Posts tagged Karibia
Orient Bay, Saint Martin

Ennen ja jälkeen Rolex Swan Cup purjehduksen vietin kaksi yötä Blue Bay Beach -hotellissa Saint Martinin ranskalaisella puolella. Blue Bay Beach sijaitsee ihan Orient Bayn hiekkarannan tuntumassa rauhallisella pientaloalueella, jossa on paljon (pelkästään?) loma-asuntoja ja hotelleja. Liikennettäkin rajoitettu öisin. Ja kova ääniset kulkuneuvot kyltin mukaan ankarasti kielletty.

Kun saavuin hotellille ensimmäisen kerran oli myöhäinen ilta ja hotellin vastaanotto oli jo kiinni. Olin kuitenkin sähköpostilla saanut tiedon, mikä on huoneeni ja että oven lukko on auki ja avain sisällä. Rantabaarista kantautui salsan rytmit ja kauhistuin, että tätäkö se nyt onkin joka ilta ja saisin unohtaa pitkät yöunet. Aamulla kuitenkin, kun kävin tekemessä check-innin, sain onneksi kuulla, että edellisillan juhlat olivat vain kertaluonteinen karnevaalikauteen liittyvä tilaisuus. Seuraava ilta todellakin oli todella rauhallinen.

Blue Bay Beachin huoneet ovat melko tilavat, erittäin siistit ja kivasti sisustetut ja niissä on pieni keittonurkkaus. Henkilökunta tosi ystävällistä ja avuliasta. Aamiaista tai muitakaan ravintolapalveluita hotellissa ei ole saatavilla. Aamupalalla voi käydä esim. viereisessä La Playa -hotellissa, jossa aamupala tarjoillaan rantaravintolassa. Todella kaunis paikka aloittaa päivä! Ja aamupalalla tarjottava ruokakin monipuolista ja hyvää. Buffetin lisäksi voi tilata listalta muutamia annoksia. Toinen hyvä aamupalapaikka on Yellow Sub kahvila/baari vain muutaman askeleen kauempana. Sieltä saa monenlaisia aamiaissettejä ja patongit, croissantit ja pain au chocolatit ovat ranskalaisen herkullisia.

Orient Bayn loma-asuntoalueelta ei kävelyetäisyydellä ole oikein mitään muuta näkemistä tai tekemistä kuin upea hiekkaranta. Ranta on leveä ja sen hiekka valkoista ja pehmeää ja siellä on vierivieressä rantaravintoloita aurinkotuoleineen ja varjoineen sekä vesiaktiviteetteja (snorklausta, varjoliitoa jne) ja hierontaa tarjoavia yrityksiä. Hyvin siellä saa päivänsä kulumaan! Blue Bay Beach -hotellilla on sopimus yhden rantabaarin kanssa, että hotellin asiakkaat saavat veloituksetta käyttöön rantatuolin ja -varjon rannalla baarin alueella. Mikään idyllinen luonnonläheinen ranta tämä siis ei ole, mutta ei myöskään ahdistavan ruuhkainen bileväen ranta. Ihan pienten lasten kanssa en ehkä tänne suuntaisi, sillä Atlantilta käyvät aallot voivat erityisesti tuulisella säällä olla voimakkaat. Karibian-meren puolella olevat rannat ovat aaltojen suhteen rauhallisempia.

Hotellien, loma-asuntojen ja rannan palveluiden lisäksi alueella on yksi kadun pätkä, jossa on pari hyvin lomalaisen tarpeita palvelevaa ruokakauppaa, take away -pizzeria, muutama rantavaatteita myyvä putiikki, kiinteistövälittäjä jne. sekä aukio, jossa on useita ruokaravintoloita.

Orient Bay on ihanan rauhallinen ja rento alue! 

Aktiivista yöelämää ja kaupungin sykettä etsivän kannattaa kuitenkin hakeutua muualle, tällä saarella paras vaihtoehto siihen lienee Philipsburg. 

Suosittelen vuokraamaan auton, erityisesti jos yöpyy Orien Bayn alueella useamman päivän. Sillä  vain Orient Bayn alueella pysymällä ei paikallisesta elämää pääse näkemään. Auto mahdollistaa retkeilemisen saaren muihin osiin ja Orient Bayn alueella parkkeeraaminen ei ole ongelma. Autoileminen Saint Martinilla on helppoa. Tiet ovat kuitenkin melko kapeita ja kuoppaisia, mutkaisia ja mäkisiä. Paikoin syntyy matelevia jonoja, joten letkeä lomamuudi on auton ratissa suotavaa. 

Lopuksi joitakin muita käytönnönläheisiä huomioita:

  • Valuutta: Virallinen rahayksikkö lienee Alankomaiden antillien guilder (NAF). Ranskalaisella puolella en kuitenkaan nähnyt viitteitä tähän rahayksikköön missään. Hinnat ilmoitettiin ja luottokortilta veloitettiin euroissa, mutta maksuvälineenä hyväksytiin myös US dollarit, vaihtokurssilla 1€=1$. Hollantilaisella puolella taas hinnat yleisesti ilmoitettiin ja luottokortilta veloitettiin dollareina, maksu otettiin vastaan myös euroina taas samalla vaihtokurssilla 1€=1$. Vaihtorahat annettiin dollareina. Supermarketissa hinnat olivat yllättäen guildereina, maksu otettin vastaan myös euroina, mutta vaihtorahat annettiin aina dollareina ja kuitti oli ylläolevan kuvan kaltainen sekamelska.
  • Roaming-hinnat: Avatessani kännykän laskeuduttuani Sint Maartenille, sain Elisalta viestin, jossa kerrottiin roaming-hinnat Martiniquelle. Hämmentyneenä otin yhteyttä Facebookissa Elisan asiakaspalveluun, josta kerrottiin, että samat hinnat pätevät niin Martiniquella kuin Saint Martinillakin. Siis EU-alueen roaming-hinnat ja mahdollinen EuroTraveller-palvelu on voimassa. Purjehduksen jälkeen palattuani saarelle sain muutaman tunnin sisällä kaksi viestiä: Saman Martiniquen hintoja koskevan viestin sekä Alankomaiden Antillien hintoja koskevan viestin. Antilleilla hinnat ovat viestin mukaan suurinpiirtein 10 kertaa kalliimmat kuin EU-roaming ja EuroTraveller-palvelu ei ole voimassa. Tähän en vielä saanut tarkennusta Elisalta. Erityisesti datan käytössä kannattaa siis olla vähän varuillaan, jos roamingia käyttää, varsinkin, jos tässä on kyse siitä, että hinnat muuttuvat mentäessä ranskalaiselta puolelta hollantilaiselle puolelle... Ilmainen wifi on kuitenkin tarjolla melkein kaikissa ravintoloissa, baareissa ja hotelleissa.
  • Taksit: Takseilla on kiinteät hinnat. Esimerkiksi lentokentältä Orient Bayhin maksoi 30 euroa + 25% klo 22 jälkeen. Orient Baystä Marigotiin maksoi 25 euroa. Lentokentältä Marigotiin maksoi 20 euroa. Taksit myös räätälöivät saarikierroksia (pääasiassa risteilyturisteille) ennaltasovittuun hintaan.
HeliKaribia, ReissutComment
Auringolta suojautuminen

Otan auringolta suojautumisen vakavasti. Toki päivettyneet sääret ovat kivemmat kuin valkoiset koivet, mutta syvä rusketus ei ole koskaan tavoitteenani. Olen mieluummin valkonaama kuin punanenä. Silti vahinkoja on sattunut reissatessani kuumemman auringonpaisteen maissa. Tällä viimeisimmällä Karibialle suuntautuneella reissulla auringolta suojautuminen meni kuitenkin aika nappiin.

Koska Karibian aurinko on paahtava ja meri lisää säteiden heijastusta eikä kisapäivinä ollut mahdollisuutta vetäytyä varjoon päivän paahtavimpaan aikaan, oli valintani tällä kertaa yhdistelmä vahvojen suojakertoimien kemiallista että vaatteiden tuomaa fysikaalista suojaa.

Kasvoille, kaulaan, niskaan ja korviin levitin aamuisin runsaan kerroksen Clarinsin 50+ suojakertoimen Sun Wrinkle Control Cream For Face -voidetta ja päivän mittaan lisäsin nenään, korviin, poskipäihin ja huuliin Vichyn Ideal Soleil 50 SPF -puikosta suojaa. Lisäksi päässä oli koko päivän lippis ja aurinkolasit.

Jalkoihin ja käsiin suihkutin BananaBoatin coolzone Sport performance 50+ suojakertoimen suihketta, jota myös päivän aikana lisäsin pari-kolme kertaa. Sekä Clarinsin voide että BananaBoatin suihke ovat miellyttävän tuoksuisia eivätkä jätä tahman tuntua iholle. Suihke tulee pullosta ulos ohuena sumuna, joka levittyy iholle niin tasaisesti, ettei sitä oikeastaan tarvitse käsillä levittää ollenkaan. Lisäksi se viilentävä ominaisuus tuntui eriyisen kivalta päivän mittaan tehdyissä lisäyksissä.

Kädet ja jalat eivät kuitenkaan olleet vain suojasuihkeen varassa, vaan monena päivänä päälläni oli pitkää hihaa ja lahjetta. Mulla oli reissussa mukana tämä viime vuonna ostamani J. Crew:n UPF 50 -aurinkopaita valkoisena ja se on tosi miellyttävä käyttää. En ole ihan täysin vakuuttunut erityisen UV-paidan tarpeellisuudesta, tavallinen pitkähihainen paita saattaa ajaa ihan saman asian. Vesiurheilussa toki tekninen materiaali voi olla kivempi päällä kuin ihan perus-puuvilla. Meillä oli tiimipaitavalikoimassa Craftin pitkähihainen tekninen urheilupaita, joka oli parina kisapäivänä päälläni. Housuina mulla oli vaaleat, ihan perus-puuvillaiset kesäulkoiluhousut, jotka oli ihan ok, mutta housuratkaisua voisi vielä jatkossa kehittää mukavammaksi. Useampana päivänä tulikin valittua pitkien housujen sijaan sortsit ja siksi polvet ja etureidet saivatkin eniten väriä.

Saint Martinilta Virgin Gordalle - ja takaisin

Muutaman viikon takaiseen Karibian purjehdukseen kuului Rolex Swan Cup -kilpailun lisäksi veneen siirtopurjehdus Saint Martinilta Brittiläisten Neitsytsaarten Virgin Gordaan. Ennen kisoja meillä oli myös varattu pari päivää aikaa treenata yhdessä kisoja varten. Siinä ohella ehdimme nähdä vähän laajemmin Brittiläisiä Neitsytsaaria, kisan aikanahan palaisimme aina samaan pursiseuran satamaan.

Lähdimme sunnuntaina, kolme päivää ennen kisojen alkua, Saint Martinin ranskalaiselta puolelta Marigotin Fort Louisin satamasta hieman ennen auringonlaskua yöksi merelle. Matkaa oli taitettavana noin 100 merimailia. Miehistö oli jaettu kolmeen vahtiin ja yöllä vahtivuoro kesti aina 3 tuntia kerrallaan. Minä olin kahden muun tytön kanssa vahtivuorossa klo 20-23 ja taas klo 5-8. Yö oli pimeä, välillä taivas oli pilvessä ja välillä tuikki upea tähtitaivas, kuu oli kuitenkin piilossa. Tuuli oli puuskittaista ja sen suunta vaihteli, merenkäynti oli voimakasta ja siksi veneen ohjaaminen oli haastavaa tottumattomalle. Aamulla saatiin kuitenkin ihailla upeaa auringon nousua.

Yöpurjehduksen jälkeen vietimme päivän The Bathsin upeissa maisemissa. Rantaan saakka ei päässyt edes dinghyllä, joten viimeiset metrit oli uitava. Perillä löysimme pehmeän valkoisen hiekkarannan mahtavien graniittilohkareiden välissä. Tänne ei kuitenkaan voinut jäädä yöksi ankkuriin, joten lounaan jälkeen jatkoimme matkaa läheisen Marina Cayn poijuun. Marina Cay on sievä pieni saari, jossa on 8-huoneen hotelli, rantabaari ja -ravintola, pieni kauppa ja peruspalvelut veneilijöille. Illalla saaren kukkulalla olevassa näköalabaarissa paikallinen yhden miehen bändi soitti letkeitä rytmejä.

Seuraava päivä olikin sitten treenipäivä. Meidän piti mennä Virgin Gordan länsipäätyyn maahantulomuodollisuuksien takia ja matkalla ehdittin hioa jiippi-kuviot kuntoon. Yön vietimme Soper's Holen marinan poijussa ja kolmantena päivänä matka jatkui vastatuuleen vendoja harjoitellen kohti Yacht Club Costa Smeraldaa.

Tällä reissulla suihkupalvelut oli saatavilla vaikka joka päivä (tosin välillä vesi oli tulikuumaa, joskus jääkylmää ja silloin tällöin rajattu 3 minuuttiin kerrallaan). Myös satamien virvoitusjuomapalveluja hyödynnettiin ahkerasti, samoin wifiä, ja uusia vaatehankitojakin satamien putiikeista tehtiin, mutta ruokailut hoidettiin ravintoloiden sijaan veneessä, olihan mukanamme myös kokki, joka teki pienessä veneen keittiössä herkullista ruokaa. 

Kisojen jälkeen lähdettiin heti seuraavana aamuna aikaisin paluumatkalle Saint Martinia kohti. Matka oli pitkä ja tuuli vastainen, joten yli yönhän se taas meni. Purjelaivasäätiön sivuilla maalaillaan Karibian yöpurjehduksista romanttista kuvaa: "Yöpurjehdus on todellinen elämys näillä vesillä. Tähtikirkas taivas 24 asteinen vesi ja lempeä tuuli sallii purjehduksen shortseissa myös öisin." Mutta minun kahden purjehdusreissun ja kolmen yöpurjehduksen kokemuksella yhtään kertaa ei ole ollut noin leppoisaa. Kyllä tulee sadepuvullekin käyttöä! Päivällä voi antaa vaatteiden kastua, kun kuuron päätyttyä aurinko kuivaa, mutta yöllä jos kastuu niin kylmä tulee. Pitkiä hihoja ja lahkeitakin yöllä tarvitsee. Ei ole vastatuuli Karibiallakaan aina lempeä. Kannelle pärskivä merivesi sen sijaan on lämmintä.

Tämä reissun viimeinen yö oli (taas) aika kovaa kyytiä: Tiukkaa kryssiä jopa 19 m/s tuulessa, kovassa aallokossa. Vettä tuli sekä suolaisena merestä laidan yli että makeana taivaalta. Alkuillasta jaksettiin vielä laulaa pitääksemme meripahoinvoinnin poissa (itselläni oli apuna myös Postafen). Kello 23-02 merivahdissa ei ollut mitään kiinnekohtia ruorimiehelle (tähtiä tai horisonttia), vaan tehtävänä oli vaan tuijottaa tuulimittaria sadetakin lipan alta ja yrittää pitää oikea tuulikulma. Vuoron vaihduttua ei kyllä pitkään aikailtu kun kadottiin kannen alle. Sadevaatteet ja paukkuliivit putosivat mahdollisimman nopeasti lattialle ja sitten äkkiä vaan punkkaan pitkälleen. Keikkuvassa veneessä sisällä jalkeillaan olo tuo pahimman pahoinvoinnin. Kaikki tavaroiden sekamelska sai odottaa aamuun. Vastatuuleen aallokossa keikkuen kulkeva purjevene on yksi niitä poikkeustilanteita kun voin mennä nukkumaan ilman hampaiden pesua!

Mutta onhan tuollaiset yöt aika jännittäviäkin! Kokonaisuudessa upea reissu, monta hienoa purjehduspäivää auringonpaisteessa, joten mahtuuhan sinne yksi tuollainen toisenlainenkin pätkä. Ja turvallisin mielin kuitenkin oltiin, vähän vaan epämukavemmissa oloissa. Kapteenimme kyllä vakuutteli, että oli poikkeuksellinen sää. Mutta pistihän se miettimään pitkään muhinutta unelmaani osallistua purjehdukselle yli Atlantin. Jaksaisinko lopulta olla veneessä, oli keli mitä tahansa, pari viikkoa putkeen?

Lämpimästi suosittelen edelleen purjehduslomaa Karibialla. Voihan reitin suunnitella niin, ettei yöpurjehduksia tule ja aikataulun niin, että on tarvittaessa varaa joustaa ja odottaa kovien tuulien laantumista.

Rolex Swan Cup Caribbean 2017

Rolex Swan Cup on Yacht Club Costa Smeraldan vuosittain yhteistyössä Rolexin ja Nautorin kanssa järjestämä purjehduskilpailu kaikille Swan-merkkisille veneille. Kilpailu järjestetään joka toinen vuosi syyskuussa pursiseuran kotisatamassa Sardinian Costa Smeraldalla ja joka toinen vuosi maaliskuussa Brittiläisillä Neitsytsaarilla, jossa on seuran talvikauden tukikohta.

Sardinian kilpailu on kuulemma iso eventti, johon viime syyskuussa osallistui yli 120 venettä. Viime viikolla Karibialla oli kilpailemassa 14 venettä kahdessa eri sarjassa. Pienempien veneiden B-sarjassa oli ensimmäistä kertaa mukana Suomen Purjelaivasäätiön klassinen vuoden 1973 Swan 65 s/y Vahine, jonka miehistössä minäkin olin mukana. 

Suurimmassa osassa veneistä oli ammattimiehistöt, kisapurjeet ja vakava kilpailuasenne. Veneistä tyhjennettiin laiturille kaikki roippeet, mitä ei kisapäivän aikana välttämättä tarvitse ja aamulla kyytiin nosteettiin säähän sopivimmat purjeet nätisti viikatusta pinosta laiturilta. Miehistöt viettivät yöt hotellissa ja saapuivat aamulla paikalle dinghyillään.

Vahinen miehistö oli hyvin eritasoista (osa hyvinkin kokenutta ja purjehdustaitoista, minä itse sieltä kokemattomammasta päästä), veneessä vanhat (lepattavat ja vähän risat) matkapurjeet, vene oli täynnä kaikenlaista tarviketta ja rannalle raaskittiin jättää vain dinghy. Mutta kilpailuasenne toki oli meilläkin kohdallaan. Sellainen realistinen asenne kuitenkin, että tultiin hakemaan kansainvälistä kisakokemusta ja tehdään parhaamme ja katsotaan mihin se riittää. No, sehän riitti siihen, että kahtena neljästä kisapäivästä ehdittiin maaliin ja kokonaistuloksissa jäätiin viimeiseksi. Se ei kuitenkaan Vahinen miehistön tunnelmaa lannistanut (me oltiin kuitenkin lomalla!) ja meillä oli hieno purjehdus- ja kisaviikko. Meidän iloista tsemppihenkeä kehui kilpailukomiteakin. Starteissa onnistuttiin tosi hyvin (paitsi kerran). Ja tiimiasut! Ne meillä oli tyylikkäät ja käytännölliset.

Leikkimielisesti meidän tavoitteena oli olla kisan puhutuin vene, ja siinä asiassa pärjättiinkin aika hyvin, koska kyllähän Vahinen hitaus herätti keskustelua. "Oliko teillä jotain teknisiä ongelmia tämän päivän kisassa, kun teillä meni niin kauan aikaa?", meiltä kyseltiin parina ensimmäisenä kisapäivänä. Ei ongelmia, vain hidas vauhti.

Oli upeaa päästä näkemään upeita, jopa 115 jalkaisia, Swaneja kisatrimmissä sekä seuraamaan niiden miehistöjä. Vaikka pääsimme takaisin laituriin tunteja toisia myöhemmin, ehdittiin silti seuraamaan muiden miehistöjen kisanjälkeisiä rutiineja. Mm. vinssit avataan ja huolletaan jokaisen kisan jälkeen ja kaikenlaista muutakin puuhaa riitti ja joskus vielä puolilta öin näkyi joku korjaushommissa otsalampun valossa veneen mastossa. Kisapäivinäkin ehdittiin tarkkailla, miten isot veneet pystyivät tarkasti navigoimaan ja laskemaan optimaalisen reitin melkein kivikkoja hipoen, miten nopeasti 100-jalkainen vene voikaan kääntyä (ihan silmänräpäyksessä!) ja miten näppärästi kääntöpoijulla ammattilaiset nostaa ja laskee genaakkerin.

Mutta ei viikko ollut pelkkää kisaa, vaan myös hienoja oheistapahtumia. Kuten jokapäiväinen after race refreshments (johon emme tosin koskaan ehtineet), cocktail-kilpailu ja crew party caribbean barbecue -hengessä upeassa rantaravintolassa palmujen alla. Ja pääsimme myös tutustumaan yhteen purjehduslegendaan: ensimmäisen Withbread-kilpailun (nyk. Volvo Ocean Race) voittaneeseen s/y Sayula II:n Enrique Carliniin. 

Myös purjehdussää, ympäröivä luonto ja maisemat sekä pursiseuran fasiliteetit ja tapahtumajärjestelyt olivat kaikki kohdillaan.

Nyt tietenkin tutkaillaan mahdollisuuksia osallistua ensi vuonna Rolex Swan Cupiin Sardiniassa!

Lisää Vahinen RSCC-kisaretkestä voi lukea Purjelaivasäätiön sivuille kirjoittamastamme blogista

Upeita Studio Borlenghin valokuvia tapahtumasta voi katsella YCCS:n sivuilla.

HeliKaribia, PurjehdusComment
Purjehtien Karibialla

Karibia on kirinyt yhä suositummaksi lomakohteeksi viime vuosina - ainakin mitä matkablogeista voi päätellä. Karibian ristely on ollut ehkä se tunnetuin vaihtoehto tutustua saariin ja nyt lienee jo selvää, että risteilyt sopivat muillekin kuin amerikkalaisille eläkeläispariskunnille. Seuraava askel on omatoiminen saarihyppely, jonka Mondo-lehti nostikin vuoden 2017 valinnat -listalleen, ja edelläkävijät ovat varmasti jo yhdistäneetkin lomaansa useamman Karibian saaren joko lentäen tai yhteysaluksilla.

Itse suosittelisin Karibiaan tutustumista purjehtien. Eihän tämä mikään originelli idea sinänsä ole, vaan erittäin suosittua toimintaa purjehduspiireissä, mutta suomalaisista matkablogeissa en ole vielä Karibianpurjehduksista kertovia juttuja löytänyt (purjehdusblogit on sitten eri juttu).

Omasta purjehduskokemuksestaan riippuen vaihtoehtoja on tarjolla runsaasti. Veneen voi vuokrata ammattimiehistöllä tai ilman. Ilman purjehduskokemustakin voi siis tähän mahdollisuuteen tarttua. Suomalaisiakin veneitä ja kippareita löytyy. Purjehtimiseen voi ottaa osaa aktiivisesti tai vain nauttia matkanteosta ja merituulesta kannella lekotellen. Yksin matkustavalle löytyy mahdollisuuksia liittyä johonkin purjehdusporukkaan ja yksi erinomainen vaihtoehto siihen on Suomen Purjelaivasäätiön Karibian purjehdukset (aiempaa purjehduskokemusta ei vaadita!). Toinen suomalainen vaihtoehto Karibian purjehduksiin on esimerkiksi Kesäpurje, jonka kursseista olen kuullut hyvää. 

Karibian merellä on erinomaiset purjehdusolosuhteet. Aurinko paistaa, tuulta riittää ja meri kimmeltää turkoosina. Joskus sade kastelee, mutta sekin on lämmintä ja kuurottaista, joten sadevaatteita ei välttämättä tarvitse. Jos on matkalla perheen tai kaveriporukan kanssa, omaan käyttöön vuokrattu vene tuo joustavuutta aikatauluhin ja pysähtymiskohteisiin. Eikä tarvitse laukkuja raahata majapaikasta toiseen! Toki realismin nimissä on hyvä tiedostaa, että purjeveneessä säilytys- ja asumistilat ylipäätään ovat rajalliset. Ja valitsemistaan kohteista riippuen täytyy varautua siihen, että suihkuun ei ihan joka päivä välttämättä pääse. Ihan vain pari purjeveneilyn ominaispiirrettä mainitakseni...

Purjelaivasäätiö on oma valintani nyt jo toista kertaa. Reilu vuosi sitten jouluna liityin purjehdusporukkaan Martiniquelta ja suuntasimme s/y Vahinella joulun viettoon Bequialle, Tobago Caysille ja Mayreaulle. Nyt talvilomallani olen lähdössä mukaan kisamiehistöön Rolex Swan Cup Caribbean 2017 -kisoihin. Legimme alkaa tänään St. Martinilta, josta suuntaamme Brittilästen Neitsytsaarten Virgin Gordaan, jossa kisojen tukikohta on.

Turkoosi joulu

Vuosi sitten tammikuussa päätin, että seuraavana talvena, vuoden pimeimpään aikaan minun on päästävä jonnekin aurinkoiseen ja lämpimään paikkaan. Monen muun suosikki Kaakkois-Aasia ei houkutellut minua ollenkaan ja sitten jostain muistin sopukoista putkahti mieleen Suomen purjelaivasäätiön Karibian-purjehdukset, joista haaveilin vuosikausia sitten noin 20-vuotiaana. 

Koska joulun aikaan on helppo järjestää pidempi loma töistä, päätin vuonna 2015 kokeilla toisenlaista joulun viettoa ja varasin itselleni paikan joulupurjehdukselta, joka veisi minut Martiniquelta etelään päin Grenadiineille ja St. Lucialle. 

Viikko veneessä oli todella hieno kokemus, toisilleen entuudestaan tuntemattomista ihmisistä muodostui nopeasti toimiva miehistö. Aurinko paistoi, meri oli lämmin. Tuulet ja merenkäynti oli välillä voimakastakin, mikä toi oman pikantin lisän reissuun. Pistäydyimme sympaattisissa saarissa tutustumassa Karibian upeaan luontoon ja letkeään tunnelmaan ja etsimässä Karibian meren parhaita Pina Coladoita.  

Purjehdustunnelmia voi lukea myös purjelaivasäätiön sivuille kirjoittamastamme blogista

Ennen ja jälkeen purjehduksen vietin muutaman yön Martiniquen eteläkärjessä Sainte Annessa. Majapaikkani oli vehreän puutarhan ympäröimä suloinen Orcea recidence, joka tarjoaa erinomaiset puitteen arjesta irtautumiseen. Ei TV:tä, ei nettiyhteyttä ja puhelinverkkokin toimi vähän niin ja näin. Matkaa upealle La Pointe Marinin hiekkarannalle oli vain pari minuttia ja myös Sainte Annen kylä oli kävelymatkan etäisyydellä. 

Jos olisi halunnut tutustua Martiniquen muihin osiin ja nähtävyyksiin, olisi auto ollut tarpeellinen. Minä kuitenkin käytin aikani totaaliseen rentoutumiseen ja reviirini ulottui vain noin 15 minuutin kävelymatkan päähän majapaikastani.

Kuin kruununa hienolle lomalle sain paluumatkalla upgraden business-luokkaan lennolle yli Atlantin. Uuden vuoden päivänä kotiin palasi väsynyt, mutta onnellinen, ruskeaksi paahtunut ja purjehduskärpäsen puraisema matkalainen.