Saint Martinilta Virgin Gordalle - ja takaisin

Muutaman viikon takaiseen Karibian purjehdukseen kuului Rolex Swan Cup -kilpailun lisäksi veneen siirtopurjehdus Saint Martinilta Brittiläisten Neitsytsaarten Virgin Gordaan. Ennen kisoja meillä oli myös varattu pari päivää aikaa treenata yhdessä kisoja varten. Siinä ohella ehdimme nähdä vähän laajemmin Brittiläisiä Neitsytsaaria, kisan aikanahan palaisimme aina samaan pursiseuran satamaan.

Lähdimme sunnuntaina, kolme päivää ennen kisojen alkua, Saint Martinin ranskalaiselta puolelta Marigotin Fort Louisin satamasta hieman ennen auringonlaskua yöksi merelle. Matkaa oli taitettavana noin 100 merimailia. Miehistö oli jaettu kolmeen vahtiin ja yöllä vahtivuoro kesti aina 3 tuntia kerrallaan. Minä olin kahden muun tytön kanssa vahtivuorossa klo 20-23 ja taas klo 5-8. Yö oli pimeä, välillä taivas oli pilvessä ja välillä tuikki upea tähtitaivas, kuu oli kuitenkin piilossa. Tuuli oli puuskittaista ja sen suunta vaihteli, merenkäynti oli voimakasta ja siksi veneen ohjaaminen oli haastavaa tottumattomalle. Aamulla saatiin kuitenkin ihailla upeaa auringon nousua.

Yöpurjehduksen jälkeen vietimme päivän The Bathsin upeissa maisemissa. Rantaan saakka ei päässyt edes dinghyllä, joten viimeiset metrit oli uitava. Perillä löysimme pehmeän valkoisen hiekkarannan mahtavien graniittilohkareiden välissä. Tänne ei kuitenkaan voinut jäädä yöksi ankkuriin, joten lounaan jälkeen jatkoimme matkaa läheisen Marina Cayn poijuun. Marina Cay on sievä pieni saari, jossa on 8-huoneen hotelli, rantabaari ja -ravintola, pieni kauppa ja peruspalvelut veneilijöille. Illalla saaren kukkulalla olevassa näköalabaarissa paikallinen yhden miehen bändi soitti letkeitä rytmejä.

Seuraava päivä olikin sitten treenipäivä. Meidän piti mennä Virgin Gordan länsipäätyyn maahantulomuodollisuuksien takia ja matkalla ehdittin hioa jiippi-kuviot kuntoon. Yön vietimme Soper's Holen marinan poijussa ja kolmantena päivänä matka jatkui vastatuuleen vendoja harjoitellen kohti Yacht Club Costa Smeraldaa.

Tällä reissulla suihkupalvelut oli saatavilla vaikka joka päivä (tosin välillä vesi oli tulikuumaa, joskus jääkylmää ja silloin tällöin rajattu 3 minuuttiin kerrallaan). Myös satamien virvoitusjuomapalveluja hyödynnettiin ahkerasti, samoin wifiä, ja uusia vaatehankitojakin satamien putiikeista tehtiin, mutta ruokailut hoidettiin ravintoloiden sijaan veneessä, olihan mukanamme myös kokki, joka teki pienessä veneen keittiössä herkullista ruokaa. 

Kisojen jälkeen lähdettiin heti seuraavana aamuna aikaisin paluumatkalle Saint Martinia kohti. Matka oli pitkä ja tuuli vastainen, joten yli yönhän se taas meni. Purjelaivasäätiön sivuilla maalaillaan Karibian yöpurjehduksista romanttista kuvaa: "Yöpurjehdus on todellinen elämys näillä vesillä. Tähtikirkas taivas 24 asteinen vesi ja lempeä tuuli sallii purjehduksen shortseissa myös öisin." Mutta minun kahden purjehdusreissun ja kolmen yöpurjehduksen kokemuksella yhtään kertaa ei ole ollut noin leppoisaa. Kyllä tulee sadepuvullekin käyttöä! Päivällä voi antaa vaatteiden kastua, kun kuuron päätyttyä aurinko kuivaa, mutta yöllä jos kastuu niin kylmä tulee. Pitkiä hihoja ja lahkeitakin yöllä tarvitsee. Ei ole vastatuuli Karibiallakaan aina lempeä. Kannelle pärskivä merivesi sen sijaan on lämmintä.

Tämä reissun viimeinen yö oli (taas) aika kovaa kyytiä: Tiukkaa kryssiä jopa 19 m/s tuulessa, kovassa aallokossa. Vettä tuli sekä suolaisena merestä laidan yli että makeana taivaalta. Alkuillasta jaksettiin vielä laulaa pitääksemme meripahoinvoinnin poissa (itselläni oli apuna myös Postafen). Kello 23-02 merivahdissa ei ollut mitään kiinnekohtia ruorimiehelle (tähtiä tai horisonttia), vaan tehtävänä oli vaan tuijottaa tuulimittaria sadetakin lipan alta ja yrittää pitää oikea tuulikulma. Vuoron vaihduttua ei kyllä pitkään aikailtu kun kadottiin kannen alle. Sadevaatteet ja paukkuliivit putosivat mahdollisimman nopeasti lattialle ja sitten äkkiä vaan punkkaan pitkälleen. Keikkuvassa veneessä sisällä jalkeillaan olo tuo pahimman pahoinvoinnin. Kaikki tavaroiden sekamelska sai odottaa aamuun. Vastatuuleen aallokossa keikkuen kulkeva purjevene on yksi niitä poikkeustilanteita kun voin mennä nukkumaan ilman hampaiden pesua!

Mutta onhan tuollaiset yöt aika jännittäviäkin! Kokonaisuudessa upea reissu, monta hienoa purjehduspäivää auringonpaisteessa, joten mahtuuhan sinne yksi tuollainen toisenlainenkin pätkä. Ja turvallisin mielin kuitenkin oltiin, vähän vaan epämukavemmissa oloissa. Kapteenimme kyllä vakuutteli, että oli poikkeuksellinen sää. Mutta pistihän se miettimään pitkään muhinutta unelmaani osallistua purjehdukselle yli Atlantin. Jaksaisinko lopulta olla veneessä, oli keli mitä tahansa, pari viikkoa putkeen?

Lämpimästi suosittelen edelleen purjehduslomaa Karibialla. Voihan reitin suunnitella niin, ettei yöpurjehduksia tule ja aikataulun niin, että on tarvittaessa varaa joustaa ja odottaa kovien tuulien laantumista.