Junalla Kanadassa

Junamatka halki Kanadan sai julkisuutta varsinkin viime vuonna Kanadan juhliessa 150-vuotisjuhliaan.  Mm. Mondo-lehti listasi sen vuoden 2017 parhaisiin matkakohteisiin. The Canadian -juna matkustaa 4466 km Toronton ja Vancouverin välillä kesäkaudella (touko-loka) 3 kertaa viikossa ja talvikaudella 2 kertaa viikossa. Aikataulun mukaan matka kestää 4 yötä ja 3 päivää. 

Minäkin suunnittelin aluksi matkaavani koko maan halki Torontosta Vancouveriin, mutta päädyin lopulta lyhyempiin pätkiin. Heinäkuussa matkustin junalla Edmontonista Jasperiin, Jasperista Prince Georgen kautta Prince Rupertiin ja takaisin, sitten Jasperista Vancouveriin.

via rail.jpg

Millaista oli matkustaa Kanadassa junalla?

Ensimmäisenä on hyvä tietää, että junat eivät pysy aikataulussa. Eikä nyt puhuta vartista, puolesta tunnista tai edes tunnista. Vaan The Canadian -junan kohdalla on ihan tavallista, että juna saapuu määränpäähänsä 10-12 tuntia myöhässä. Eikä ihan tavatonta ole noin vuorokauden - tai lähes kahden - viivästymisetkään. 

Toki, matka on pitkä, jonka aikana ehtii sattua ja tapahtua ja näistä kumuloituu nopeasti monta tuntia. Mutta onhan se nyt sentään aika älytöntä nykypäivänä, ettei junia osata paremmin aikatauluttaa. Myöhästymiset eivät nimitääin johdu mistään luonnon ilmiöistä tai muusta täysin kontrollin ulkopuolella olevasta.

Viiveet johtuvat rahtiliikenteestä. Kanadassa on haluttu panostaa junarahtiin, tehdä siitä kilpailukykyistä, ja rahtiliikenne raiteilla onkin sen johdosta noussut. Jopa niin, että näin maallikon näkemyksen mukaan raideverkon kapasiteetti on ylitetty. Raideverkko on suurimmalta osin yksiraiteista ja ohitusraiteita on siellä täällä. Nyt rahtijunat ovat niin pitkiä, etteivät mahdu noille sivuraiteille, joten se on aina Via Railin matkustajajuna, joka väistää ja odottaa, ja rahtijunat saavat etuajo-oikeuden. 

Matkallani näin kuitenkin runsaasti ratatöitä olevan käynnissä, joten ehkä jo seuraavina vuosina tilanne helpottuu.

Via Rail ilmoittaa viiveestä sähköpostilla edellisenä iltana ja junien kulkua voi seurata helposti nettipalvelusta, jossa näkyy juna reaaliaikaisesti kartalla ja arvioitu saapumisaika kahdelle seuraavalle asemalle. Ennustetut kellon ajat ovat kuitenkin arvioita ja elävät aina siihen saakka kun juna todella saapuu ja lähtee asemalta.

Kuvakaappaus sivulta https://tsimobile.viarail.ca

Tämä siis varoituksen sanana kaikille junamatkaa Kanadassa suunnitteleville:

Jos luulet, että hermosi kiristyy ja lomasi menee pilalle aikataulujen venymisestä ja vanumisesta järjestelmällisessä länsimaassa, niin tämä ei ehkä ole sinulle sopiva matkustusmuoto. Tutustu Kanadaan vaikka vuokra-auton ratin takaa.

Jos taas tiedät, että lomatunnelmasi ei järky siitä, että et tiedä lähteekö juna aamulla vai illalla tai mahdollisesti huomenna, niin lue toki pidemmälle.

Junamatkustaminen Kanadassa on ensisijassa turistien puuhaa. Vaikka joitakin paikallisiakin kyydyssä oli, on juna vain harvoin käytännöllinen tai taloudellinen vaihtoehto autoon verrattuna. 

Economy-luokka

Välit Edmonton-Jasper ja Jasper-Prince Rupert ja Prince Rupert-Jasper matkustin Economy-luokassa. 

Jasper - Prince Rupert -reitillä juna kulkee vain päiväsaikaan ja pysähtyy yöksi Prince Georgeen. Tämä yöpyminen ei kuulu lipun hintaan vaan jokainen varaa ja maksaa yöpaikan itse. 

Economy-luokan vaunut ovat sellaisia "perinteisiä" junan vaunuja eli näköalat eivät ole aivan esteettömät. The Canadian -junassa Economy-luokan ravintolavaunu oli ns. dome-car, jossa siis pieni lasi-iglukattoinen yläkerta matkustajien käytössä. Kalliimmissa lippuluokissa käytössä on uudempi vaunu malli, jossa ikkuna pinta-ala on maksimoitu ja maisemia voi ihailla melko esteettömästi.

Economy-luokan penkit ovat hieman nuhruiset, muistuttavat olemukseltaan vähän VR:n 90-luvun pikajunia. Jalkatilaa on kuitenkin runsaasti ja istuimen alta saa vedettyö esiin jalkatuen, joten penkeillä saa ihan kohtalaisen mukavan takakenoasennon aikaiseksi. Jokaisen penkin yhteydessä on pistorasia laitteiden lataamista varten. Nettiä junassa ei kuitenkaan ole ja puhelinverkkokin on kateissa suurimman osan matkasta. 

Economy-luokassa ei ole merkittyjä paikkoja. Perheet ja ryhmät saavat nousta junaan ensin ja yksin matkustavat valitsevat sitten viimeisenä jäljelle jääneistä paikoista. Onneksi junat eivät olleet kovin täynnä minun matkoillani, joten pystyin jopa vaihtelemaan paikkaa käytävän puolelta toiselle riippuen maisemien houkuttelevuudesta.

Economy-luokan ruokatarjonta on melko ankeaa. Varsinkin Jasper - Prince Rupert välillä junassa tarjolla oli vain "snack bar", josta sai ostaa sipsejä, suklaapatukoita ja maailman ankeimpia sämpylöitä (joissa kaikissa oli lihaa jossain muodossa). The Canadian -junassa Economy-luokan matkustajat voivat noutaa ravintolavaunusta myös lämpimiä ruokia ja kokeilemani kasviscurry oli oikein OK. Myös tee-valikoima oli junassa hyvä ja laadukas ja hanasta tuleva vesi juomakelpoista.

Junaan kannattaa ottaa omia eväitä mukaan. Monella matkaporukalla olikin kylmälaukullinen syötävää ja juotavaa mukanaan. Joillain pidemmillä pysähdyksillä ehtii ruokaa nauttia vaikka aseman ravintolassa. Matkalla takaisin Prince Rupertista juna teki odottamattoman, pitkän pysähdyksen Smithersin asemalla, jossa käytin tilaisuuden hyödyksi ja hain Trackside Cantinasta mukaani herkullisen täyteläisen maissi-jamssikeiton.

The Canadian Sleeper Plus -luokka

Jasperista Vancouveriin matkustin Sleeper Plus -luokassa. Vaikkei The Canadian ihan Idän pikajunan glamouriin ylläkään, yllätti kokemus positiivisesti.

Junakalusto on alkujaan 50-luvulta peräisin olevia teräksen hohtoisia vaunuja, jotka on uudistettu viimeksi vuonna 2010. Retrofiilis oli kuitenkin mukavasti läsnä. Korkean sesongin aikaan junassa voi olla jopa 30 vaunua ja niitä vetämään tarvitaan 3 veturia.

Olin varannut itselleni yhden hengen hytin, joka oli aika herttainen koppero. Päivällä hytissä on nojatuoli toisella laidalla ja wc-pönttö ja lavuaari toisella laidalla. Yöksi seinälle taittuva sänky lasketaan näiden päälle. Koska matka Jasperista alkoi keskellä yötä (12 tuntia myöhässä) ja jatkui seuraavan päivän iltaan asti, vedin sängyn alas heti hyttiini päästyäni ja annoin sen olla alhaalla koko päivän melkein perille asti (kunnes junaemäntä halusi tulla vaihtamaan lakanat). Ikkunan tasalla olevalla sängyllä oli mukava pötkötellä ja ihailla ohi kiitäviä maisemia. Ne maisemat nimittäin ovat upeita!

Muita makuupaikkavaihtoehtoja olivat 2-4 hengen hytit sekä ns. berth-paikat, jotka ovat päiväsaikaan käytävälle avoimia nojatuoleja ja yöaikaan nojatuolit muuntuivat alapediksi ja seinältä laskettiin toinen sänky ylipediksi. Näkösuojaksi eteen vedettiin verhot.

Sleeper Plus -lipun hintaan kuuluu kolme ateriaa päivässä, jotka syödään tyylikkäässä ravintolavaunussa, valkoisin liinoin katetuissa pöydissä, a là carte -listalta, pöytiin tarjoiltuna. Pöydän ovat 4 hengelle ja muut matkustajat olivat pääasiassa eläkeläisiä ryhmämatkalaisia. Minut (ja muut satunnaiset yksinmatkalaiset) istutettiin sitten sattuman varaisesti pöytään, jossa oli tilaa ja oikein mukavaa ateriaseuraa minulla aina oli, ikäerosta huolimatta.

Lounaalla ja illallisella tarjottiin 3 ruokalajia ja aamupalallakin sai valita lämpimän annoksen useammasta vaihtoehdosta. Ja ruoka oli oikeasti hyvää!

Varsinaisten aterioiden lisäksi "aktiviteetti-vaunussa" oli vuorokauden ympäri tarjolla kahvia, teetä, hedelmiä ja keksejä. Vaunussa on tarjolla myös viihdettä lautapeleistä elokuvaesityksiin ja elävään musiikkiin. 

Henkilökunta

Via Railin henkilökunta niin asemilla kuin junassakin on oikein malliesimerkki kanadalaisesta kohteliaisuudesta ja ystävällisyydestä. Voin vain kuvitella, että henkilökunta saa osakseen varsin rumaakin palautetta junan myöhästymisen venyessä pidemmäksi ja pidemmäksi. Silti he olivat aina vastaanottavasia, hyvmyileviä, avuliaita ja reippaita. Esimerkiksi Edmontonin asema on ankea ja ihan kaupungin laidalla kaukana kaikesta. Asemalla ei ole kahvila- tai ravintolapalveluita, joten aseman henkilökunta loihti jostain vastapaistettuja muffinsseja,  pitsaa ja hedelmiä odottajien iloksi. 

Junissa henkilökuntaa oli vaunuemännät tai -isännät, jotka huolehtivat matkustajien turvallisuudesta ja mukavuudesta. Pidemmillä pysähdyksillä, kun matkustajia päästettiin ulos jaloittelemaan ja oli taas aika lähteä, nämä juna-hostit kutsuivat matkustajat takaisin junaan huutamalla "All aboard!". Canadian-junassa mukana oli myös aktiviteettikoordinaattori, jonka vastuulla oli keksiä viihdykettä lähes viikon mittaiselle matkalle sekä tietenkin ravintolavaunun kokit ja tarjoilijat sekä palvelupäällikkö johtamassa porukkaa. Palvelupäällikkö myös kuulutti hyvissä ajoin etukäteen kun oltiin ajamassa kiinnostavien nähtävyyksien ohi ja joskus kertoivat muutaman sanan ohittamiemme paikkakuntien historiastakin.

Via Railin junassa on mahdollisuus tehdä "check-in" matkalaukuille, jolloin niitä ei tarvitse ahtaa pieniin matkustustiloihin junan sisällä. Economyssä oli kyllä aika hyvin tilaa hattuhyllyillä ja erillisillä matkalaukkuhyllyillä (ainakin nyt kun juna ei ollut kovin täynnä). Makuuvaunussa tilaa kuitenkin oli vähän, joten olin tyytyväinen, ettei jaloissa pyörinyt isohko matkakassini. Myös matkalla Jasperista Prince Rupertiin oli kätevää, kun isompi kassi oli Via Railin huomassa alusta loppuun asti, eikä minun siis tarvinnut kantaa sitä yöpaikkaani Prince Georgessa. Miinus-puolena tietenkin se, että asemalla laukkua joutui sitten jonkin aikaa odottamaan.

Kanadan raiteilla oli runsaasti puomittomia tasoristeyksiä. Juna tyyttäilikin tuon tuosta joko varoittaakseen rataa ylittäviä autoilijoita tai pelottaakseen eläimiä pois raiteilta. Matka varrella on myös asemia, joilla juna pysähtyy vain tarvittaessa. Jos asemalla on junaan pyrkivä matkustaja, pitää junan kuljettajan nähtäväksi laittaa merkki. Minulle jäi hieman epäselväksi miten tämä merkki annetaan, monilla syrjäisillä asemilla kun ei ole aina edes asemarakennusta saati sitten henkilökuntaa. Toimivalta järjestelmältä se kuitenkin vaikutti. Hylätyn ja syrjäisen nökäisiltä ratapihoilta poimittiin kulkijoita kyytiin.

Lippujen hinnat vaikuttivat melko staattisilta niiden 5-6 kuukauden aikana kun matkaani suunnittelin ja lippujen hintoja tarkkailin. Kovin dynaamista hinnoittelua ei vaikuttaisi olevan ainakaan kesäkuukausille. Säästöä voi saada valitsemalla lipun rajatulla muutos- ja peruutusoikeudella, matkustamalla matalan sesongin aikaan. Jos aikataulu on joustava äkkilähtöjä saattaa saada ale-hintaan. Minun lippupakettini maksoi noin 1300 CAD eli vajaat 900 EUR.

HeliKanada16 Comments