Italia ja minä - 20 vuotta
Tasan 20 vuotta sitten tänään minä ja Italia kohtasimme ensimmäisen kerran. Tämän vuosipäivän alla sukelsin Italia-muistoihin selamaan vuosien varalla kertyneitä valokuva-albumeita ja tässä muutamia poimintoja.
20 vuotta sitten siis matkustin Rooman kautta Bolognaan noin 20-päisen lukiolaisryhmän kanssa. (Ensimmäisestä illallisestani Italiassa voit lukea täältä.) Bolognasta lensin muutamaa päivää myöhemmin Sardiniaan, jossa vietinkin sitten seuraavat 10 kuukautta. Tuon vuoden aikana asuin paikallisessa perheessä, opin puhumaan italiaa sujuvasti ja ehdin koluta Sardiniaa melko kattavasti ja piipahtaa keväällä Venetsiassa ja Milanossa.
Vaihto-oppilasvuoden jälkeen palasin Sardiniaan 3 vuotta myöhemmin lomalle ja siitä 4 vuotta myöhemmin kesällä 2005 sain kielitaitoni ansiosta työharjoittelupaikan kesäksi Milanon laitamilta. Sen jälkeen olen käynyt Italiassa vähintään kerran vuodessa - tosin yleensä useampia kertoja - vapaa-ajan tai työn merkeissä. Vuonna 2010 myös asuin ja opiskelin Milanossa 7 kuukautta, jolloin tämä blogikin sai alkunsa.
Italia on varmasti muokannut minua, persoonaani ja ajatuksiani, se lienee väistämätöntä kun 17-vuotiaana tupsahtaa itselleen uuteen ympäristöön aivan yksin. Mutta minun on vaikea eritellä, mikä on Italian vaikutusta. 20 vuotta sitten sopeutumistani ehkä helpotti, että juureni ovat Karjalassa, joka suomalaisista heimoista on ehkä "italialaisin" (= puhelias ja sosiaalinen) ja toisaalta se, että ensin vietin aikaa sardinialaisten kanssa, jotka ovat italialaisista luonteeltaan lähimpänä suomalaisia (= hieman varautuneita ja vähäpuheisempia kuin se stereotyyppien italialainen). (Nämä yleistykset ovat täysi omiani ja kepein perustein ilmoille heitettyjä)
Alueelliset kulttuurit, perinteet ja murteet ovat Italiassa edelleen vahvat, vaikka toki näin ulkomaalaisena sitä näkee myös niitä eripuolilta Italiaa kotoisin olevien yhtäläisyyksiäkin.
Italialaiset osaavat elämästä nauttimisen ja se on heille myös arjessa prioriteetti. Pohjolan tehokkuuteen ja sujuvuuteen kasvaneelle ja tottuneelle arkielämä Italiassa ei sen sijaan ole aina helppoa. Verkostoituminen ja ihmissuhdetaidot ovat tärkeämpiä kuin Suomessa.
Italiaan houkuttelee palaamaan historian kerrokset kaupungeissa ja kylissä, gastronomiset elämykset, monipuolinen upea luonto meren rannoilta vuoristoon sekä se kuuluisa dolce vita. Minuun suurimman vaikutuksen ovat tehneet Alpit, niiden mahtavuus oli jotain todella odottamatonta ensi kertaa kohdatessamme Valle d'Aostassa ja vuosia myöhemmin Dolomiittien majesteettisuus jätti minut ihan yhtä sanattomaksi.
Mutta omalla kohdalla Italiaan vetää myös tuttuus ja kotoisuus, vaikka en ylläpidäkään mitään harhaluuloja italialaistumisestani (päinvastoin, huomaan oman suomalaisuuteni yhä selvempänä mitä vanhemmaksi tulen) enkä vielä näiden vuosienkaan jälkeen aina ymmärrä italialaista ajatuksen juoksua. Jonkunlaiset juuret sinne on päässyt kasvamaan, ikään kuin pistokkaasta.
Kerratessani nyt kaikkia niitä paikkoja, joissa olen Italiassa käynyt huomasin yllättäen, että vielä on todella paljon Italiaa näkemättä! Itseasiassa olen nähnyt Italiaa varsin suppeasti, palaten aina vaan samoihin paikkoihin. Italian 20 alueesta olen vieraillut 11:ssa, mutta kunnolla olen tutustunut vain Sardiniaan, Lombardiaan ja Liguriaan. Sisiliaa ja Sardiniaa lukuunottamatta Etelä-Italia on vielä kokonaan kokematta. Tutustumista siis vielä riittää.
