Versailles

Viime lauantaina, eli suomalaisittain vappuaattona, vierailin Versailles:n linnassa.

Versailles oli yksi niistä nähtävyyksistä, jotka eniten minua kiinnostivat täällä. Nyt kun päiväni Ranskassa ovat luetut, piti vihdoin ryhdistäytyä. En ole kovin hyvä etukäteen suunnittelemaan tällaisia asioita. Nytkin pyyhälsin paikalle sitten ilman lippua, koska lauantai-aamuna vasta havahduin, että jospa tänä viikonloppuna toteuttaisin tämän kun aikaa kerran ei ole enää kovin paljon. Aiemmin tähän mennessä on aina jäänytkin menemättä kun olen miettinyt, että lippujonot olisi kuitenkin ihan kestämättömän pitkät – niin kuin ne nytkin tietysti olivat...


Onni kuitenkin potkaisi, kun olin vasta pari minuuttia ehtinyt seisoa lippukassan ainakin puolen kilometrin mittaisessa jonossa (lippujonon jälkeen edessä olisi ollut vähintään samanlainen jono sisäänkäynnin edessä…). Liituraitapukuinen herra tuli siihen kailottamaan että 15 minuutin kuluttua alkaisi opastettu kierros, jonne ei vielä ole tarpeeksi osallistujia. Hänen mukaansa pääsisi ensimmäiset 10 ihmistä ja kierroksesta tulisi vain 1 euro lisämaksua, eikä siis tarvitse jonottaa kummassakaan jonossa. Minä olin tietysti ensimmäisenä ilmoittautumassa mukaan.

Opastettu kierros olikin todella mielenkiintoinen. Kierroksella pääsi tutustumaan kuninkaan yksityisasuntoihin, joissa Louis XV ja XVI asuivat.
Louis XIV, joka siirsi kuninkaan valtaistuimen Louvresta Versaillesiin, joutui elämään, syömään ja nukkumaan julkisesti eli koko hovin seuratessa vieressä, mutta nämä seuraajat saivat kuulemma enemmän yksityisyyttä, koska olivat nuorempia kuninkaaksi tullessaan ja siksi heillä oli tämä yksityinen puoli ja vain sunnuntaisin he elivät ns. julkisesti.

Vallankumouksen jälkeen suurin osa linnan huonekaluista myytiin, koska valtio tarvitsi rahaa. Näitä huonekaluja on sitten viime vuosikymmeninä ostettu takaisin huutokaupoista ympäri maailmaa. Kierroksella pääsi näkemään maailman kalleimman huonekalun, oppaan mukaan 11 miljoonaa euroa (!!??!) maksaneen lipaston kuninkaan kirjastossa.
Vallankumouksen jälkeen myös monia tekstiileitä poltettiin rahapulassa, koska niihin oli kirjottu niin paljon kultaa. Tekstiileistä on ollut niin paljon kuvauksia että niistä on voitu valmistaa kopioita.
Kuninkaan sängystä sen sijaan ei kuulemma ole edes kuvauksia jäljellä, koska kaikki on tarkoituksella tuhottu, koska siihen liittyi niin vahvaa symboliikkaa kuninkaan jumalallisesta vallasta. Siksi edes kopiota ei ole voitu valmistaa museoon näytille.
Yksi jännä yksityiskohta oli myös, että monia linnan maalauksia on päätynyt Louvreen, eikä niitä ole sieltä haluttu antaa takaisin Versaillesiin alkuperäisille paikoilleen.

Kierroksen jälkeen pääsi vielä itsekseen katsomaan linnan muita osia (niitä julkisia osia mihin tavallisella lipulla pääsee). Siellä oli kuitenkin niin kova tungos että huomio kiinnittyi pääasiassa ihmismeressä luovimiseen. Kunnes peilisalissa liehui tuttu lippu ja liimauduin kuuntelemaan suomalais-oppaan tarinoita hetkeksi.



Sitten menin vielä puutarhaan, jossa oli Musikaaliset Suihkulähteet -show. Pysähdyin haltioituneena katsomaan yhtä tanssivaa lähdettä noin puoleksi tunniksi ja koska oli jo iltapäivä en sitten ehtinytkään nähdä enää muita.

Trianon ja Marie Antoinetten tiluksen jäi vielä näkemättä – eli seuraavaan kertaan.

Linnan ympärillä oleva Versailles:n kaupunkikin vaikutti myös oikein viehkeältä. Sievien katujen varsilla oli pieniä kauppoja ja ravitsemusliikkeitä, jotka näin lämpimällä säällä olivat levittäneet terassinsa kadulle.