Kaksi kuukautta Italiaa

Kohta tulee jo kaksi kuukautta kuluneeksi siitä kun tulin Milanoon.

Kaksi kuukautta. Vasta! Jo!

Toisaalta tuntuu että olen ollut täällä jo toooosiiii pitkän aikaa. Mutta toisaalta aika on hujahtanut niin nopeasti. Siis kahden päivän päästä on jo maaliskuu!

Tunnen kotiutuneeni. On muodostunut tietyt rutiinit. Löytynyt ne omat kävelyreitit, joita pitkin aina kulkee. On ne tietyt "omat" kaupat, joissa tulee käytyä ensi, ja jos ei niistä jotain saa niin sitten vasta harhailen muualle. Leivän haen kulman leipomosta. Ruokakauppoja on kaksi, ja niiden välillä valitsen sen mukaan mitä listalla on.

Viime perjantaina tosin postista tullessa löysin lähistöltä kolmannen ruokakaupan, joka on aika suurikin; sitä voisi ihan supermarketiksi kutsua. Siellä käynti oli kuin virkistävä poikkeus. Mutta se on mun normaalien kävelyreittien ulkopuolella, joten ei ihan vakikaupaksi päässyt.

Ilmeisen paikalliseksi sulaudun myös muiden silmissä: viimeisen viikon aikana melkein joka päivä joku tuntematon on pysäyttänyt mut kadulla kysyäkseen neuvoa (kaikki italialaisia). Ihan turistilta en siis voi näyttää.

Nyt on siis jo kahdeksas viikonloppu Italiassa.

Tämän viikonlopun suunnitelma on seuraava:

Lauantai: Opiskelua; prujujen ja luentomuistiinopanojen lukemista sekä harjoitustyön tekemistä.

Sunnuntai: Vapaapäivä; Naviglion antiikkimarkkinat ja mahdollisesti fillarointia kanavan varrella, sikäli kun sää on suosiollinen ja sikäli kuin onnistun nappaamaan itselleni Milanon bike sharing –pyörän.

Navigliot ovat muuten olleet tyhjillään koko helmikuun. Puhdistus- ja huoltotöiden takia kuulemma. En kyllä ole huomannut että tästä mun kohdalta ainakaan olisi mitään roipetta siivottu. Tällä viikolla joku on heittänyt kanavan pohjalle ostoskärryt. Ravintolalaivat näyttää aika surkeilta törröttäessään naviglion pohjalla ilman vettä.