Posts tagged Purjehdus
Saint Martinilta Virgin Gordalle - ja takaisin

Muutaman viikon takaiseen Karibian purjehdukseen kuului Rolex Swan Cup -kilpailun lisäksi veneen siirtopurjehdus Saint Martinilta Brittiläisten Neitsytsaarten Virgin Gordaan. Ennen kisoja meillä oli myös varattu pari päivää aikaa treenata yhdessä kisoja varten. Siinä ohella ehdimme nähdä vähän laajemmin Brittiläisiä Neitsytsaaria, kisan aikanahan palaisimme aina samaan pursiseuran satamaan.

Lähdimme sunnuntaina, kolme päivää ennen kisojen alkua, Saint Martinin ranskalaiselta puolelta Marigotin Fort Louisin satamasta hieman ennen auringonlaskua yöksi merelle. Matkaa oli taitettavana noin 100 merimailia. Miehistö oli jaettu kolmeen vahtiin ja yöllä vahtivuoro kesti aina 3 tuntia kerrallaan. Minä olin kahden muun tytön kanssa vahtivuorossa klo 20-23 ja taas klo 5-8. Yö oli pimeä, välillä taivas oli pilvessä ja välillä tuikki upea tähtitaivas, kuu oli kuitenkin piilossa. Tuuli oli puuskittaista ja sen suunta vaihteli, merenkäynti oli voimakasta ja siksi veneen ohjaaminen oli haastavaa tottumattomalle. Aamulla saatiin kuitenkin ihailla upeaa auringon nousua.

Yöpurjehduksen jälkeen vietimme päivän The Bathsin upeissa maisemissa. Rantaan saakka ei päässyt edes dinghyllä, joten viimeiset metrit oli uitava. Perillä löysimme pehmeän valkoisen hiekkarannan mahtavien graniittilohkareiden välissä. Tänne ei kuitenkaan voinut jäädä yöksi ankkuriin, joten lounaan jälkeen jatkoimme matkaa läheisen Marina Cayn poijuun. Marina Cay on sievä pieni saari, jossa on 8-huoneen hotelli, rantabaari ja -ravintola, pieni kauppa ja peruspalvelut veneilijöille. Illalla saaren kukkulalla olevassa näköalabaarissa paikallinen yhden miehen bändi soitti letkeitä rytmejä.

Seuraava päivä olikin sitten treenipäivä. Meidän piti mennä Virgin Gordan länsipäätyyn maahantulomuodollisuuksien takia ja matkalla ehdittin hioa jiippi-kuviot kuntoon. Yön vietimme Soper's Holen marinan poijussa ja kolmantena päivänä matka jatkui vastatuuleen vendoja harjoitellen kohti Yacht Club Costa Smeraldaa.

Tällä reissulla suihkupalvelut oli saatavilla vaikka joka päivä (tosin välillä vesi oli tulikuumaa, joskus jääkylmää ja silloin tällöin rajattu 3 minuuttiin kerrallaan). Myös satamien virvoitusjuomapalveluja hyödynnettiin ahkerasti, samoin wifiä, ja uusia vaatehankitojakin satamien putiikeista tehtiin, mutta ruokailut hoidettiin ravintoloiden sijaan veneessä, olihan mukanamme myös kokki, joka teki pienessä veneen keittiössä herkullista ruokaa. 

Kisojen jälkeen lähdettiin heti seuraavana aamuna aikaisin paluumatkalle Saint Martinia kohti. Matka oli pitkä ja tuuli vastainen, joten yli yönhän se taas meni. Purjelaivasäätiön sivuilla maalaillaan Karibian yöpurjehduksista romanttista kuvaa: "Yöpurjehdus on todellinen elämys näillä vesillä. Tähtikirkas taivas 24 asteinen vesi ja lempeä tuuli sallii purjehduksen shortseissa myös öisin." Mutta minun kahden purjehdusreissun ja kolmen yöpurjehduksen kokemuksella yhtään kertaa ei ole ollut noin leppoisaa. Kyllä tulee sadepuvullekin käyttöä! Päivällä voi antaa vaatteiden kastua, kun kuuron päätyttyä aurinko kuivaa, mutta yöllä jos kastuu niin kylmä tulee. Pitkiä hihoja ja lahkeitakin yöllä tarvitsee. Ei ole vastatuuli Karibiallakaan aina lempeä. Kannelle pärskivä merivesi sen sijaan on lämmintä.

Tämä reissun viimeinen yö oli (taas) aika kovaa kyytiä: Tiukkaa kryssiä jopa 19 m/s tuulessa, kovassa aallokossa. Vettä tuli sekä suolaisena merestä laidan yli että makeana taivaalta. Alkuillasta jaksettiin vielä laulaa pitääksemme meripahoinvoinnin poissa (itselläni oli apuna myös Postafen). Kello 23-02 merivahdissa ei ollut mitään kiinnekohtia ruorimiehelle (tähtiä tai horisonttia), vaan tehtävänä oli vaan tuijottaa tuulimittaria sadetakin lipan alta ja yrittää pitää oikea tuulikulma. Vuoron vaihduttua ei kyllä pitkään aikailtu kun kadottiin kannen alle. Sadevaatteet ja paukkuliivit putosivat mahdollisimman nopeasti lattialle ja sitten äkkiä vaan punkkaan pitkälleen. Keikkuvassa veneessä sisällä jalkeillaan olo tuo pahimman pahoinvoinnin. Kaikki tavaroiden sekamelska sai odottaa aamuun. Vastatuuleen aallokossa keikkuen kulkeva purjevene on yksi niitä poikkeustilanteita kun voin mennä nukkumaan ilman hampaiden pesua!

Mutta onhan tuollaiset yöt aika jännittäviäkin! Kokonaisuudessa upea reissu, monta hienoa purjehduspäivää auringonpaisteessa, joten mahtuuhan sinne yksi tuollainen toisenlainenkin pätkä. Ja turvallisin mielin kuitenkin oltiin, vähän vaan epämukavemmissa oloissa. Kapteenimme kyllä vakuutteli, että oli poikkeuksellinen sää. Mutta pistihän se miettimään pitkään muhinutta unelmaani osallistua purjehdukselle yli Atlantin. Jaksaisinko lopulta olla veneessä, oli keli mitä tahansa, pari viikkoa putkeen?

Lämpimästi suosittelen edelleen purjehduslomaa Karibialla. Voihan reitin suunnitella niin, ettei yöpurjehduksia tule ja aikataulun niin, että on tarvittaessa varaa joustaa ja odottaa kovien tuulien laantumista.

Rolex Swan Cup Caribbean 2017

Rolex Swan Cup on Yacht Club Costa Smeraldan vuosittain yhteistyössä Rolexin ja Nautorin kanssa järjestämä purjehduskilpailu kaikille Swan-merkkisille veneille. Kilpailu järjestetään joka toinen vuosi syyskuussa pursiseuran kotisatamassa Sardinian Costa Smeraldalla ja joka toinen vuosi maaliskuussa Brittiläisillä Neitsytsaarilla, jossa on seuran talvikauden tukikohta.

Sardinian kilpailu on kuulemma iso eventti, johon viime syyskuussa osallistui yli 120 venettä. Viime viikolla Karibialla oli kilpailemassa 14 venettä kahdessa eri sarjassa. Pienempien veneiden B-sarjassa oli ensimmäistä kertaa mukana Suomen Purjelaivasäätiön klassinen vuoden 1973 Swan 65 s/y Vahine, jonka miehistössä minäkin olin mukana. 

Suurimmassa osassa veneistä oli ammattimiehistöt, kisapurjeet ja vakava kilpailuasenne. Veneistä tyhjennettiin laiturille kaikki roippeet, mitä ei kisapäivän aikana välttämättä tarvitse ja aamulla kyytiin nosteettiin säähän sopivimmat purjeet nätisti viikatusta pinosta laiturilta. Miehistöt viettivät yöt hotellissa ja saapuivat aamulla paikalle dinghyillään.

Vahinen miehistö oli hyvin eritasoista (osa hyvinkin kokenutta ja purjehdustaitoista, minä itse sieltä kokemattomammasta päästä), veneessä vanhat (lepattavat ja vähän risat) matkapurjeet, vene oli täynnä kaikenlaista tarviketta ja rannalle raaskittiin jättää vain dinghy. Mutta kilpailuasenne toki oli meilläkin kohdallaan. Sellainen realistinen asenne kuitenkin, että tultiin hakemaan kansainvälistä kisakokemusta ja tehdään parhaamme ja katsotaan mihin se riittää. No, sehän riitti siihen, että kahtena neljästä kisapäivästä ehdittiin maaliin ja kokonaistuloksissa jäätiin viimeiseksi. Se ei kuitenkaan Vahinen miehistön tunnelmaa lannistanut (me oltiin kuitenkin lomalla!) ja meillä oli hieno purjehdus- ja kisaviikko. Meidän iloista tsemppihenkeä kehui kilpailukomiteakin. Starteissa onnistuttiin tosi hyvin (paitsi kerran). Ja tiimiasut! Ne meillä oli tyylikkäät ja käytännölliset.

Leikkimielisesti meidän tavoitteena oli olla kisan puhutuin vene, ja siinä asiassa pärjättiinkin aika hyvin, koska kyllähän Vahinen hitaus herätti keskustelua. "Oliko teillä jotain teknisiä ongelmia tämän päivän kisassa, kun teillä meni niin kauan aikaa?", meiltä kyseltiin parina ensimmäisenä kisapäivänä. Ei ongelmia, vain hidas vauhti.

Oli upeaa päästä näkemään upeita, jopa 115 jalkaisia, Swaneja kisatrimmissä sekä seuraamaan niiden miehistöjä. Vaikka pääsimme takaisin laituriin tunteja toisia myöhemmin, ehdittiin silti seuraamaan muiden miehistöjen kisanjälkeisiä rutiineja. Mm. vinssit avataan ja huolletaan jokaisen kisan jälkeen ja kaikenlaista muutakin puuhaa riitti ja joskus vielä puolilta öin näkyi joku korjaushommissa otsalampun valossa veneen mastossa. Kisapäivinäkin ehdittiin tarkkailla, miten isot veneet pystyivät tarkasti navigoimaan ja laskemaan optimaalisen reitin melkein kivikkoja hipoen, miten nopeasti 100-jalkainen vene voikaan kääntyä (ihan silmänräpäyksessä!) ja miten näppärästi kääntöpoijulla ammattilaiset nostaa ja laskee genaakkerin.

Mutta ei viikko ollut pelkkää kisaa, vaan myös hienoja oheistapahtumia. Kuten jokapäiväinen after race refreshments (johon emme tosin koskaan ehtineet), cocktail-kilpailu ja crew party caribbean barbecue -hengessä upeassa rantaravintolassa palmujen alla. Ja pääsimme myös tutustumaan yhteen purjehduslegendaan: ensimmäisen Withbread-kilpailun (nyk. Volvo Ocean Race) voittaneeseen s/y Sayula II:n Enrique Carliniin. 

Myös purjehdussää, ympäröivä luonto ja maisemat sekä pursiseuran fasiliteetit ja tapahtumajärjestelyt olivat kaikki kohdillaan.

Nyt tietenkin tutkaillaan mahdollisuuksia osallistua ensi vuonna Rolex Swan Cupiin Sardiniassa!

Lisää Vahinen RSCC-kisaretkestä voi lukea Purjelaivasäätiön sivuille kirjoittamastamme blogista

Upeita Studio Borlenghin valokuvia tapahtumasta voi katsella YCCS:n sivuilla.

HeliKaribia, PurjehdusComment
Purjehtien Karibialla

Karibia on kirinyt yhä suositummaksi lomakohteeksi viime vuosina - ainakin mitä matkablogeista voi päätellä. Karibian ristely on ollut ehkä se tunnetuin vaihtoehto tutustua saariin ja nyt lienee jo selvää, että risteilyt sopivat muillekin kuin amerikkalaisille eläkeläispariskunnille. Seuraava askel on omatoiminen saarihyppely, jonka Mondo-lehti nostikin vuoden 2017 valinnat -listalleen, ja edelläkävijät ovat varmasti jo yhdistäneetkin lomaansa useamman Karibian saaren joko lentäen tai yhteysaluksilla.

Itse suosittelisin Karibiaan tutustumista purjehtien. Eihän tämä mikään originelli idea sinänsä ole, vaan erittäin suosittua toimintaa purjehduspiireissä, mutta suomalaisista matkablogeissa en ole vielä Karibianpurjehduksista kertovia juttuja löytänyt (purjehdusblogit on sitten eri juttu).

Omasta purjehduskokemuksestaan riippuen vaihtoehtoja on tarjolla runsaasti. Veneen voi vuokrata ammattimiehistöllä tai ilman. Ilman purjehduskokemustakin voi siis tähän mahdollisuuteen tarttua. Suomalaisiakin veneitä ja kippareita löytyy. Purjehtimiseen voi ottaa osaa aktiivisesti tai vain nauttia matkanteosta ja merituulesta kannella lekotellen. Yksin matkustavalle löytyy mahdollisuuksia liittyä johonkin purjehdusporukkaan ja yksi erinomainen vaihtoehto siihen on Suomen Purjelaivasäätiön Karibian purjehdukset (aiempaa purjehduskokemusta ei vaadita!). Toinen suomalainen vaihtoehto Karibian purjehduksiin on esimerkiksi Kesäpurje, jonka kursseista olen kuullut hyvää. 

Karibian merellä on erinomaiset purjehdusolosuhteet. Aurinko paistaa, tuulta riittää ja meri kimmeltää turkoosina. Joskus sade kastelee, mutta sekin on lämmintä ja kuurottaista, joten sadevaatteita ei välttämättä tarvitse. Jos on matkalla perheen tai kaveriporukan kanssa, omaan käyttöön vuokrattu vene tuo joustavuutta aikatauluhin ja pysähtymiskohteisiin. Eikä tarvitse laukkuja raahata majapaikasta toiseen! Toki realismin nimissä on hyvä tiedostaa, että purjeveneessä säilytys- ja asumistilat ylipäätään ovat rajalliset. Ja valitsemistaan kohteista riippuen täytyy varautua siihen, että suihkuun ei ihan joka päivä välttämättä pääse. Ihan vain pari purjeveneilyn ominaispiirrettä mainitakseni...

Purjelaivasäätiö on oma valintani nyt jo toista kertaa. Reilu vuosi sitten jouluna liityin purjehdusporukkaan Martiniquelta ja suuntasimme s/y Vahinella joulun viettoon Bequialle, Tobago Caysille ja Mayreaulle. Nyt talvilomallani olen lähdössä mukaan kisamiehistöön Rolex Swan Cup Caribbean 2017 -kisoihin. Legimme alkaa tänään St. Martinilta, josta suuntaamme Brittilästen Neitsytsaarten Virgin Gordaan, jossa kisojen tukikohta on.

Turkoosi joulu

Vuosi sitten tammikuussa päätin, että seuraavana talvena, vuoden pimeimpään aikaan minun on päästävä jonnekin aurinkoiseen ja lämpimään paikkaan. Monen muun suosikki Kaakkois-Aasia ei houkutellut minua ollenkaan ja sitten jostain muistin sopukoista putkahti mieleen Suomen purjelaivasäätiön Karibian-purjehdukset, joista haaveilin vuosikausia sitten noin 20-vuotiaana. 

Koska joulun aikaan on helppo järjestää pidempi loma töistä, päätin vuonna 2015 kokeilla toisenlaista joulun viettoa ja varasin itselleni paikan joulupurjehdukselta, joka veisi minut Martiniquelta etelään päin Grenadiineille ja St. Lucialle. 

Viikko veneessä oli todella hieno kokemus, toisilleen entuudestaan tuntemattomista ihmisistä muodostui nopeasti toimiva miehistö. Aurinko paistoi, meri oli lämmin. Tuulet ja merenkäynti oli välillä voimakastakin, mikä toi oman pikantin lisän reissuun. Pistäydyimme sympaattisissa saarissa tutustumassa Karibian upeaan luontoon ja letkeään tunnelmaan ja etsimässä Karibian meren parhaita Pina Coladoita.  

Purjehdustunnelmia voi lukea myös purjelaivasäätiön sivuille kirjoittamastamme blogista

Ennen ja jälkeen purjehduksen vietin muutaman yön Martiniquen eteläkärjessä Sainte Annessa. Majapaikkani oli vehreän puutarhan ympäröimä suloinen Orcea recidence, joka tarjoaa erinomaiset puitteen arjesta irtautumiseen. Ei TV:tä, ei nettiyhteyttä ja puhelinverkkokin toimi vähän niin ja näin. Matkaa upealle La Pointe Marinin hiekkarannalle oli vain pari minuttia ja myös Sainte Annen kylä oli kävelymatkan etäisyydellä. 

Jos olisi halunnut tutustua Martiniquen muihin osiin ja nähtävyyksiin, olisi auto ollut tarpeellinen. Minä kuitenkin käytin aikani totaaliseen rentoutumiseen ja reviirini ulottui vain noin 15 minuutin kävelymatkan päähän majapaikastani.

Kuin kruununa hienolle lomalle sain paluumatkalla upgraden business-luokkaan lennolle yli Atlantin. Uuden vuoden päivänä kotiin palasi väsynyt, mutta onnellinen, ruskeaksi paahtunut ja purjehduskärpäsen puraisema matkalainen.