Milanossa kaikki on hyvin

Tammikuu hurahti ohi uuteen työhön perehtyessä.  Sen lisäksi, että opettelin uutta vasta itsekin, lankesi tehtäväkseni myös kouluttaa uutta kiinalaista kolleegaani - puhelimitse. Välillä meinasi harmittaa ja hengästyttää ja muistuttelin itselleni, ettei minun ole tarkoituskaan ratkaista heti ensimmäisten viikkojen aikana edeltäjältäni puoli vuotta aiemmin kesken jääneitä projekteja.

Kuun lopussa odotti kuitenkin eräänlainen palkinto, sillä buukkasin itseni tammikuun viimeiseksi viikoksi Milanoon työmatkalle. Virallista agendaa riitti pariksi päiväksi, mutta hyödynsin reissua myös italialaisten kolleegojen tapaamiseen. Sekä tietenkin jo viikonloppuna Milano-fiilistelyyn, sillä lähdin matkaan jo lauantai-aamuna. 

Jo alppien lumipeitteisiä huippuja lentokoneesta ihaillessani mielen valtasi lämpimän kotoinen, rauhallinen olo.

Viikonloppuksi kutsuin itselleni seuraa Torinoa ja Zürichiä myöten. 

Aurinko paistoi ja ilma oli jopa milanolaisittain keväisen lämmintä. Kuljeskelin tutuilla kaduilla, mutta tutustuin myös kaupunginosaan, joka aiemmin oli jäänyt kokematta. Pyörähdin alennusmyynneissä ja antiikkimarkkinoilla, mutta en tehnyt ostoksia. Nautin tunnelmasta, kahvista, ruoasta, ihmisistä. Rauhoituin ja sain uutta energiaa.

 Kun olen Milanossa, kaikki on hyvin.

Työn puolesta viikko oli aika uuvuttava, mutta ennenkaikkea antoisa ja hyödyllinen. Kahvitauoilla jännitettiin sataako seuraavina päivinä lunta vai ei (ei satanut lunta, vain vettä). Viikkoon sisältyi edelleen paljon uuden oppimista, mutta myös monia vastattuja kysymyksiä ja paikoilleen loksahtavia ajatuksia. 

Perjantai-iltana lensin hieman haikein mielin kotiin lumituiskuun.

HeliHelsinki, Milano, ReissutComment