Lentämisestä

Glorian lokakuun numerossa oli juttu hitaasta matkustamisesta. Artikkelin mukaan hidas matkailu on kiireetöntä   ja keskittyy aitoihin kokemuksiin ja paikallisten kohtaamiseen, turistirysien sijaan. Jutussa puhuttiin myös siitä, miten junalla ja laivalla matkustaessa matkan teon ymmärtää paremmin ja matkanteko on osa lomaa, kun taas lentäessä kohteiden välinen matka on välttämätön paha, jonka toivotaan olevan nopeasti ohi.

Kannatan itsekin hidasta matkailua, erityisesti silloin kun sillä tarkoitetaan kohteen aistimista rauhassa, ilman nähtävyydestä toiseen säntäilyä. Kuvailenkin usein itseaäni hengailumatkailijaksi, joka mielummin istuu katukahvilassa aistimassa ilmapiiriä kuin koluaa kaikki museot ja kirkot ja monumentit.

Lentäminen, siitä kuitenkin tykkään eikä mukana ole yhtään suorittamisen makua.

Olen aina pitänyt lentämisestä ja lentokentistä. Minua ei haittaa lyhyetkään työreissut, joilla ei näe kohteesta muuta kuin toimiston ja moottoritietä taksin ikkunasta, jos kohteeseen mennään lentäen. Vaikka pyrin saapumaan kentälle sopivasti viime tipassa, nautin suuresti lentokentän tunnelmasta, eräänlaisesta välitilasta, toiveikkaasta lähdöntunnelmasta, kansainvälisyydestä. 

Minulla on tiettyjä strategioita, joiden mukaan pakkaan mm. selvitäkseni sujuvasti turvatarkastuksesta. Tänä vuonna olen lisännyt käsimatkatavaroihin vakiovarusteeksi vastamelukuulokkeet, jotka ipadin parina parantavat huomattavasti viihtyvyyttä lennolla. Koneessa valitsen paikkani riippuen mm. lennon pituudesta, siitä onko mukanani vain käsimatkatavaraa, lennänkö yöllä vai päivällä jne. Pitkillä lennoilla en oikein osaa nukkua, lentokoneen penkki on melko epämukava ja ahdas, ruoka on pahaa, silti lentokoneessa mieleni on levollinen ja ajatuksetkin tuntuvat jotenkin selkeämmiltä.

Vaikka kohteeseenkin on kiva päästä, lentäessä olen jo perillä.

HeliAjatuksiaComment