Satumainen Sisilia

Pääsin sinne vihdoin. Sisiliaan. 

Kauan haaveilin. Pitkään suunnittelin. Lopulta varasin ja sitten muutin suunnitelmaa ja varasin uudelleen. Mutta viime viikolla viimein, työreissun päätteeksi, nousinkin Malpensan kentällä Finnairin koneen sijaan Ryanairin kyytiin ja illan pimennyttyä saavuin Catania Fontana Rossan lentokentälle. Siitä vielä Mersun kyydillä taianomaiseen Ortigiaan, Siracusan kaupunkiin. 

Kreikkalaiset perustivat Siracusan kaupungin 800-luvulla ekr ja se tunnetaan mm. Arkhimedeen kotikaupunkina. Kreikkalaisen kulttuurin lisäksi seuraavat hallitsijat, roomalaisista bysantteihin ja arabeihin ovat jättäneet jälkensä erityisesti kaupungin vanhaan osaan Ortigiaan. 

Saarella sijaitseva Ortigia on listattu Unescon maailmanperintöluetteloon yhdessä Pantalican nekropoliksen kanssa, koska ne muodostavat ainutlaatuisen kokonaisuuden, josta voi nähdä miten sivilisaatio on kehittynyt 3000 vuoden kuluessa Välimerellä. 

Ortigia on kuin kapeiden katujen muodostama labyrintti ja suurimmaksi osaksi autoton (jo ihan siitä syystä ettei kadut tosiaan ovat niin kapeita ettei sinne autot mahdu) ja täynnä hiekansävyisiä taloja, keidasmaisia sisäpihoja, koristeellisia parvekkeita täynnä kukkia, meren tuoksua. Ja Ortigian tori on juuri sellainen mielikuvien italialaistori, vailla hienostelun häivää,  jossa tuoreus ja paikallisuus on valttia ja kauppiaat huutavat toistensa kanssa kilpaa.

Ortigian Piazza Duomon sanotaan olevanItalian kaunein piazza. Voin helposti uskoa sen todeksi, vaikka en ole nähnyt kuin murto-osan Italian piazzoista.

Kolmen Ortigiassa vietetyn yön jälkeen jatkoin Taorminaan. Taorminan maisemat ovat kyllä maineensa veroiset, kreikkalainen teatteri vaikuttavaja arkkitehtuuri kaunista. 

Mutta turisteja siellä on ihan liikaa ja turismi on huomattavasti vaikuttanut kaupunkikeskustan tarjontaan ja tunnelmaan (ja hintatasoon). Siksi Taormina ei päässyt suosikkikaupunkieni joukkoon. 

Yhden aurinkoisen aamupäivän vietin Mazzarossa rantaelämää italialaisittain, aurinkotuolissa lekotellen ja granitaa siemaillen. Pulahdin jopa uimaan.

Viimeiselle kokonaiselle matkapäivälle sain viime hetkellä järjestettyä huippukivan retken Etnalle. En innostunut perinteisistä bussiretkistä, ja meinasin jättää koko Etnan väliin, kun sääkin oli pilvinen. Sitten huomasin opaskirjassani sivulauseessa maininnan mönkijä-retkistä Etnalla ja sinnehän sitten oli päästävä. 

Etna Quad Adventure Linguaglossassa Etnan pohjoisrinteellä on pieni kahden miehen firma, jolla on erittäin joustava palveluasenne ja retkien hinnatkin varsin kohtuulliset. Minä valitsin retkistä lyhyimmän. Kraatereita ei tällä vajaan parin tunnin kierroksella nähnyt, mutta muuta mielenkiintoista näkemistä riitti, kävimme mm. Laavan muodostamassa tunnelissa, ja mönkijällä metsäpolkuja ja laavakenttiä pitkin pörrääminen oli yksinkertaisesti hauskaa.

Oppaani oli (tietenkin) paikkakunnalta kotoisin ja kertoi ajaneensa alueen metsissä (niin mönkijällä, maastoautolla kuin moottoripyörilläkin) jo yli 25 vuotta. Paikallistuntemus oli siis kohdallaan. 

Vaikka sää koko reissun ajan olikin vaihtelevaa, aamuisin yleensä aurinkoista ja iltapäivisin pilviä ja jopa sadetta, oli reissu silti onnistunut. Eihän vajaassa viikossa ehtinyt kuin pintaa raapaista, joten Sisiliaan on vielä palattava. 

Seuraavalla kerralla vuokraan auton ja majoitun jonnekin maaseudulle tai pieneen kylään. Koluttavana ainakin Palermo ja temppeleiden laakso Agrigentossa ja Lipari-saaret ovat myös seuraavalla reissulla listalla, kun tältä reissulta ne viime hetkellä jäivät pois.