Road trip Saharaan

Saharasta ensimmäisenä tulee mieleen hiekkadyynit, mutta Aztat Trekin 4-päiväisellä Express Atlas Mountains & Desert  Combined Trip -retkellä sain huomata, että Sahara on paljon muutakin. Retki koostuu siis yhden päivän vaelluksesta Atlas-vuorilla ja kolmipäiväisestä road tripistä Saharaan. Ja retken nimessä ei suinkaan turhaan lue Express, sillä aika paljon etäisyyttä ehdittiin kattaa niiden kolmen päivän aikana.

Road trip alkoi Imlilin kylästä, josta matkaan lähdettiin heti aamupalan jälkeen, eli ennen yhdeksää ja suunnattiin Tichka-solan kautta serpentiinimäisiä teitä vuorten yli Saharaa kohti. Ensimmäisen päivän tärkein tutustumiskohde oli Ait Ben Haddoun savitiilistä rakennettu linnoituskylä, joka on listattu UNESCO maailmanperintökohteeksi ja on suosittu elokuvien kuvauspaikka. Mm. Babel, Gladiattori, Muumio ja 007 Vaaran vyöhykkeellä on osittain kuvattu täällä. Linnoituksessa asuu edelleen 4 perhettä.

Auringonlaskun aikaan saavuimme Dadesiin, jossa majoituimme Dar Essayah -majataloon jyrkänteen laidalle. Majatalossa oli monia erikokoisia ryhmiä samantyyppisellä retkellä.

Maisemat ensimmäisen päivän aikana, vuorten ylityksen jälkeen olivat kivikkoista tasankoa.

Road tripin toisena päivänä ajettiin katsomaan Dades -kanjonia, jonka kuvauksellisen kiharainen tie on kuulemma monen automainoksen kuvauspaikka. Päivän toinen kohde oli kalliokiipeilijöiden suosima Todra -kanjani, joka ei valitettavasti ainakaan minun silmissäni vetänyt vertoja aamulla näkemälleni Dadesin kanjonille. Sen sijaan auton ikkunan takana vilistäneet Todran palmukot olivat kauniita ja kuvauksellisia, joten mikään turha kohde se ei suinkaan ollut. Todrassa olisi kuulemma myös erittäin taidokkaita Berberi-mattojen tekijöitä. Näitä minulle ei kuitenkaan esitelty, sillä olin edellisenä päivänä vähän harmitellen selittänyt kuljettajalleni, että shoppailut pitää minun matkalla jättää minimiin, koska lentolipuuni kuuluu vain käsimatkatavarat. Niinpä hän napakasti sanoi minulle Todraan saapuessamme, että “Today we are not here for the rugs, we are here only for the pictures”. Arvostin.

Toisenakin päivänä maantie halkoi pitkiä pätkiä kivikkoista aavikkoa. Siellä täällä kaukaisuudessa häämötti vuohilaumoja ja nomadi-telttoja. Poikkesimme kurkistamaan keskellä aavikkoa olevaa nomadeja palvelevaa kaivoa sekä tutustumaan vanhoihin kastelutunneleihin, joiden avulla entisaikaan vettä on johdettu keitaille.

Sää aavikolla oli hieman sateinen ja viileä. Sateita oli jatkunut jo jonkin aikaa ja hieman jännitystä aiheuttivatkin tielle tulvivat joet, jotka meinasivat hidastaa matkaamme dyyneille.

Toisen päivän iltapäivällä saavuimme vihdoin dyynien laidalle Merzougaan, jossa liityin osaksi monesta pienestä retkiporukasta ja yhdestä isommasta espanjalaisryhmästä koostuvaa kamelikaravaania. Ratsastimme kamelien keikkuvalla kyydillä aurinkolaskuun ja vietimme iltaa keskellä dyynejä telttaleirillä.

Yö oli jäätävän kylmä. Muutamilla muilla matkailijoilla olikin omat makuupussit mukana, mikä varmasti paransi unenlaatua. Periaattessa makuupussia ei tarvitse, vaan teltoissa on ihan oikeat sängyt, lakanat ja villapeitot, mutta talvikuukausina suosittelen kyllä varaamaan yöksi villaa ylle.

Herätys dyyneillä oli klo 6:30 ja valmiin paluumatkalle piti olla klo 7. Lähdimme liikkeelle pimeässä, upean tähtitaivaan alla ja pikkuhiljaa horisontti takanamme alkoi vaalenemaan. Noin puolen tunnin ratsastuksen jälkeen pysähdyimme ihailemaan kun aurinko vihdoin nousi dyynien takaa värjäten koko maiseman kultaiseksi.

Sitten oppaamme jo hoputtivatkin meitä jatkamaan matkaa, sillä suurimmalla osalla oli edessään pitkä paluumatka Marrakechiin.

Pikaisen suihkun ja aamupalan jälkeen olikin sitten jo kiire. Matkaohjelmassa luki alustava saapumisaika Marrakechiin 17-18, joten olin ajatellut että Marrakechista klo 19 lähtevä juna olisi turvallinen vaihtoehto. Marokon päätös olla siirtymättä talviaikaan teki tästä aikataulusta kuitenkin todella tiukan - tai oikeastaan mahdottoman- koska auringonnousua dyyneillä oli sen verran hieno elämys, ettei sitä olisi voinut jättää välistä, joten matkaan päästiin tuntia “normaalia” myöhemmin. Ja matka Marrakechiin on helposti 10 tuntia, ilman mitään sääolojen tms. tuomia yllätyksiäkin. Ja Marraskuussa voi vuoristossa sataa lunta, minkä takia solat saattavat yllättäen olla kiinni. Asiakaspalveluhenkinen kuljettajani teki kuitenkin kaikkensa, että ehtisin suunnittelemaani junaan ja ajoi ihan minimaalisilla tauoilla 9,5 tuntia putkeen. Lounaskin korvattiin repustani löytyneillä energiapatukoilla. Saavuimme Marrakechin rautatieasemalle klo 18:45 - just in time että ehdin junaan.

Koko 4-päiväinen tour (siis vaellus vuorilla ja 3-päivän road trip) oli mielestäni tosi onnistunut ja hyvin järjestelty. Kuljettaja oli luotettava, auto mukava, majapaikat miellyttäviä ja ruokailutkin hyviä. Nettisivujen matkakuvaus on tosin näin jälkikäteen luettuna aika kunnianhimoinen enkä tiedä miten esim. Ouarzazaten filmistudioille olisi ehtinyt tutustumaan tai Dadesissa majatalolle saapumisen jälkeen vielä johonkin vaeltamaan kun perille tultiin auringon laskun aikaan. Ja viimeisenä päivänä ei todellakaan pidetty yhtään valokuvaustaukoa paluumatkalla Marrakechiinh - ainoastaan pakolliset “tekniset” tauot. Onneksi en näitä matkakuvauksen yksityiskohtia muistanut siellä tien päällä, olisin muuten saattanut ihmetellä. Olin oikein tyytyväinen tourin antiin ja niihin kohteisiin joita ehdin näkemään.

HeliMarokko3 Comments