Vuoden 2019 matkat
Vuodet eivät ole veljiä keskenään, kuten mummoni tapasi sanoa. Vuosi 2019 piti sisällään vähemmän ja lyhyempiä lomareissuja kuin edeltäjänsä, mutta oli silti onnistunut ja monipuolinen matkailuvuosi.
Ensimmäinen reissu koitti heti tammikuun alussa, kun lähdin siskontytön kanssa pariksi päiväksi Lontooseen. Sää oli leuto, mutta harmaa. London Eye oli valitettavasti suljettu vuosihuollon takia, samoin Big Ben remontissa. Tutustuimme muumioihin British Museossa, nautimme iltapäiväteetä The Shardin 35. kerroksessa ravintola Tingissä ja söimme fish&chipsiä pubissa.
Helmi-maaliskuussa oli työreissujen kausi kun muutaman viikon sisällä reissasin Tukholmaan, Dallasiin ja Shanghaihin. Tiukan työohjelman lomassa ehdimme Shanghaista tehdä työporukalla reissun Suzhouhun vierailemaan UNESCO:n maailman perintölistallekin listattuun Humble Administrator’s Garden -puutarhaan.
Huhtikuussa kävin nauttimassa Milanon keväästä, kun oli lomapäiviä umpeutumassa ja kesäkuussa piipahdin helteisessä Düsseldorfissa työmatkalla.
Alkuvuodesta olin listaillut reissu-unelmiani ja heinäkuussa matkasin Rooman kautta Panarean paratiisisaarelle toteuttamaan niistä yhden. Tai itseasiassa kaksi, sillä Eolisilla saarilla vierailun lisäksi, samalla reissulla, pysähdyin paluumatkalla yhdeksi yöksi Napoliin ja söin herkullista napolilaista pizzaa Via dei Tribunalilla Gino Sorbillon pizzeriassa.
Syyskuussa taas lyhyt työmatka Hampuriin, lokakuussa Milanoon ja marraskuussa viikoksi Texasiin, josta paluumatkalla omalle lomalle New Yorkiin.
Joulukuun alussa vuoden viimeinen työreissu vei minut Dubaihin, joka olikin vuoden 2019 ainoa uusi maa, jossa vierailin. Aurinko ja lämpö tuntuivat ihanalta kaamoksen keskellä, puitteet olivat ylelliset, mutta jotenkin paikasta jäi tämän nopean pyrähdyksen perusteella ristiriitaiset tunteet.
Viime vuoden tapaan, kompensoin omista huvimatkojen lennoista aiheutuneet CO2-päästöt Atmosfairin kautta.
Kotimaan matkailu jäi, jälleen kerran, tänäkin vuonna vähiin. Mitähän kannustinta tähän keksisi jatkossa?