Posts tagged Italia
Viikonloppu Franciacortassa

Yli kahden vuoden tauon jälkeen, huhtikuun alussa pääsin vihdoin palaamaan Italiaan. Ja miten sensaatiomaisen onnistunut viikonloppu se olikaan!

Kohteena oli Franciacortan viinialue. Tarkemmin sanottuna Omen kylä 15 km päässä Bresciasta, Lombardiassa ja matkaohjelma keskittyi vahvasti viinin ja ruuan ympärille.

Franciacorta lienee vielä suomalaiselle yleisölle tuntemattomampi viinialue ja viinilaji (ehkä kuohuviineihin erikoistuneita viiniharrastajia lukuunottamatta). Ainakin minä kohtasin kysyviä ilmeitä kertoessani ystäville ja tuttaville matkani kohteesta.

Franciacorta on verraten pieni ja nuori viinityyppi. Viiniä alueella on toki tuotettu satojen vuosien ajan, mutta Franciacorta-viini on klassisella kuohuviinimenetelmällä tuotettua (eli samalla menetelmällä jolla samppanjaa tehdään) ja sitä tehty vasta 1960-luvulta lähtien. Franciacorta on saanut DOCG-statuksen vuonna 1995. Suurin osa tuotannosta nautitaan edelleen Italiassa ja ehkä siksi se on Italian ulkopuolella tunnettu melkeinpä vain aiheeseen vihkiytyneiden harrastajien parissa.

Viikonlopun aikana me tutustuimme kolmeen viinintuottajaan.

Majapaikaksi oli valikoitunut Agriturismo La Fiorita, jonne saavuimme perjantaina lounasaikaan. Suuntasimme heti lounaalle Osteria Élaan. Emme malttaneet pitäytyä kevyessä lounaassa, vaan söimme pitemmän kaavan mukaan, vaikka vain muutaman tunnin päästä tiedossa oli viininmaistelu, winery tour ja neljän ruokalajin illallinen Al Rocol -viinitilalla. Iltapäivällä poikkesimme myös Lo Sparvieren myymälään, josta poimimme muutaman pullon mukaan ihan maistamatta.

Lauantaina aamupäivällä suuntasimme kierrokselle Antica Frattan kellareihin. Edellispäivästä viisastuneena lounaaksi riitti gourmet-sämpylät, sillä illalla kiersimme majapaikkamme La Fioritan kellarit, maistelimme viinejä ja nautiskelimme ravintolan antimia pitkällä illallisella.

Sunnuntaina ennen paluulentoa Suomeen ehdimme käydä ihailemassa Iseo-järveä ja lounaalla sievässä La Darsena 21 -ravintolassa ja pikaisesti shoppailemssa mm. urheiluvaatteita Franciacorta Outlet Villagessa.

Kaikki kohteet tallennettu google mapsiin alla!

Perjantain ja lauantain kohteet valikoituivat sen mukaan, että ne olivat kävelymatkan päässä majapaikastamme. Enkä voi taaskaan olla hehkuttamatta Italian agriturismo-konseptia, josta muutama vuosi sitten jo kirjoitin! Taas aivan erinomainen hinta/laatu -suhde sekä La Fioritassa että Al Rocolissa *. Lisäksi sympaattista, ihmisläheistä palvelua upeissa maalaismaisemissa ja sympaattisia kotieläimiä rapsuteltavaksi. Ja ne viinit myös erittäin korkeatasoisia!

Melko sattumanvaraisesti valitut viinitilat osoittautuivat mukavan erilaisiksi ja kellarikierroksilla painotettiin kivasti eri asioita, joten ei yhtään puuduttanut kuunnella samaa “luentoa” kolmeen kertaan kahden päivän aikana.

Al Rocolin tuotanto oli näistä kolmesta tilasta “käsityömäisintä” ja he kertoivatkin myyvänsä suurimman osan viinistä suoramyyntinä, jolloin he pääsevät tutustumaan suoraan asiakkaisiinsa ja kertomaan heille tuotantofilosofiaansa. Kaikki Al Rocolin viiniviljelmät sijaitsevat Omen ympäristössä, kukkulaisella alueella. Metodiin kuuluu rypäleiden poimiminen käsin, mutta Al Rocolissa myös pullojen pyörittäminen toisen fermentaation aikana tehdään edelleen käsin.

Antica Fratta oli selkeästi isompi tuotanto ja heillä oli viljelmiä ympäri Franciacortan aluetta, eli viiniä kasvaa monipuolisemmissa maaperissä. Tuotantoprosessia oli automatisoitu enemmän ja esimerkiksi pullojen pyörittämisen hoitaa eräänlainen pullopallettirobotti, samoin kuin La Fioritassa. Antica Frattan tuotannosta myös riittää ulkomaille vietäväksi ja paria Antica Frattan viiniä löytyy myös Alkon valikoimasta, samoin kuin Lo Sparvieren viinejä.

Paljon jäi vielä näkemättä, viinejä maistelematta ja hyvissä ravintoloissa syömättä. Tällainen rauhallinen tahti ja 3 viinitilaa yhteen viikonloppuun oli kuitenkin meille juuri sopivasti. Kävelemisen lisäksi polkupyörä olisi myös hyvä vaihtoehto alueella liikkumiseen.

* Hintaesimerkki: Al Rocolin “Tour in the cellar with explanation of Franciacorta’s Method followed by a complete meal with wine-tasting in our restaurant” maksoi 50 euroa ja tuo “complete meal” oli 4 erittäin runsasta ja erittäin herkullista ruokalajia!

Panarea - Pala paratiisia

Unelmien listaaminen silloin tällöin todella kannattaa. Listasin keväällä 10 matkaunelmaani, jotka sillä hetkellä tuntuivat kiinnostavimmilta. Ja niin siinä sitten kävi, että haaveet kirkkaana mielessäni, eteeni tuli hyvin pian erinoimainen tilaisuus toteuttaa niistä yksi: Kesäloma Panarealla.

Panarea on yksi Sisilian pohjoispuolella sijaitsevista Eolisista saarista. Matka näille saarille oli ollut haaveissani jo vuosikausia, mutta ensimmäisellä Sisilian matkallani viisi vuotta sitten jouduin valitettavasti pudottamaan ne pois matkaohjelmasta.

Nyt heinäkuussa osallistuin Panarealla viikon mittaiseen Yoga for Bad People -joogaretriittiin, joka tarjosi sopivassa suhteessa kehon ja mielen huoltoa joogan avulla sekä Välimeren kesästä nauttimista, veneretkiä, rantapäiviä ja herkullista ruokaa hyvässä seurassa.

Panarea osoittautui kaikkien haavekuvieni ja unelmieni arvoiseksi. Tiesin ennakkoon kuvien perusteella saaren olevan kaunis. Silti jäin viikon aikana toistamiseen sanattomaksi kaiken sen ihanuuden keskellä. Jos etsit bohemian-chic lomasaarta Välimereltä on tämä oikea paikka.

Saaren rakennustyyli valkoiseksi rapattuine rakennuksineen muistuttaa Kreikan saarista. Vulkaaniset maisemat, vehreä kasvillisuus taas toivat mieleen St. Lucian saaren eteläisellä Karibialla. Eolisille saarille omaleimasta lienevät talojen pylväillä reunustetut isot katetut terassit, joille keveät, valkoiset, liehuvat verhot tuovat säädeltävää aurinkosuojaa. Kirkkaan pinkkinä hehkuvat bougainvilleat tuovat kontrastia valkoisten talojen ja vihreän kasvillisuuden joukkoon.

Saaren asutus on keskittynyt saaren itärannalle ja näköalassa häämöttää lähes kaikkialla Strombolin kartiomainen profiili. Illan hämärtyessä saattoi ihailla Strombolin aktiivisen tulivuoren laavan purkauksia yötaivasta vasten.

Pienen, mutta eläväisen sataman tuntumassa lomailijoita palvelee hyvä valikoima korkeatasoisia ravintoloita ja mukava kattaus elegantteja putiikkeja niin lomapuvuston kuin kodinsisustuksenkin uudistamiseen (sekä toki pari ruokakauppaa päivittäistarvikkeiden täydentämiseen). Majoitukseen on saatavilla laadukkaita hotelleja tai vuokrattavia huoneistoja ja taloja. Yöelämää kaipaava löytää muutaman tanssilattian tarjoavan baarin sataman tuntumasta, mutta noustessa kapeita kujia ylöspäin, sataman kuhina rauhoittuu nopeasti ja tunnelma muuttuu raukeaksi ja leppoisaksi ja illallisajan jälkeen on helppo tuudittautua luonnon ääniin kirkkaan tähtitaivaan alla.

Panarean saari on pieni ja sen kadut kapeita, eikä saarella ole ollenkaan autoja (roska-autoa lukuunottamatta). Joka paikkaan on kävelymatka, mutta joskus, varsinkin kesän kuumuudessa, jalat kaipaavat taukoa. Silloin henkilökuljetuksiin on saatavilla myös golf-kärrytakseja. Paikalliset suhaavat kujilla myös skoottereillaan ja ape-autoillaan.

Tunnelma saarella on elegantti, mutta kuitenkin hieman boheemi ja se houkuttelee melko varakasta väkeä lomailemaan. Onkin hyvä huomioida, että myös saaren hintataso on korkeampi kuin monessa muussa paikassa Sisiliassa ja Etelä-Italiassa.

Saaren ainoa hiekkaranta löytyy saaren eteläosassa, jossa auringonpalvojia palvelee myös pari baaria ja ravintola. Toki uimaan pääsee pulahtamaan muuallakin ja saaren pohjoispuolella on toinen uimaranta, joka kuulemma on kivikkoinen.

Uintiretkeen suosittelen myös veneen vuokraamista. Vaihtoehtoina on pieniä itseajettavia veneitä (kapasiteetti max 5 henkilöä) tai isompia, pätevöityneen kuljettajan ohjaamia pikaveneitä (useita erikokoisia vaihtoehtoja). Pienemmät veneet sopivat Panarean rannan tuntumassa ajeluun ja isommilla veneillä voi tehdä retkiä lähisaarille.

Kolmen joogakaverin kanssa vuokrasimme yhtenä iltapäivänä pikkuveneen, jolla ajoimme saaren eteläkärjen poukamaan. Siellä lekottelimme veneen kannella leppeässä merituulessa aurinkoa ottaen ja silloin tällöin hyppelimme mereen viilentymään. Viimeisenä päivänä vuokrasimme isommalla porukalla pari isompaa venettä ja suuntasimme muutaman uintitauon kautta päiväretkelle Stromboliin.

panarea+sea.jpg

Uimisen, veneilyn, auringon ottamisen ja herkuttelun lisäksi saarella voisi tehdä lyhyitä vaelluksia, onhan suurin osa saaresta luonnonpuistoa, mutta heinä-elokuun kuuman-kostealla helteellä se ei ehkä houkuttele. Ympäröivä vesistö tarjoaisi kuulemma erinomaiset olosuhteet sukeltajille.

Panarealle pääsee lautalla joko Napolista (noin 5 tuntia) tai Messinasta (noin 2 tuntia) (tai Liparista ja muilta saariryhmän saarilta). Ja ilmeisesti myös helikopterilla.

Eoliset saaret ovat edelleen melko tuntemattomia muiden kuin italialaisten keskuudessa, mutta tuntuvat nyt olevan jonkinlaisessa nosteessa myös täällä pohjolassa. Ja tokihan suomalaiset matkabloggaajat ovat saarille jo ehtineet. Suht tuoreita kokemuksia Eolisista saarista löytyykin myös esimerkiksi Jetlaggies ja Terveiset päiväntasaajalta -blogeista, jotka ovat kirjoittaneet saariryhmän pääsaaresta Liparista.

HeliItalia Comments
Italia ja minä - 20 vuotta

Tasan 20 vuotta sitten tänään minä ja Italia kohtasimme ensimmäisen kerran. Tämän vuosipäivän alla sukelsin Italia-muistoihin selamaan vuosien varalla kertyneitä valokuva-albumeita ja tässä muutamia poimintoja. 

20 vuotta sitten siis matkustin Rooman kautta Bolognaan noin 20-päisen lukiolaisryhmän kanssa. (Ensimmäisestä illallisestani Italiassa voit lukea täältä.) Bolognasta lensin muutamaa päivää myöhemmin Sardiniaan, jossa vietinkin sitten seuraavat 10 kuukautta. Tuon vuoden aikana asuin paikallisessa perheessä, opin puhumaan italiaa sujuvasti ja ehdin koluta Sardiniaa melko kattavasti ja piipahtaa keväällä Venetsiassa ja Milanossa. 

Vaihto-oppilasvuoden jälkeen palasin Sardiniaan 3 vuotta myöhemmin lomalle ja siitä 4 vuotta myöhemmin kesällä 2005 sain kielitaitoni ansiosta työharjoittelupaikan kesäksi Milanon laitamilta. Sen jälkeen olen käynyt Italiassa vähintään kerran vuodessa - tosin yleensä useampia kertoja - vapaa-ajan tai työn merkeissä. Vuonna 2010 myös asuin ja opiskelin Milanossa 7 kuukautta, jolloin tämä blogikin sai alkunsa.

Italia on varmasti muokannut minua, persoonaani ja ajatuksiani, se lienee väistämätöntä kun 17-vuotiaana tupsahtaa itselleen uuteen ympäristöön aivan yksin. Mutta minun on vaikea eritellä, mikä on Italian vaikutusta. 20 vuotta sitten sopeutumistani ehkä helpotti, että juureni ovat Karjalassa, joka suomalaisista heimoista on ehkä "italialaisin" (= puhelias ja sosiaalinen) ja toisaalta se, että ensin vietin aikaa sardinialaisten kanssa, jotka ovat italialaisista luonteeltaan lähimpänä suomalaisia (= hieman varautuneita ja vähäpuheisempia kuin se stereotyyppien italialainen). (Nämä yleistykset ovat täysi omiani ja kepein perustein ilmoille heitettyjä

Alueelliset kulttuurit, perinteet ja murteet ovat Italiassa edelleen vahvat, vaikka toki näin ulkomaalaisena sitä näkee myös niitä eripuolilta Italiaa kotoisin olevien yhtäläisyyksiäkin. 

Italialaiset osaavat elämästä nauttimisen ja se on heille myös arjessa prioriteetti. Pohjolan tehokkuuteen ja sujuvuuteen kasvaneelle ja tottuneelle arkielämä Italiassa ei sen sijaan ole aina helppoa. Verkostoituminen ja ihmissuhdetaidot ovat tärkeämpiä kuin Suomessa. 

Italiaan houkuttelee palaamaan historian kerrokset kaupungeissa ja kylissä, gastronomiset elämykset, monipuolinen upea luonto meren rannoilta vuoristoon sekä se kuuluisa dolce vita. Minuun suurimman vaikutuksen ovat tehneet Alpit, niiden mahtavuus oli jotain todella odottamatonta ensi kertaa kohdatessamme Valle d'Aostassa ja vuosia myöhemmin Dolomiittien majesteettisuus jätti minut ihan yhtä sanattomaksi. 

Mutta omalla kohdalla Italiaan vetää myös tuttuus ja kotoisuus, vaikka en ylläpidäkään mitään harhaluuloja italialaistumisestani (päinvastoin, huomaan oman suomalaisuuteni yhä selvempänä mitä vanhemmaksi tulen) enkä vielä näiden vuosienkaan jälkeen aina ymmärrä italialaista ajatuksen juoksua. Jonkunlaiset juuret sinne on päässyt kasvamaan, ikään kuin pistokkaasta. 

Kerratessani nyt kaikkia niitä paikkoja, joissa olen Italiassa käynyt huomasin yllättäen, että vielä on todella paljon Italiaa näkemättä! Itseasiassa olen nähnyt Italiaa varsin suppeasti, palaten aina vaan samoihin paikkoihin. Italian 20 alueesta olen vieraillut 11:ssa, mutta kunnolla olen tutustunut vain Sardiniaan, Lombardiaan ja Liguriaan. Sisiliaa ja Sardiniaa lukuunottamatta Etelä-Italia on vielä kokonaan kokematta. Tutustumista siis vielä riittää.


 
HeliItaliaComment
Majapaikkana agriturismo

Joskus sitä kaipaa matkallaan majapaikaltaan jotain kotoisampaa kuin hotelli, mutta kotimajoitus tai vuokra-asunto tuntuu liian arkiselta.

Joskus haluaa matkallaan kaupungin vilinästä maaseudun rauhaan.

Joskus tekee mieli herkutella matkakohteen lähiruualla ja ehkä jopa päästä tutustumaan ruoan tuottajiin ja tuotantoon.

Italiassa näihin toiveisiin ja tarpeisiin vastaa erinomaisesti agriturismo. Agriturismot ovat ensisijaisesti maanviljelyyn tai eläinten kasvatukseen keskittyviä maatiloja, jotka tarjoavat siinä sivussa myös majoitus- ja ravintolapalveluita. Toimintaa säädellään sekä valtakunnallisesti että jokainen maakunta vielä omissa asetuksissaan. 

Tiukoista määräyksistä huolimatta jokainen agriturismo on yksilöllinen. Joukossa on myös joitakin hyvinkin ylellisiä ja hotellimaisia paikkoja, mutta valtaosa lienee perheomisteisia pientiloja, jotka tarjoavat yksinkertaisia, mutta viihtyisiä huoneita sekä kotiruokahenkisiä aterioita. Joillakin tiloilla on kaikille avoinna oleva ravintola, jotkut kokkavaat vain yövieraille ja toisilla taas tilausravintola ryhmille. Majoituksen ja ravintolan lisäksi turisteille voi olla tarjolla myös vaikka ratsastusretkiä tai muita excursioita, viinin maistelua tai tutustumiskierros tuotantotiloihin. Pihapiirissä juoksentelee usein isäntäväen koira tai useampikin ja joskus pääsee rapsuttelemaan hevosia tai possuja tai seuraamaan kanojen kohotusta.

Vaikka tunnelma on agriturimoissa usein kotoisa ja isäntäväki tuttavallisempaa kuin tyypillisesti hotellissa, saa agriturismossakin olla halutessaa omassa rauhassa, ihan niinkuin hotellissa.

Minulle itselleni suuri vetonaula agriturismoon on ruoka. Ateriat ovat yksinkertaisia ja herkullisia ja niiden raaka-aineet ovat pääosin joko omalta tilalta tai naapureilta. Sesongissa olevat tuotteet ovat pääroolissa ja aterian hinnat ravintoloihin nähden edullisia. 3-4 ruokalajin aterian hinta voi olla 25-30 euroa. Menu-vaihtoja tosin ei yleensä juuri ole, vaan tarjolla on yksi ns. päivän menu. Pöydän ääressä voi päästä keskustelemaan isäntäväen kanssa heidän maatilansa historiasta ja tuotannosta, haasteista ja näin pääsee vähän lähemmäksi paikallista kulttuuria. 

Agriturismot sopivat hyvin myös vastuulliselle matkailijalle. Tilalliset elävät elinkeinonsa takia lähellä luontoa sitä kunnioittaen, matkailijan rahat menevät paikallisen elämäntavan tukemiseen ja ruoka on lähellä tuotettua sesonkiruokaa. Auto on kuitenkin melkein välttämätön agriturismoon majoittujalle, silla maatilat eivät sijaitse ihan taajamissa ja julkisilla voi olla hankalaa päästä perille asti. Polkupyöräily tietenkin voisi olla varteenotettava vaihtoehto, toki kohteesta ja matkakumppaneista riippuen.

Miten agriturismoja sitten löytää?

No, sehän on helppoa. Hotellivarausportaaleissa, kuten booking.comissa ja momondossa, on hakuvaihtoehdoissa mahdollisuus rajata majoitustyypiksi maatilamajoitus. Pelkästään agriturismoihin keskittyvässä agriturismo.it:ssä näyttäisi olevan myös laaja kattaus agriturismoja tarkkoine kuvauksineen ja pisteytyksineen, mutta itse en ole vielä tätä sivustoa kokeillut.

Esimerkiksi näitä agriturismoja voin omasta kokemuksesta lämpimästi suositella:

Pieni Milano-opas

Päivitetty 25.10.2019

Milano on tunnettu tyylin, muodin ja designin pääkaupunkina, mutta silti monet saavat helposti kaupungista ankean ensivaikutelman. Monet käyttävätkin Milanoa vain läpikulkuväylänä suunnatessaan Alpeille, järville tai Ligurian rannikolle.

Itse ihastuin Milanoon ensi silmäyksellä vieraillessani siellä 17-vuotiaana 1990-luvulla ja suhde syveni viettäessäni siellä kesän 2004. Vuonna 2010 opiskelin Milanossa 7 kuukautta ja koko työurani ajan on työmatkoja Milanoon ollut onnekseni muutama per vuosi ja niiden yhteyteen olen pyrkinyt aina järjestämään myös omaa aikaa.

Kyllä, kaupunki on monelta osin likainen, rähjäinen ja kiireinen business-kaupunki, mutta anna Milanolle mahdollisuus. Se on oivallinen kohde viikonloppumatkalle, vaikka sen kauneutta ja charmia, saattaa joutua hieman etsimään. Milano sijaitsee tasongolla eikä kaupungissa itsessään ole maastosta johtuvaa maiseman kauneutta, ei meren tai järven rantaa tai jokea halkomassa kaupunkia. Jäljellä on vain muutama tekokanava vanhasta laajemmasta kanavaverkostosta. Siksi se voi vaikuttaa betoniviidakolta, mutta kirkkaalla säällä kaupunkimaisemien taustana ovat upeat alpit ja kaupungissa on lopulta runsaasti vehreyttä ja upeaa menneenajan arkitehtuuria. 

Finnairin klo 16 lennoilla ehtii Helsingistä perjantaina illalliselle Milanoon, ja kun palaa sunnuntai-illan klo 19 lennolla jää käytännössä koko viikonloppu aikaa rauhallisempaankin tahtiin tutustua kaupunkiin. Vielä parempaa on, jos voi ottaa yhden vapaapäivän ja aikaa on esim.  pidennetty viikonloppu. Tähän listaan olen koonnut muutamat suositukset, mitä tehdä ja nähdä esim. parin päivän vierailulla Milanoon. 

Joukkoliikenne toimii Milanossa tehokkaasti. Metrolinjoja on tällä hetkellä 4 (1,2,3 ja 5, linja 4 vielä rakenteilla, valmistumassa joskus vuonna 2021-23) ja metron lippuporteilla voi muuten maksaa lähimaksukortilla, joten ei ole tarvetta jonotella lippuautomaateille tai lehtikioskille. Maan pinnalla vanhat, hieman rämisevät raitiovaunut liukkaine puupenkkeineen ovat tunnelmallisia.

Koe ja näe

Itsehän matkustan pääasiassa syödäkseni ja kuljeksellakseni kaupungilla vailla varsinaista päämäärää, enkä yleensä suorita nähtävyyksiä kovalla vimmalla, mutta joitakin tärppejä haluan Milanoon matkustavalle vinkata. 

  • Kiipeä Duomon katolle (tai osta kalliimpi lippu ja mene hissillä). Katolla pääsee ihailemaan tämän goottilaisen kirkon patsaita ja koristeluita ja näkymä kaupungin yli on upea.

  • Käy katsomassa Da Vincin Viimeinen ehtoollinen eli Cenacolo Santa Maria delle Grazien kirkossa "livenä". Vaikka olet nähnyt kuvia tästä jo kyllästymiseen asti, on se alkuperäinen silti näkemisen arvoinen. Jos olet ajoissa tai aikataulussasi on joustovaraa, osta liput suoraan VivaTicketsin kautta halvalla (12 eur). Monet tour operatorit ostavat lippuja ison nipun eteenpäin myytäväksi ja heidän kautta saa lippuja lyhyemmällä varoitusajalla, mutta moninkertaiseen hintaan.

  • Poikkea ohikulkiessasi sisään San Maurizio al Monastero Maggiore -kirkkoon (lähellä Viimeistä ehtoollista!). 1500-luvulla rakennettu kirkko oli ennen osa nunnaluostaria ja täynnä upeita maalauksia.

  • Toinen ohikulkumatkalla poikkeamisen arvoinen pikkukirkko on Santa Maria presso San Satiro via Torinon sivukadulla. Alttariosassa Bramanten maalaus luo hienon optisen efektin.

  • Cimiterio Monumentale. Hautausmaa turistinähtävyytenä voi vaikuttaa kummalliselta, mutta nämä hautakammiot ja muistomerkit ovat niin hienoja, että hautausmaa on pienen kävelykierroksen arvoinen.

  • Museo del Novecento. Vastikään restauroitu rakennus Piazza Duomon laidalla on jo itsessään hieno, mutta sen näyttely myös katsomisen arvoinen. Myös Fondazione Pradan vaihtuvat taidenäyttelyt ja Kulttuurienmuseo Mudec ovat kiinnostavia kohteita.

  • Jos olet kaupungissa kuukauden viimeisenä sunnuntaina suuntaa Naviglio Granden Antiikkimarkkinoille

  • Kurkistele porttikongeista pihoille aina kun mahdollista, sisäpihoilta voi löytyä keitaita.

  • Juo cappuccinosi tai espressosi kahvilan baaritiskillä. Ei vain siksi että se on halvempaa, mutta myös siksi että siinä voit havainnoida baristan ammattimaisia otteita ja kanssakäymistä (vakkari)asiakkaiden kanssa.

  • Quadrilatero della moda. Kaikki kalliit merkit ovat täällä ja designer-brändien lippulaiva myymälät ovat nähtävyyksiä ennemmin kuin tavallisen turistin ostospaikkoja. Mielestäni ehdottomasti näkemisen arvoinen alue, sillä muodistahan Milano on nimenomaan tunnettu.

  • Sitten kun jalat ovat väsyneet kaupungilla kiertelystä, voi hakeutua rentoutumaan maineikkaan, Alpeilta alkunsa saaneen QC Terme -kylpyläketjun Milanon eteläosissa sijaitsevaan toimipisteeseen.

Majapaikan etsin yleensä ihan ydinkeskustan sijaan messukeskuksen läheisyydestä, alueilta Fiera, De Angeli, Wagner, jotka ovat miellyttäviä kävellä ja kätevien yhteyksien päässä keskustasta. Flaneeraukseen sopivia alueita ovat edellä mainittujen lisäksi Brera ja Porta Nuova sekä Ticinese (eli Naviglien seutu). Toki myös ydinkeskusta Duomon ja Castello Sforzescon välillä on turistilaumoista huolimatta näkemisen arvoinen.

Ostokset

Muotia on helppo tuoda Milanosta matkatuliaisina niin naisille, miehille kuin lapsillekin. Myös huonekaluja ja muuta kodin designia on kaupungissa hienot valikoimat, mutta niiden kotiin tuominen voi olla haastavampaa. 

Mukavia shoppailu-alueita ovat:

  • Corso Vercelli. Aloita Wagnerin metroasemalta ja kävelle Duomolle päin. Matkan varrella hyvä valikoima putiikkeja ja kun katu muuttuu Vercellistä Magentaksi on reitillä sekä Viimeinen ehtoollinen että San Maurizio al Monastero Maggiore –kirkko. Ja pysähdy Biffiin kahville!

  • Corso Vittorio Emmanuele ja Galleria Vittorio Emmanuele Duomon kupeessa on kompakti ostoskeskittymä, mutta erityisesti viikonloppuna super-ruuhkainen!

  • Jos aikaa on enemmän ja olet himoshoppaja, voi päiväretki Serravallen outlet-kylään olla myös houkutteleva. Outleteja on Milanon ympäristössä muitakin, mutta Serravalle mielestäni paras.

  • Via Torino ja Corso Buenos Aires tarjoavat myös monipuolisen valikoiman edullisia ja keskihintaisia ketjuliikkeitä.

  • Via Torinolta kannattaa poikeata Milanon vanhimmille kujille, jotka tunnetaan nimellä 5 vie (5 tietä), joilta löytyy yksilöllisempiä putiikkeja sekä viehättäviä kahviloita ja ravintoloita sekä taidegallerioita. Esimerkkeinä esim. huolellisesti kuratoitu vintageliike The Cloister, sympaattinen B Café sekä persoonallinen vaatekauppa Wait and See. Alue on inspiroinut myös 5 Vie Art + Design -yhteisön, jonka verkkopalveluun on listattu kiinnostavia palveluja näitä viittä katua laajemminkin.

Jos mahdollista matkusta Milanoon alennusmyyntien aikaan! Alennusmyynnit alkavat Milanossa loppiaisena ja heinäkuun alussa ja saavat jatkua 30-60 päivää. Näistä päivistä pidetään kiinni. Pari-kolme viikkoa alennusten alkamisen jälkeen voi tehdä todella hyviä löytöjä: -70% tai -80% alennuksella myös designer-klassikoita.  

Syö ja juo

Ruoka ja juoma on aina olennainen osa matkojani ja vielä enemmän kun ollaan Italiassa. Milanossa lounaat ovat tavallisesti hieman kevyempiä ja paikalliset aloittelevat illallisen klo 20:30-21 maissa. Myös brunssit ovat löytäneet tiensä milanolaisten viikonloppuihin.

Vaikka Milanossakin noudatetaan perinteisiä italialaisia ruoka-aikoja, on Milanossa helppo löytää myös ruokapaikkoja, jotka ovat auki koko päivän. Suurin osa varsinaisista ravintoloista sulkee ovensa lounas- ja illallisaikojen välissä ja illallisaika alkaa tyypillisesti vasta kello 20, mikä on hyvä huomioida lounaan ja välipalojen aikatauluttamisessa, ettei nälkäkiukku iske ennen illallista.

Ainakin yhtenä iltana Milanossa kannattaa kokeilla Aperitivoa eli mennä iltapäivän päätteeksi drinkille, jonka seuraksi saa melkein mistä tahansa baarista pientä purtavaa. 

Suosittuja Aperitivo-alueita ovat NavigliArco della Pace sekä Corso Garibaldi, mutta suupaloja on tarjolla oikeastaan kaikissa alkoholia tarjoavissa baareissa. Joissakin saat drinkin kaveriksi kipollisen pähkinöitä ja oliiveja, toisissa taas voit lastata lautasen täyteen sormiruokaa seisovasta pöydästä ja santsata niin monta kertaa kuin haluat. Tässä pari vinkkiä: 

  • Kun haluat nauttia aperitivosi upeiden näköalojen äärellä, on yksi hyvä vaihtoehto Terrazza Triennale.

  • Kun haluat aperitivon toimittavan myös illallisen virkaa (a.k.a. apericena): il Barcone –ravintolalaiva Naviglio Pavesen alkupäässä, oli opiskeluaikojen suosikki sijaintinsa ja hintojensa ansiosta ja joka vaikuttaa edelleen suositulta.

Kun haluat syödä kunnon illallista suupalojen sijaan, ovat tämän hetken suosikkini nämä: 

  • Carminio, Via del Carminella Brerassa. Resepteissä on vaikutteita sekä välimeren etelä- että pohjoispuolelta ja raaka-aineet tulevat pieniltä, tarkkaanvalituilta tiloilta (kuulemma).

  • Erba Brusca, Alzaia Naviglio Pavesella hieman kaupungin laitamilla (mene autolla tai taksilla). Osa raaka-aineista kasvatetaan ravintolan takapihalla. Yllätysmenu ollut aina hyvä kokemus. Myös sunnuntai-brunssi täällä voisi olla kokeilemisen arvoinen.

  • Casa Lucia, Via Ravizzalla, lähellä messukeskusta. Listalla yksinkertaisen herkullisia klassikkoannoksia, kuten spagettia tomaattikastilleella, juuri sopivan al dente.

Lisää vinkkejä voit kurkata myös Google mapsin muistilistastani, jonne tallennan sekä itse jo kokeilemiani ja hyväksi havaitsemia osoitteita, että internetissä ja instagramissa surffaillessani vastaan tulleita kiinnostavalta vaikuttavia paikkoja, seuraavaa matkaa varten kokeiltavaksi.

HeliMilano, Italia, Opas Comments
Satumainen Sisilia

Pääsin sinne vihdoin. Sisiliaan. 

Kauan haaveilin. Pitkään suunnittelin. Lopulta varasin ja sitten muutin suunnitelmaa ja varasin uudelleen. Mutta viime viikolla viimein, työreissun päätteeksi, nousinkin Malpensan kentällä Finnairin koneen sijaan Ryanairin kyytiin ja illan pimennyttyä saavuin Catania Fontana Rossan lentokentälle. Siitä vielä Mersun kyydillä taianomaiseen Ortigiaan, Siracusan kaupunkiin. 

Kreikkalaiset perustivat Siracusan kaupungin 800-luvulla ekr ja se tunnetaan mm. Arkhimedeen kotikaupunkina. Kreikkalaisen kulttuurin lisäksi seuraavat hallitsijat, roomalaisista bysantteihin ja arabeihin ovat jättäneet jälkensä erityisesti kaupungin vanhaan osaan Ortigiaan. 

Saarella sijaitseva Ortigia on listattu Unescon maailmanperintöluetteloon yhdessä Pantalican nekropoliksen kanssa, koska ne muodostavat ainutlaatuisen kokonaisuuden, josta voi nähdä miten sivilisaatio on kehittynyt 3000 vuoden kuluessa Välimerellä. 

Ortigia on kuin kapeiden katujen muodostama labyrintti ja suurimmaksi osaksi autoton (jo ihan siitä syystä ettei kadut tosiaan ovat niin kapeita ettei sinne autot mahdu) ja täynnä hiekansävyisiä taloja, keidasmaisia sisäpihoja, koristeellisia parvekkeita täynnä kukkia, meren tuoksua. Ja Ortigian tori on juuri sellainen mielikuvien italialaistori, vailla hienostelun häivää,  jossa tuoreus ja paikallisuus on valttia ja kauppiaat huutavat toistensa kanssa kilpaa.

Ortigian Piazza Duomon sanotaan olevan Italian kaunein piazza. Voin helposti uskoa sen todeksi, vaikka en ole nähnyt kuin murto-osan Italian piazzoista.

Kolmen Ortigiassa vietetyn yön jälkeen jatkoin Taorminaan. Taorminan maisemat ovat kyllä maineensa veroiset, kreikkalainen teatteri vaikuttavaja arkkitehtuuri kaunista. 

Mutta turisteja siellä on ihan liikaa ja turismi on huomattavasti vaikuttanut kaupunkikeskustan tarjontaan ja tunnelmaan (ja hintatasoon). Siksi Taormina ei päässyt suosikkikaupunkieni joukkoon. 

Yhden aurinkoisen aamupäivän vietin Mazzarossa rantaelämää italialaisittain, aurinkotuolissa lekotellen ja granitaa siemaillen. Pulahdin jopa uimaan.

Viimeiselle kokonaiselle matkapäivälle sain viime hetkellä järjestettyä huippukivan retken Etnalle. En innostunut perinteisistä bussiretkistä, ja meinasin jättää koko Etnan väliin, kun sääkin oli pilvinen. Sitten huomasin opaskirjassani sivulauseessa maininnan mönkijä-retkistä Etnalla ja sinnehän sitten oli päästävä. 

Etna Quad Adventure Linguaglossassa Etnan pohjoisrinteellä on pieni kahden miehen firma, jolla on erittäin joustava palveluasenne ja retkien hinnatkin varsin kohtuulliset. Minä valitsin retkistä lyhyimmän. Kraatereita ei tällä vajaan parin tunnin kierroksella nähnyt, mutta muuta mielenkiintoista näkemistä riitti, kävimme mm. Laavan muodostamassa tunnelissa, ja mönkijällä metsäpolkuja ja laavakenttiä pitkin pörrääminen oli yksinkertaisesti hauskaa.

Oppaani oli (tietenkin) paikkakunnalta kotoisin ja kertoi ajaneensa alueen metsissä (niin mönkijällä, maastoautolla kuin moottoripyörilläkin) jo yli 25 vuotta. Paikallistuntemus oli siis kohdallaan. 

Vaikka sää koko reissun ajan olikin vaihtelevaa, aamuisin yleensä aurinkoista ja iltapäivisin pilviä ja jopa sadetta, oli reissu silti onnistunut. Eihän vajaassa viikossa ehtinyt kuin pintaa raapaista, joten Sisiliaan on vielä palattava. 

Seuraavalla kerralla vuokraan auton ja majoitun jonnekin maaseudulle tai pieneen kylään. Koluttavana ainakin Palermo ja temppeleiden laakso Agrigentossa ja Lipari-saaret ovat myös seuraavalla reissulla listalla, kun tältä reissulta ne viime hetkellä jäivät pois.

HeliItalia Comment
Jaloittelua Dolomiiteilla

Loman ensimmäisellä viikolla heinäkuun loppupuolella istahdin lentokoneeseen, joka lennätti minut (taas, minnekäs muuallekaan kuin) Italiaan. Määränpäänä oli tällä kertaa Val Gardenan laakso Dolomiiteillä.

Dolomiitit on listattu UNESCOn maailmanperintölistalle ja aluetta kehutaan yhdeksi maailman kauneimmaksi vuoristoksi. Alue on ehkä tunnetumpi talviurheilukohteena, mutta tämän reissun perusteella suosittelen aluetta kaikille myös kesäkohteeksi. Ulkoilua ja urheilua löytyy eri tasoisille kulkijoille vaeltamisesta ja pyöräilystä kiipeilyyn ja varjoliitoon.

Ja kaiken reippailun lomassa voi hoidattaa itseään monissa kylpylöissä (melkein kaikilla hotelleilla tuntui olevan jonkin sortin  

Day Spa tai ainakin Wellness-osasto saunoineen ja poreammeineen) ja myös herkkusuut pysyvät alueella tyytyväisinä.

Selvan kylä Val Gardenassa oli oivallinen valinta alueeseen tutustumiseen. Sitä ei ole turhaan valittu TripAdvisorissa 10 parhaan kohteen joukkoon Italiassa. Kylä keskittyy luonnosta nauttimiseen, hyvin syömiseen ja hyvään oloon. Shoppailua (vaellusvarusteita lukuunottamatta) ja kulttuurielämyksiä sieltä ei juuri löydä. Oma auto tuo joustavuutta retkeilyyn, mutta myös laakson julkinen liikenne palvelee matkailijoita hyvin ja lisäksi suoraan kylistä pääsee hisseillä hyvien vaellusreittien äärelle.

Vuoden verran tietokoneen ääressä jähmettyneelle se tarjosi miellyttäviä, helppoja polkuja jaloitteluun upeissa maisemissa. 

Lähtiessä säätiedotus näytti pilviä, sadetta ja ukkosta, mutta ennuste ei onneksi käynyt toteen, vaan reissun aikana sai nauttia puolipilvisestä ja jopa helteisen aurinkoisesta säästä. Vain yhtenä iltana satoi.

Viiden päivän reissulla perilläoloaikaa jäi 3 kokonaista päivää vuoristoluonnosta nauttimiseen.

Ensimmäisenä päivänä ohjelmassa oli 'Naturonda'-kävely Sasso Lungon juurella. Tämän kävelylenkin levähdyspaikkana oli Rifugio Comici, jonka kakkubuffetista sai valita toinen toistaan herkullisimmista 'isoäidin reseptillä' tehdyistä kakuista energiaa paluumatkalle (toki oli ruokaakin tarjolla).

Seuraavana päivänä kierrettiin aluetta autolla ja päivän aikana käytiin Sasso Pordoilla (2950 m), jonne pääsee huikaisevalla köysiratahissillä Passo Pordoilta, kierrettiin Lago di Carezza ja tutustuttiin Bolzanon kaupunkiin, joka olikin juuri sinä päivänä Italian kuumin kaupunki (36 astetta).

Viimeisenä kokonaisena päivänä hotellista saatua neuvoa noudattaen ohjelmassa oli huikean kaunis kävelyretki alppiniityillä Puez-Odlen luonnonpuistossa reilut 2000 metriä merenpinnan yläpuollella. 

Vuoristopoluilla hikoilun jälkeen (ja lomassa) oli aina tarjolla herkullista vatsantäytettä korkealuokkaisista raaka-aineista. Retkillekään ei tarvinnut eväitä tuoda (jos ei halunnut), koska Rifugioja oli tiheään ja niiden täydenpalvelun ravintoloista sai vatsantäytettä niin isompaan kuin pienempäänkin nälkään. Strudelia, omenamehua, tuoreita marjoja, polentaa, aniksella maustettua näkkäriä, juusto- ja leikkelelautasia, canederleja eli knöödeleitä, tuoretta jugurttia vuoristolehmien maidosta... 

Alto-Adigen keittiö koostuu hieman raskaammista ainaksista kuin Italian eteläisemmissä maakunnissa. Vaativimmille makuhermoille Selvassa olisi yksi Michelin-tähden saanut ravintola, alle 10 km säteellä 2 lisää ja 50 km säteellä kaikenkaikkiaan parikymmentä tähdellistä ravintolaa. Tällä reissulla en kuitenkaan syönyt niissä. 

Sattumalta Elokuun Gloria-lehdessä oli matkajuttua samoilta seuduilta otsikolla "Gourmet-patikointia Italiassa". 

HeliItaliaComment