Posts tagged Pariisi
Pariisin parhaat
Nyt kun on melkein kaksi viikkoa kulunut muutosta, on sopiva hetki tehdä retrospektiivinen tarkastelu Pariisissa vietettyyn aikaan.

Alkuperäisessä toimeksiannossanihan oli että oleskelisin Pariisissa 3-6 kuukautta. Lopulta siellä vierähti kuitenkin melkein 9 kuukautta. Hujauksessa meni (tosin reissailtua tuli paljon, varsinkin ekat 4 kuukautta). Oloni siellä tuntui kuitenkin loppuun saakka turistilta. Kieltä taitamattomana en päässyt juuri seuraamaan edes paikallisia uutisia ja lisäksi tammikuusta lähtien olin jo vähän lähtökuopissa valmiina siirtymään seuraavaan kohteeseen. Nämä molemmat asiat voivat vaikeuttaa merkittävästi mihin tahansa paikkaan integroitumista.

Pariisi on kuitenkin kaunis, monipuolinen ja ehdottomasti ainutlaatuinen kaupunki ja joistakin asioista Pariisissa pidin erityisesti.
Seuraavassa oma Top 3 –listani Pariisin parhaista paloista, eli asioista, joissa Pariisi erottuu erityisesti edukseen.

1) Puistot
Pariisissa on paljon puistoja ja viheralueita. On ihania, isoja, vehreitä puistoja ja on pieniä korttelipuistikoita. Suosikkini ovat Luxemburg, Buttes-Chaumont (kuvassa alla) ja Belleville. Mutta monta puistoa taisi vielä jäädä näkemättäkin.



2) Leipomot
Mmmmm. Ihania tuoreita leipiä ja herkkuleivoksia. Olen tainnut puhua aiheesta joskus aiemminkin...
Leipomoita tuntuu olevan joka toisessa kadunkulmassa. Kotoani juna-asemalle oli matkaa noin 500 metriä ja sillä matkalla oli 5 leipomoa.
Kuvassa kantapaikkani eli se josta hain ne sunnuntai-aamun croissantit.



3) Kukkakaupat
Leipomoiden lisäksi myös ihania kadulle levittäytyviä kukkakauppoja on paljon. Harvoin tuli ostettua kukkia kotiin, mutta ihailin kovasti ohi kulkiessani isoja, kauniisti sidottuja kukkakimppuja.
Alla oleva kuva on Au Nom de la Rose –kukkakauppaketjun tarjontaa.



+ Bonus: Eiffel-torni
Aika kliseiden klisee, mutta Eiffel-tornin näkeminen saa minut paremmalle tuulelle. Erityisen hauskaa on kun se pilkahtaa vaikka jostain talojen välistä kun sitä ei varsinaisesti odota. Minua edelleen hämmästyttää miten suuri se onkaan.
Tämä kuva on napattu Riemukaaren katolta.

HeliPariisiComment
Muutto
Viikonloppu meni hieman hermostuneissa merkeissä. Hermostusta aiheutti pakkaaminen. Liian vähän laatikoita. Liikaa tavaraa. Lisäksi oli ne Euroviisut ja lätkäfinaali.

Sain kuitenkin kaiken mahtumaan johonkin ja eilen iltapäivällä suuntasin lentokentän kautta Madridiin soveltaen Air Francen "vain yksi enintään 10 kg painoinen käsimatkatavara" -sääntöä omiin tarpeisiini sopivammaksi.
Yhden ruumaan menevän matkalaukun lisäksi mukana oli siis tietokonesalkku, weekend bag-tyyppinen matkakassi (survottuna täyteen pääasiassa vaatteita, mutta myös mm. hengareita ja kahvijauhetta) sekä "käsilaukku", jossa passin, lompakon, puhelimen ja muun "perustavaran" lisäksi oli mm. yhdet kengät, latausjohtoja erilaisiin elektroonisiin laitteisiin, kahvipannu, kirjoja ja kaikenlaista muuta sälää. Olikin varmaa että turvatarkastuksesta en selviäisi pelkällä laukkujen läpivalaisulla.

Kolme laatikkoa jäi vielä Ranskaan odottamaan kuljetusta.

Perillä Madridissa asunnossa oli kaikki kunnossa. Työmatka toimistolle taittuu kävellen 10 minuutissa. Muuten en vielä ole uuteen kaupunginosaani ehtinyt juuri tutustua.
Versailles
Viime lauantaina, eli suomalaisittain vappuaattona, vierailin Versailles:n linnassa.

Versailles oli yksi niistä nähtävyyksistä, jotka eniten minua kiinnostivat täällä. Nyt kun päiväni Ranskassa ovat luetut, piti vihdoin ryhdistäytyä. En ole kovin hyvä etukäteen suunnittelemaan tällaisia asioita. Nytkin pyyhälsin paikalle sitten ilman lippua, koska lauantai-aamuna vasta havahduin, että jospa tänä viikonloppuna toteuttaisin tämän kun aikaa kerran ei ole enää kovin paljon. Aiemmin tähän mennessä on aina jäänytkin menemättä kun olen miettinyt, että lippujonot olisi kuitenkin ihan kestämättömän pitkät – niin kuin ne nytkin tietysti olivat...


Onni kuitenkin potkaisi, kun olin vasta pari minuuttia ehtinyt seisoa lippukassan ainakin puolen kilometrin mittaisessa jonossa (lippujonon jälkeen edessä olisi ollut vähintään samanlainen jono sisäänkäynnin edessä…). Liituraitapukuinen herra tuli siihen kailottamaan että 15 minuutin kuluttua alkaisi opastettu kierros, jonne ei vielä ole tarpeeksi osallistujia. Hänen mukaansa pääsisi ensimmäiset 10 ihmistä ja kierroksesta tulisi vain 1 euro lisämaksua, eikä siis tarvitse jonottaa kummassakaan jonossa. Minä olin tietysti ensimmäisenä ilmoittautumassa mukaan.

Opastettu kierros olikin todella mielenkiintoinen. Kierroksella pääsi tutustumaan kuninkaan yksityisasuntoihin, joissa Louis XV ja XVI asuivat.
Louis XIV, joka siirsi kuninkaan valtaistuimen Louvresta Versaillesiin, joutui elämään, syömään ja nukkumaan julkisesti eli koko hovin seuratessa vieressä, mutta nämä seuraajat saivat kuulemma enemmän yksityisyyttä, koska olivat nuorempia kuninkaaksi tullessaan ja siksi heillä oli tämä yksityinen puoli ja vain sunnuntaisin he elivät ns. julkisesti.

Vallankumouksen jälkeen suurin osa linnan huonekaluista myytiin, koska valtio tarvitsi rahaa. Näitä huonekaluja on sitten viime vuosikymmeninä ostettu takaisin huutokaupoista ympäri maailmaa. Kierroksella pääsi näkemään maailman kalleimman huonekalun, oppaan mukaan 11 miljoonaa euroa (!!??!) maksaneen lipaston kuninkaan kirjastossa.
Vallankumouksen jälkeen myös monia tekstiileitä poltettiin rahapulassa, koska niihin oli kirjottu niin paljon kultaa. Tekstiileistä on ollut niin paljon kuvauksia että niistä on voitu valmistaa kopioita.
Kuninkaan sängystä sen sijaan ei kuulemma ole edes kuvauksia jäljellä, koska kaikki on tarkoituksella tuhottu, koska siihen liittyi niin vahvaa symboliikkaa kuninkaan jumalallisesta vallasta. Siksi edes kopiota ei ole voitu valmistaa museoon näytille.
Yksi jännä yksityiskohta oli myös, että monia linnan maalauksia on päätynyt Louvreen, eikä niitä ole sieltä haluttu antaa takaisin Versaillesiin alkuperäisille paikoilleen.

Kierroksen jälkeen pääsi vielä itsekseen katsomaan linnan muita osia (niitä julkisia osia mihin tavallisella lipulla pääsee). Siellä oli kuitenkin niin kova tungos että huomio kiinnittyi pääasiassa ihmismeressä luovimiseen. Kunnes peilisalissa liehui tuttu lippu ja liimauduin kuuntelemaan suomalais-oppaan tarinoita hetkeksi.



Sitten menin vielä puutarhaan, jossa oli Musikaaliset Suihkulähteet -show. Pysähdyin haltioituneena katsomaan yhtä tanssivaa lähdettä noin puoleksi tunniksi ja koska oli jo iltapäivä en sitten ehtinytkään nähdä enää muita.

Trianon ja Marie Antoinetten tiluksen jäi vielä näkemättä – eli seuraavaan kertaan.

Linnan ympärillä oleva Versailles:n kaupunkikin vaikutti myös oikein viehkeältä. Sievien katujen varsilla oli pieniä kauppoja ja ravitsemusliikkeitä, jotka näin lämpimällä säällä olivat levittäneet terassinsa kadulle.
Seuraavaksi vuorossa...
... Espanja!

Seuraava asemapaikka on vihdoin varmistunut - ja se on Madrid.



Edessä siis ihan uusi maa ja aavistuksen tutuntuntuinen kieli.

Pitkään tätä kohdetta arvottiin (eli tammikuusta saakka). Madrid oli jo jonkin aikaa se todennäköisin vaihtoehto.
Sitten jäi avoimeksi vielä muuton ajankohta. Se oli viime kädessä kiinni siitä milloin asunto löytyy. Nyt asuntokin on löytynyt ja muutto tapahtuu seuraavien kolmen viikon kuluessa.

Nyt pitää ottaa vielä loppukiri Pariisin nähtävyyksien kanssa.
Palkintolaukun metsästys
Minulla on tapana palkita itseni hyvistä suorituksista.

Viime syksynä lupasin itselleni uuden laukun palkinnoksi (hyvin) suoritetuista opinnoista.
Iso, kaunis, olalla kannettava ja johon mahtuisi myös läppäri. Värillä ei väliä, kunhan on musta. Ja palkintolaukun luonteeseen olennaisesti kuuluu myös melko kallis hinta.
Sellaisen laukun saisin sitten noutaa heti kun lopputyö Bocconiin on palautettu, näin lupasin itselleni.

Palkintohankinnatkaan eivät toki ole pelkästään turhuus-hankintoja. Tämäkin laukku oli tarpeen, koska edellinen työkäytössä ollut laukku alkoi jo pahasti repsahtaa.

Laukun metsästys alkoi jo talvella, jolloin löysinkin pari varteenotettavaa kandidaattia. Kauppoja ei kuitenkaan syntynyt. Ei vaan ollut oikea fiilis.



Sen oikean löytäminen oli yllättävän vaikeaa. Koko alkuvuoden kolusin ahkerasti Pariisin putiikkeja. Palvelu oli erittäin sydämellistä.
“Madame saattaisi pitää myös tästä toisesta mallista?” “Olisiko Madame kiinnostunut muista väreistä?” “Haluaisiko Madame kahvia?”
Lompakkooni kertyi nippu kortteja, joissa oli laukkujen nimiä ja tuotenumeroita. Korttiin myyjät raapustivat tietysti aina myös oman nimenstä, että voisin ottaa yhteyttä juuri häneen, jos lopulta päättäisin ostaa juuri sen laukun.

Palkintolaukkujen ostossa asiakaspalvelu on yleensä tärkeässä asemassa. Yhdestä liikkeestä en edes harkinnut ostamista, ihan vaan siksi että myyjä oli niin ärsyttävä.

Nyt etsintä on päättynyt. Lopulliseen valintaan asiakaspalvelu ei tällä kertaa kuitenkaan vaikuttanut, koska ostopäätös syntyikin netissä.
HeliPariisi Comments
Auringonpaistetta
Pariisissa on jo kovin kesäistä. Auringon paisteesta on saatu nauttia monta päivää ja lämpötilat tavoittelee hellelukemia.
Minäkin olen jo rohkaistunut ulos ilman takkia. Ja jalat olen saanut rakoille kulkemalla kesäkengissä ilman sukkia.

Näin hienoilla ilmoilla kaikki Pariisin puistot ja viheralueet ihan kuhiset ihmisiä. Samoin kaikki terassit ovat täynnä ihmisiä. Ja jätskikioskeille kiemurtelee kymmenien metrien jonot.


Tänään kävin kulkemassa Promenade Planteella. Se on vanhalle rautatiesillalle rakennettu puistokuja ja tuttu myös elokuvasta Before Sunset.
HeliPariisi Comments
Taxi Parisien

Työreissuille pitää yleensä lähteä aikaisin aamulla ja niiltä tullaan takaisin myöhään illalla. Jo siitäkin syystä lentokentälle ja sieltä takaisin kuljetaan taksilla. Ja kun noita reissuja on riittänyt on tullut taksillakin ajeltua aika paljon. Ja kohdalle on sattunut jos jonkinlaista suharia.

Lentokentälle päin mennessä ei ongelmia yleensä ole. Tilaan taksin aina samasta taksifirmasta etukäteen jo edellisenä iltana. Auto on aina tullut täsmällisesti noutamaan. Autot ovat siistejä. Luottokortti käy. Ja määränpääkin on sen verran tunnettu ettei reitti tuota ongelmia. 

Lentokentän taksiasemalta kohdalle saattaa kuitenkin sattua vaikka minkälainen tapaus.

Pariisi ja sen lähiöt on tietenkin alueena suuri, joten on hyvin epätodennäköistä että kuski tuntisi koko alueen by heart. Kaupungin nimen perusteella kuskit osaavat kyllä suunnistaa oikeaan suuntaan, mutta sitten kadun tarkkuudella perille ei osata ilman ohjeita.

Nykyisin luulisi että GPS-navigointilaite olisi vakiovaruste taksissa. Kohdalleni on kuitenkin sattunut parikin kuskia, jotka luottavat mieluummin penkin alla säilytettävään Paris et Banlieues –karttakirjaan. Yksi kuski soitteli jopa jollekin kaverilleen (!?) ajo-ohjeita kysyäkseen.

Nekin kuskit joilla navigaattori autossa on, eivät suinkaan naputtele määränpäätä laitteeseen ennen lähtöä. Auto lähtee liikkeelle yleensä heti kun ovi paukahtaa kiinni ja sitten vasta keskustellaan että minne ollaan menossa. Navigaattoria voi sitten naputelle moottoritiellä. (No, okei, varmaan niille tulisi huutoa siitäkin, jos ne jäisi siihen taksipysäkille tukkeeksi navigaattoriaan naputtamaan….)

Kuskit ovat harvoin syntyperäisiä ranskalaisia. Asiakasta kohtaan käytös on vähintään asiallista, yleensä ihan ystävällistäkin (yhteisen kielen puutteesta huolimatta). Suomalaisiin, pidättyväisiin taksikuskeihin tottuneelle näiden pariisilaisten kuskien asiakaspalvelu asenne tuntuu kuitenkin, noh, sanoisinko huolettomalta: kuski saattaa laulaa radiosta tulevien kappaleiden tahdissa (siis laulaa ihan ääneen, kyse ei ole hyräilystä) ja soitella omia puheluitaan siinä matkan aikana vaimolle/ äidille/ kaverille/ ties kenelle. Kohdalleni on kuitenkin sattunut myös useampi kuski, josta oli havaittavissa jonkinlaisia road rage –piirteitä. Ammattikuskeissa tämä on mielestäni erittäin epämiellyttävä piirre.

Itse olen vielä toistaiseksi välttynyt huijauksilta, mutta taksilla ajelu on täällä silti mielestäni melko kallista. Lukemat juoksevat mittarissa niin nopeasti että hirvittää. Täältä mun kyliltä se noin 25 km matka lentokentälle maksaa melkein 60 euroa.* Tosin ennakkoon tilattuna taksin mittarissa seisoo usein jo 14 euroa kun lähdetään liikkeelle. Asiakkaalta saa täällä kuulemma laskuttaa myös sen summan joka kuskilta meni matkaan asiakasta noutamaan.

Nyt viimeisimmälle työmatkalle lähtiessäni osui lentokentällä silmiini myös jotain mitä en ollut ennen nähnyt ja mitä en myöskään osannut odottaa täällä: Moottoripyörätaksi.**

Palvelu on suunnattu erityisesti kiireisille ihmisille, joilla ei ole aikaa jumittaa liikenneruuhkissa. Yksi firma on nimennyt itsensä osuvasti Wintime.

Ensiajatuksena vaikuttaa epäilyttävältä, koska miten nuo moottoripyörät sitten säästävät aikaa? No, jonojen välissä puikkelehtimalla tietenkin. Eikös se ole vaarallista? Nämä ei siis kuitenkaan ole mitään satunnaisia, yksittäisiä yrittäjiä, vaan ihan vakiintuneita firmoja, jotka ainakin mainostavat panostavansa turvallisuuteen ja laatuun. Ja esimerkiksi tämä Citybird ilmoittaa olevansa ensimmäinen ISO 9001 –sertifioitu moottoripyörätaksifirma.

Ja vielä vinkiksi Pariisiin matkaaville: Jos tulee tarvetta täällä tilata taksia, niin voin suositella tuota itse käyttämääni taksi-firmaa: Taxis.

Heillä on myös erillinen englannin kielinen palvelunumero paikallista kieltä osaamattomille: +33 141 276 699. Tässä numerossa ymmärtävät hienosti myös huonosti äännettyjä osoitteita.

Taxi-motoja en ole kokeillut ja niiden yhteystiedot voitte halutessanne poimia tuolta heidän nettisivuilta.

Mitenkähän paljon matkatavaraa voi ottaa taxi-moton kyytiin?

*(Helsingissä muistelen että vastaava matka maksaisi noin 40 euroa, tosin tämä on jo parin vuoden vanha mutu-tieto.)

**(Euroopan maista tämä ajatuksena sopisi mielestäni ennemmin Italiaan…..)

HeliPariisi Comment
Petit-déjeuner
Sunnuntai-aamun aamupala: Kaksi croissantia lähileipomosta. Viikon kohokohta.


Lehteä lukemalla se aamupäivä vierähtääkin. Kahvia pitää joskus keittää parikin kertaa.

Okei, seuraavassa kirjoituksessa en mainitse croissanteja.
Printemps
Kovasti ovat säät vaihdelleet täällä Pariisissa viime viikkoina. Välillä lämmintä auringonpaistetta (jo helmikuulta lähtien) ja toisina päivinä kylmää viimaa (kuten vaikka nyt kuluneella viikolla).

Vaikka virallisesti kevääseen päästään vasta huomenna, kovin on keväistä jo. Puut vihertää ja kukkivatkin jo. Ja linnunlaulukin on lisääntynyt.


Tähän sunnuntaihin kuuluivat taas tuoreet (lämpimät!) croisantit* ja sanomalehti. Sitten perinteiseen tapaan pyykin pesu.
Iltapäivällä lähdin sunnuntai-kävelylle Montmartrelle muiden turistien joukkoon.



*Kyllä vain, jaksan edelleen hehkuttaa näitä sunnuntai-aamun tuoreita croisanteja.
HeliPariisi Comments
Tänään kotona
Sunnuntai on yleensä kotipäivä.
Pyykinpesua. Kodin järjestelyä omaan tahtiin. Tiskausta. Yleensä ruuanlaittoakin. Ja muuta sellaista mitä ei kuitenkaan viikolla jaksa.
Tänään kävin juoksumattohölkän sijaan aurinkoisella kävelylenkillä Asnieresin puistoissa.


Tässä tämän hetkinen asuntoni. Pieni kalustettu ja varustettu yksiö. Kuvan etuosasta oikealle jää keittiönurkkaus. Eteisestä on käynti kylppäriin.
Tämä on siis näitä huoneisto-hotelli-residenssi -tyyppisiä ratkaisuja. Pieniä asuntoja joustavilla vuokrasopimuksilla. Kaikki kalusteet, astiat ja liinavaatteet löytyy. Kellarissa on pyykkitupa ja kuntosali. Tarvittaessa saa vaikka kaikki hotellipalvelut ja pesulapalvelut (lisämaksusta; perushintaan kuuluu siivous kerran kuussa).
HeliPariisiComment