorklausta, varjoliitoa jne) ja hierontaa tarjoavia yrityksiä. Hyvin siellä saa päivänsä kulumaan! Blue Bay Beach -hotellilla on sopimus yhden rantabaarin kanssa, että hotellin asiakkaat saavat veloituksetta käyttöön rantatuolin ja -varjon rannalla baarin alueella. Mikään idyllinen luonnonläheinen ranta tämä siis ei ole, mutta ei myöskään ahdistavan ruuhkainen bileväen ranta. Ihan pienten lasten kanssa en ehkä tänne suuntaisi, sillä Atlantilta käyvät aallot voivat erityisesti tuulisella säällä olla voimakkaat. Karibian-meren puolella olevat rannat ovat aaltojen suhteen rauhallisempia.

    Hotellien, loma-asuntojen ja rannan palveluiden lisäksi alueella on yksi kadun pätkä, jossa on pari hyvin lomalaisen tarpeita palvelevaa ruokakauppaa, take away -pizzeria, muutama rantavaatteita myyvä putiikki, kiinteistövälittäjä jne. sekä aukio, jossa on useita ruokaravintoloita.

    Orient Bay on ihanan rauhallinen ja rento alue! 

    Aktiivista yöelämää ja kaupungin sykettä etsivän kannattaa kuitenkin hakeutua muualle, tällä saarella paras vaihtoehto siihen lienee Philipsburg. 

    Suosittelen vuokraamaan auton, erityisesti jos yöpyy Orien Bayn alueella useamman päivän. Sillä  vain Orient Bayn alueella pysymällä ei paikallisesta elämää pääse näkemään. Auto mahdollistaa retkeilemisen saaren muihin osiin ja Orient Bayn alueella parkkeeraaminen ei ole ongelma. Autoileminen Saint Martinilla on helppoa. Tiet ovat kuitenkin melko kapeita ja kuoppaisia, mutkaisia ja mäkisiä. Paikoin syntyy matelevia jonoja, joten letkeä lomamuudi on auton ratissa suotavaa. 

    Lopuksi joitakin muita käytönnönläheisiä huomioita:

    • Valuutta: Virallinen rahayksikkö lienee Alankomaiden antillien guilder (NAF). Ranskalaisella puolella en kuitenkaan nähnyt viitteitä tähän rahayksikköön missään. Hinnat ilmoitettiin ja luottokortilta veloitettiin euroissa, mutta maksuvälineenä hyväksytiin myös US dollarit, vaihtokurssilla 1€=1$. Hollantilaisella puolella taas hinnat yleisesti ilmoitettiin ja luottokortilta veloitettiin dollareina, maksu otettiin vastaan myös euroina taas samalla vaihtokurssilla 1€=1$. Vaihtorahat annettiin dollareina. Supermarketissa hinnat olivat yllättäen guildereina, maksu otettin vastaan myös euroina, mutta vaihtorahat annettiin aina dollareina ja kuitti oli ylläolevan kuvan kaltainen sekamelska.
    • Roaming-hinnat: Avatessani kännykän laskeuduttuani Sint Maartenille, sain Elisalta viestin, jossa kerrottiin roaming-hinnat Martiniquelle. Hämmentyneenä otin yhteyttä Facebookissa Elisan asiakaspalveluun, josta kerrottiin, että samat hinnat pätevät niin Martiniquella kuin Saint Martinillakin. Siis EU-alueen roaming-hinnat ja mahdollinen EuroTraveller-palvelu on voimassa. Purjehduksen jälkeen palattuani saarelle sain muutaman tunnin sisällä kaksi viestiä: Saman Martiniquen hintoja koskevan viestin sekä Alankomaiden Antillien hintoja koskevan viestin. Antilleilla hinnat ovat viestin mukaan suurinpiirtein 10 kertaa kalliimmat kuin EU-roaming ja EuroTraveller-palvelu ei ole voimassa. Tähän en vielä saanut tarkennusta Elisalta. Erityisesti datan käytössä kannattaa siis olla vähän varuillaan, jos roamingia käyttää, varsinkin, jos tässä on kyse siitä, että hinnat muuttuvat mentäessä ranskalaiselta puolelta hollantilaiselle puolelle... Ilmainen wifi on kuitenkin tarjolla melkein kaikissa ravintoloissa, baareissa ja hotelleissa.
    • Taksit: Takseilla on kiinteät hinnat. Esimerkiksi lentokentältä Orient Bayhin maksoi 30 euroa + 25% klo 22 jälkeen. Orient Baystä Marigotiin maksoi 25 euroa. Lentokentältä Marigotiin maksoi 20 euroa. Taksit myös räätälöivät saarikierroksia (pääasiassa risteilyturisteille) ennaltasovittuun hintaan.
    HeliKaribia, ReissutComment
    Auringolta suojautuminen

    Otan auringolta suojautumisen vakavasti. Toki päivettyneet sääret ovat kivemmat kuin valkoiset koivet, mutta syvä rusketus ei ole koskaan tavoitteenani. Olen mieluummin valkonaama kuin punanenä. Silti vahinkoja on sattunut reissatessani kuumemman auringonpaisteen maissa. Tällä viimeisimmällä Karibialle suuntautuneella reissulla auringolta suojautuminen meni kuitenkin aika nappiin.

    Koska Karibian aurinko on paahtava ja meri lisää säteiden heijastusta eikä kisapäivinä ollut mahdollisuutta vetäytyä varjoon päivän paahtavimpaan aikaan, oli valintani tällä kertaa yhdistelmä vahvojen suojakertoimien kemiallista että vaatteiden tuomaa fysikaalista suojaa.

    Kasvoille, kaulaan, niskaan ja korviin levitin aamuisin runsaan kerroksen Clarinsin 50+ suojakertoimen Sun Wrinkle Control Cream For Face -voidetta ja päivän mittaan lisäsin nenään, korviin, poskipäihin ja huuliin Vichyn Ideal Soleil 50 SPF -puikosta suojaa. Lisäksi päässä oli koko päivän lippis ja aurinkolasit.

    Jalkoihin ja käsiin suihkutin BananaBoatin coolzone Sport performance 50+ suojakertoimen suihketta, jota myös päivän aikana lisäsin pari-kolme kertaa. Sekä Clarinsin voide että BananaBoatin suihke ovat miellyttävän tuoksuisia eivätkä jätä tahman tuntua iholle. Suihke tulee pullosta ulos ohuena sumuna, joka levittyy iholle niin tasaisesti, ettei sitä oikeastaan tarvitse käsillä levittää ollenkaan. Lisäksi se viilentävä ominaisuus tuntui eriyisen kivalta päivän mittaan tehdyissä lisäyksissä.

    Kädet ja jalat eivät kuitenkaan olleet vain suojasuihkeen varassa, vaan monena päivänä päälläni oli pitkää hihaa ja lahjetta. Mulla oli reissussa mukana tämä viime vuonna ostamani J. Crew:n UPF 50 -aurinkopaita valkoisena ja se on tosi miellyttävä käyttää. En ole ihan täysin vakuuttunut erityisen UV-paidan tarpeellisuudesta, tavallinen pitkähihainen paita saattaa ajaa ihan saman asian. Vesiurheilussa toki tekninen materiaali voi olla kivempi päällä kuin ihan perus-puuvilla. Meillä oli tiimipaitavalikoimassa Craftin pitkähihainen tekninen urheilupaita, joka oli parina kisapäivänä päälläni. Housuina mulla oli vaaleat, ihan perus-puuvillaiset kesäulkoiluhousut, jotka oli ihan ok, mutta housuratkaisua voisi vielä jatkossa kehittää mukavammaksi. Useampana päivänä tulikin valittua pitkien housujen sijaan sortsit ja siksi polvet ja etureidet saivatkin eniten väriä.

    Saint Martinilta Virgin Gordalle - ja takaisin

    Muutaman viikon takaiseen Karibian purjehdukseen kuului Rolex Swan Cup -kilpailun lisäksi veneen siirtopurjehdus Saint Martinilta Brittiläisten Neitsytsaarten Virgin Gordaan. Ennen kisoja meillä oli myös varattu pari päivää aikaa treenata yhdessä kisoja varten. Siinä ohella ehdimme nähdä vähän laajemmin Brittiläisiä Neitsytsaaria, kisan aikanahan palaisimme aina samaan pursiseuran satamaan.

    Lähdimme sunnuntaina, kolme päivää ennen kisojen alkua, Saint Martinin ranskalaiselta puolelta Marigotin Fort Louisin satamasta hieman ennen auringonlaskua yöksi merelle. Matkaa oli taitettavana noin 100 merimailia. Miehistö oli jaettu kolmeen vahtiin ja yöllä vahtivuoro kesti aina 3 tuntia kerrallaan. Minä olin kahden muun tytön kanssa vahtivuorossa klo 20-23 ja taas klo 5-8. Yö oli pimeä, välillä taivas oli pilvessä ja välillä tuikki upea tähtitaivas, kuu oli kuitenkin piilossa. Tuuli oli puuskittaista ja sen suunta vaihteli, merenkäynti oli voimakasta ja siksi veneen ohjaaminen oli haastavaa tottumattomalle. Aamulla saatiin kuitenkin ihailla upeaa auringon nousua.

    Yöpurjehduksen jälkeen vietimme päivän The Bathsin upeissa maisemissa. Rantaan saakka ei päässyt edes dinghyllä, joten viimeiset metrit oli uitava. Perillä löysimme pehmeän valkoisen hiekkarannan mahtavien graniittilohkareiden välissä. Tänne ei kuitenkaan voinut jäädä yöksi ankkuriin, joten lounaan jälkeen jatkoimme matkaa läheisen Marina Cayn poijuun. Marina Cay on sievä pieni saari, jossa on 8-huoneen hotelli, rantabaari ja -ravintola, pieni kauppa ja peruspalvelut veneilijöille. Illalla saaren kukkulalla olevassa näköalabaarissa paikallinen yhden miehen bändi soitti letkeitä rytmejä.

    Seuraava päivä olikin sitten treenipäivä. Meidän piti mennä Virgin Gordan länsipäätyyn maahantulomuodollisuuksien takia ja matkalla ehdittin hioa jiippi-kuviot kuntoon. Yön vietimme Soper's Holen marinan poijussa ja kolmantena päivänä matka jatkui vastatuuleen vendoja harjoitellen kohti Yacht Club Costa Smeraldaa.

    Tällä reissulla suihkupalvelut oli saatavilla vaikka joka päivä (tosin välillä vesi oli tulikuumaa, joskus jääkylmää ja silloin tällöin rajattu 3 minuuttiin kerrallaan). Myös satamien virvoitusjuomapalveluja hyödynnettiin ahkerasti, samoin wifiä, ja uusia vaatehankitojakin satamien putiikeista tehtiin, mutta ruokailut hoidettiin ravintoloiden sijaan veneessä, olihan mukanamme myös kokki, joka teki pienessä veneen keittiössä herkullista ruokaa. 

    Kisojen jälkeen lähdettiin heti seuraavana aamuna aikaisin paluumatkalle Saint Martinia kohti. Matka oli pitkä ja tuuli vastainen, joten yli yönhän se taas meni. Purjelaivasäätiön sivuilla maalaillaan Karibian yöpurjehduksista romanttista kuvaa: "Yöpurjehdus on todellinen elämys näillä vesillä. Tähtikirkas taivas 24 asteinen vesi ja lempeä tuuli sallii purjehduksen shortseissa myös öisin." Mutta minun kahden purjehdusreissun ja kolmen yöpurjehduksen kokemuksella yhtään kertaa ei ole ollut noin leppoisaa. Kyllä tulee sadepuvullekin käyttöä! Päivällä voi antaa vaatteiden kastua, kun kuuron päätyttyä aurinko kuivaa, mutta yöllä jos kastuu niin kylmä tulee. Pitkiä hihoja ja lahkeitakin yöllä tarvitsee. Ei ole vastatuuli Karibiallakaan aina lempeä. Kannelle pärskivä merivesi sen sijaan on lämmintä.

    Tämä reissun viimeinen yö oli (taas) aika kovaa kyytiä: Tiukkaa kryssiä jopa 19 m/s tuulessa, kovassa aallokossa. Vettä tuli sekä suolaisena merestä laidan yli että makeana taivaalta. Alkuillasta jaksettiin vielä laulaa pitääksemme meripahoinvoinnin poissa (itselläni oli apuna myös Postafen). Kello 23-02 merivahdissa ei ollut mitään kiinnekohtia ruorimiehelle (tähtiä tai horisonttia), vaan tehtävänä oli vaan tuijottaa tuulimittaria sadetakin lipan alta ja yrittää pitää oikea tuulikulma. Vuoron vaihduttua ei kyllä pitkään aikailtu kun kadottiin kannen alle. Sadevaatteet ja paukkuliivit putosivat mahdollisimman nopeasti lattialle ja sitten äkkiä vaan punkkaan pitkälleen. Keikkuvassa veneessä sisällä jalkeillaan olo tuo pahimman pahoinvoinnin. Kaikki tavaroiden sekamelska sai odottaa aamuun. Vastatuuleen aallokossa keikkuen kulkeva purjevene on yksi niitä poikkeustilanteita kun voin mennä nukkumaan ilman hampaiden pesua!

    Mutta onhan tuollaiset yöt aika jännittäviäkin! Kokonaisuudessa upea reissu, monta hienoa purjehduspäivää auringonpaisteessa, joten mahtuuhan sinne yksi tuollainen toisenlainenkin pätkä. Ja turvallisin mielin kuitenkin oltiin, vähän vaan epämukavemmissa oloissa. Kapteenimme kyllä vakuutteli, että oli poikkeuksellinen sää. Mutta pistihän se miettimään pitkään muhinutta unelmaani osallistua purjehdukselle yli Atlantin. Jaksaisinko lopulta olla veneessä, oli keli mitä tahansa, pari viikkoa putkeen?

    Lämpimästi suosittelen edelleen purjehduslomaa Karibialla. Voihan reitin suunnitella niin, ettei yöpurjehduksia tule ja aikataulun niin, että on tarvittaessa varaa joustaa ja odottaa kovien tuulien laantumista.

    Rolex Swan Cup Caribbean 2017

    Rolex Swan Cup on Yacht Club Costa Smeraldan vuosittain yhteistyössä Rolexin ja Nautorin kanssa järjestämä purjehduskilpailu kaikille Swan-merkkisille veneille. Kilpailu järjestetään joka toinen vuosi syyskuussa pursiseuran kotisatamassa Sardinian Costa Smeraldalla ja joka toinen vuosi maaliskuussa Brittiläisillä Neitsytsaarilla, jossa on seuran talvikauden tukikohta.

    Sardinian kilpailu on kuulemma iso eventti, johon viime syyskuussa osallistui yli 120 venettä. Viime viikolla Karibialla oli kilpailemassa 14 venettä kahdessa eri sarjassa. Pienempien veneiden B-sarjassa oli ensimmäistä kertaa mukana Suomen Purjelaivasäätiön klassinen vuoden 1973 Swan 65 s/y Vahine, jonka miehistössä minäkin olin mukana. 

    Suurimmassa osassa veneistä oli ammattimiehistöt, kisapurjeet ja vakava kilpailuasenne. Veneistä tyhjennettiin laiturille kaikki roippeet, mitä ei kisapäivän aikana välttämättä tarvitse ja aamulla kyytiin nosteettiin säähän sopivimmat purjeet nätisti viikatusta pinosta laiturilta. Miehistöt viettivät yöt hotellissa ja saapuivat aamulla paikalle dinghyillään.

    Vahinen miehistö oli hyvin eritasoista (osa hyvinkin kokenutta ja purjehdustaitoista, minä itse sieltä kokemattomammasta päästä), veneessä vanhat (lepattavat ja vähän risat) matkapurjeet, vene oli täynnä kaikenlaista tarviketta ja rannalle raaskittiin jättää vain dinghy. Mutta kilpailuasenne toki oli meilläkin kohdallaan. Sellainen realistinen asenne kuitenkin, että tultiin hakemaan kansainvälistä kisakokemusta ja tehdään parhaamme ja katsotaan mihin se riittää. No, sehän riitti siihen, että kahtena neljästä kisapäivästä ehdittiin maaliin ja kokonaistuloksissa jäätiin viimeiseksi. Se ei kuitenkaan Vahinen miehistön tunnelmaa lannistanut (me oltiin kuitenkin lomalla!) ja meillä oli hieno purjehdus- ja kisaviikko. Meidän iloista tsemppihenkeä kehui kilpailukomiteakin. Starteissa onnistuttiin tosi hyvin (paitsi kerran). Ja tiimiasut! Ne meillä oli tyylikkäät ja käytännölliset.

    Leikkimielisesti meidän tavoitteena oli olla kisan puhutuin vene, ja siinä asiassa pärjättiinkin aika hyvin, koska kyllähän Vahinen hitaus herätti keskustelua. "Oliko teillä jotain teknisiä ongelmia tämän päivän kisassa, kun teillä meni niin kauan aikaa?", meiltä kyseltiin parina ensimmäisenä kisapäivänä. Ei ongelmia, vain hidas vauhti.

    Oli upeaa päästä näkemään upeita, jopa 115 jalkaisia, Swaneja kisatrimmissä sekä seuraamaan niiden miehistöjä. Vaikka pääsimme takaisin laituriin tunteja toisia myöhemmin, ehdittiin silti seuraamaan muiden miehistöjen kisanjälkeisiä rutiineja. Mm. vinssit avataan ja huolletaan jokaisen kisan jälkeen ja kaikenlaista muutakin puuhaa riitti ja joskus vielä puolilta öin näkyi joku korjaushommissa otsalampun valossa veneen mastossa. Kisapäivinäkin ehdittiin tarkkailla, miten isot veneet pystyivät tarkasti navigoimaan ja laskemaan optimaalisen reitin melkein kivikkoja hipoen, miten nopeasti 100-jalkainen vene voikaan kääntyä (ihan silmänräpäyksessä!) ja miten näppärästi kääntöpoijulla ammattilaiset nostaa ja laskee genaakkerin.

    Mutta ei viikko ollut pelkkää kisaa, vaan myös hienoja oheistapahtumia. Kuten jokapäiväinen after race refreshments (johon emme tosin koskaan ehtineet), cocktail-kilpailu ja crew party caribbean barbecue -hengessä upeassa rantaravintolassa palmujen alla. Ja pääsimme myös tutustumaan yhteen purjehduslegendaan: ensimmäisen Withbread-kilpailun (nyk. Volvo Ocean Race) voittaneeseen s/y Sayula II:n Enrique Carliniin. 

    Myös purjehdussää, ympäröivä luonto ja maisemat sekä pursiseuran fasiliteetit ja tapahtuma järjestelyt olivat kaikki kohdillaan.

    Nyt tietenkin tutkaillaan mahdollisuuksia osallistua ensi vuonna Rolex Swan Cupiin Sardiniassa!

    Lisää Vahinen RSCC-kisaretkestä voi lukea Purjelaivasäätiön sivuille kirjoittamastamme blogista

    Upeita Studio Borlenghin valokuvia tapahtumasta voi katsella YCCS:n sivuilla.

    HeliKaribia, PurjehdusComment
    Purjehtien Karibialla

    Karibia on kirinyt yhä suositummaksi lomakohteeksi viime vuosina - ainakin mitä matkablogeista voi päätellä. Karibian ristely on ollut ehkä se tunnetuin vaihtoehto tutustua saariin ja nyt lienee jo selvää, että risteilyt sopivat muillekin kuin amerikkalaisille eläkeläispariskunnille. Seuraava askel on omatoiminen saarihyppely, jonka Mondo-lehti nostikin vuoden 2017 valinnat -listalleen, ja edelläkävijät ovat varmasti jo yhdistäneetkin lomaansa useamman Karibian saaren joko lentäen tai yhteysaluksilla.

    Itse suosittelisin Karibiaan tutustumista purjehtien. Eihän tämä mikään originelli idea sinänsä ole, vaan erittäin suosittua toimintaa purjehduspiireissä, mutta suomalaisista matkablogeissa en ole vielä Karibianpurjehduksista kertovia juttuja löytänyt (purjehdusblogit on sitten eri juttu).

    Omasta purjehduskokemuksestaan riippuen vaihtoehtoja on tarjolla runsaasti. Veneen voi vuokrata ammattimiehistöllä tai ilman. Ilman purjehduskokemustakin voi siis tähän mahdollisuuteen tarttua. Suomalaisiakin veneitä ja kippareita löytyy. Purjehtimiseen voi ottaa osaa aktiivisesti tai vain nauttia matkanteosta, merituulesta kannella lekotellen. Yksin matkustavalle löytyy mahdollisuuksia liittyä johonkin purjehdusporukkaan ja yksi erinomainen vaihtoehto siihen on Suomen Purjelaivasäätiön Karibian purjehdukset (aiempaa purjehduskokemusta ei vaadita!). Toinen suomalainen vaihtoehto Karibian purjehduksiin on esimerkiksi Kesäpurje, jonka kursseista olen kuullut hyvää. 

    Karibian merellä on erinomaiset purjehdusolosuhteet. Aurinko paistaa ja tuulta riittää ja meri kimmeltää turkoosina. Joskus sade kastelee, mutta sekin on lämmintä ja kuurottaista, joten sadevaatteita ei välttämättä tarvitse. Jos on matkalla perheen tai kaveriporukan kanssa, omaan käyttöön vuokrattu vene tuo joustavuutta aikatauluhin ja pysähtymiskohteisiin. Eikä tarvitse laukkuja raahata majapaikasta toiseen! Toki realismin nimissä on hyvä tiedostaa, että purjeveneessä säilytys- ja asumistilat muutenkin ovat rajalliset. Ja valitsemistaan kohteista riippuen täytyy varautua siihen, että suihkuun ei ihan joka päivä välttämättä pääse. Ihan vain pari purjeveneilyn ominaispiirrettä mainitakseni...

    Purjelaivasäätiö on oma valintani nyt jo toista kertaa. Reilu vuosi sitten jouluna liityin purjehdusporukkaan Martiniquelta ja suuntasimme s/y Vahinella joulun viettoon Bequialle, Tobago Caysille ja Mayreaulle. Nyt talvilomallani olen lähdössä mukaan kisamiehistöön Rolex Swan Cup Caribbean 2017 -kisoihin. Legimme alkaa tänään St. Martinilta, josta suuntaamme Brittilästen Neitsytsaarten Virgin Gordaan, jossa kisojen tukikohta on.

    Retkiä Kataloniassa

    Nyt kun kesäkuulle on varattu matka siskontytön kanssa muutamaksi päiväksi Barcelonaan, ajauduin muistelemaan toissa kesäistä lomamatkaa samalle suunnalle, Katalonian Costa Dauradalle. Olimme matkalla kokoonpanolla, jossa oli 5 aikuista ja 5 lasta ja majoituimme Reuksen liepeiltä vuokrattuun huvilaan.  

    Viikossa ehti kokea monenlaista aktiviteettia: Lapset pääsivät PortAventuran huvipuistoon, viininjanoiset aikuiset pääsivät viinitilalle, porukan sporttiset löysivät pyörävuokraamon ja polkivat yhden helteisen päivän vuoden rinteillä kiemurtelevilla teillä ja merihenkiset pääsivät välimeren aalloille. Ja talon uima-altaallakin ehti viettää runsaasti aikaa.

    Viinitilavierailusta oli puhuttu jo ennen matkaa, mutta tutkimustyö oli jäänyt vajaaksi ja paikalliseen turistitoimistoon menokin vaikutti liian aikaa vievältä. Niinpä neljän aikuisen porukka suuntasi lopulta kohti Sant Sadurní d'Anoiaa, Cava-alueen sydäntä, hieman hatarin suunnitelmin. Tuuri-matkailijoiden onneksi alue on hyvin viitoitettu ja päädyimme sujuvasti Codorniun tilan pihaan ja ehdimme sattumalta juuri ja juuri mukaan englannin kieliselle opaskierrokselle. 

    Ryhmän koko kierroksella oli ehkä parikymentä, alkuun esitettin joku video (tähän emme ehtineet mukaan), sitten istuttiin mini-junan kyytiin ja ajeltiin tiluksia katsomaan, tämän jälkeen tilan museossa opas kertoi historiasta ja cavan perinteisestä valmistuksesta ja sitten juna vei meidät niihin tunneleihin, joissa cava kypsytellään ja joista cava saanut nimensä. Lopuksi saatiin maistettavaksi kahta laatua cavaa. Eikä suinkaan mitään pikkumaistiaistilkkoja, vaan kunnon lasilliset molempia! Kierroksen päätteeksi vierailijat ohjattiin viinimyymälän kautta ulos.  

    Kierros oli siis varsin "teollistettu", saman kaavan mukaan ehkä useamman kerran päivässä toteutettu. Ei siis suinkaan mitään henkilökohtaista kontaktia viljelijään tai muuta persoonallista tatsia. Mutta jos sellaista ehdottomasti kaipaa, kannattaa mennä jollekin pien-tilalle.  Codorniu on vanhin ja nykyisin toiseksi suurin cavan tuottaja, joten ymmärrettävästi perhetilameininkiä ei täältä löydy. Kierros oli kuitenkin meidän porukan mielestä tosi kivasti toteutettu, informatiivinen ja mielenkiintoinen, valotti sekä tilan historiaa että nykyisyyttä ja meille viineihin perehtymättömille ehdottomasti ajan ja lipun hinnan arvoinen (muistaakseni 12 eur). Jos autoa ei ole käytössä, on Codorniun tilalle mahdollista päästä myös bussikyydillä Barcelonasta.

    Veneretkiä oli Cambrilsin satamassa tarjolla useampikin vaihtoehto ja konseptina meidän valitsemalla katamaraaniristeilyllä oli noin tunti purjehdusta Cambrilsin ja Saloun editse rauhalliseen lahden poukamaan, jonne ankkuroimme pitämään uinti- ja lounastaukoa noin tunniksi ja sitten purjehdimme takaisin lähtösatamaan. Vähänkään aiemmin purjehtineille retki ei ehkä ole erityinen purjehduselämys ja suomalaiselle luonteenlaadulle vene oli ehkä hieman liian täynnä muita (englantilaisia) turisteja eikä lounas ollut mikään kulinaarinen elämys. Mutta onhan se aina mukavaa tuntea merituuli hiuksissa ja kuulla aaltojen kohina veneen kylkeä vasten. Katamaraanilla purhehtiminen oli meille uusi kokemus ja kokonaisuudessaa mukava lisä muihin loma-aktiviteetteihin, joten retkestä jäi positiivinen fiilis.

    Tähän videoon editoin hieman tunnelmapaloja retkiltä: 

    HeliEspanja, VideoComment