Posts tagged Retket
Retkiä Saimaan saaristossa

Lapsena liikuin näillä seuduilla kesäisin veneellä. Tänä kesänä lomaillessani kotikaupungissani päätin lähteä retkelle autoillen katsomaan, miten seudut ovat parissakymmenessä vuodessa muuttuneet sekä tutustumaan uusiin matkailuyrittäjien palveluihin ja minulle ennestään tuntemattomiin historiallisiin kohteisiin.  Matka kulki perinteisissä itä-suomalaisissa maalaismaisemissa isompia maanteitä ja pienempiä hiekkateitä pitkin ja välillä ylitettiin vesistö lossilla. 

Ensimmäisenä etappina oli Puumalan Niinisaari, jossa kiinnostuksen kohteena Temolan Viinitila, jonka marjaviinit ovat voittaneet palkintoja, sekä Liehtalanniemen museotila, jossa sai rapsutella lampaita ja samalla tutustua, miten pienellä maalaistilalla elettiin 1900-luvun alussa. Temolan viinit osoittautuivat oikein hyviksi, herukkaviineihin kohdistuneista ennakkoluuloista huolimatta ja Temolan tila ja emäntä olivat todella sympaattisia. 

Seuraava aamu aloitettiin kuuntelemalla ooppera-aarioita Savonlinnassa Oopperajuhlien päivän avauksessa, jonka jälkeen torikahvit ja lörtsyt. Paluumatkalla Savosta Etelä-Karjalaan ihasteltiin Sulkavan ja Ruokolahden puukirkkoja sekä Telakanavaa, yhtä 1700-luvulla Ruotsi-Suomen ja Venäjän rajan tuntumaan rakennettuista neljästä ns. Suvorovin kanavista. Ja löytyipä Sulkavan Marimekko-outletista edullisia ja tarpeellisia kotiinviemisiäkin.

Ja mainitaan vielä tarinan jatkoksi Pulsan Asema, jonne ajelimme iltapäkahville äidin kanssa, vaikkei se ihan Saimaan saaristossa sijaitsekaan. Vuonna 1869 rakennettuun maalaiskylän rautatieasemarakennukseen on noin vuosi sitten avattu sympaattinen kahvila, bed&breakfast ja sisustuskauppa. Lisäksi aseman pihassa järjestetään kesäteatteriesityksiä, jotka ovat olleet kuulemma ihan loppuunmyytyjä. Torstai-iltapäivänäkin asiakkaita riitti ruuhkaksi asti sekä kahvilan että putiikin puolella.

Oli ilahduttavaa nähdä näitä yrittäjiä, jotka lähtevät rohkeasti kokeilemaan ja toteuttamaan ideoitaan odottamattomissakin paikoissa. Ja saavat ihmiset tulemaan luokseen vartavasten ajomatkan päästä. 

Ja se täytyy sanoa, että vaikka muulloin olenkin tyytyväinen julkisen liikenteen käyttäjä, niin  kyllä on niin mukava kesäpäivänä ajella autolla pitkin maaseututeitä ja bongailla näitä palveluita ja maamerkkejä, joihin bussilla tai junalla ei välttämättä pääsisi lähellekään. Ilman autoa jäisi nämä kohteet ja elämykset kokematta.

HeliSuomi, Retket Comments
Retki rannikolle

Viimeisimpänä minun Must see in Belgium -listalla oli Belgian rannikko ja sen hiekkarannat. 

Eilen tuli vihdoin lähdettyä. Vaikka säästä ei oikein taaskaan aamulla osannut sanoa mihin se kääntyy. Ja Belgiassahan aurinko voi kääntyä sateeksi minä hetkenä hyvänsä, joten riskillä aina mennään...

No, joka tapauksessa, lähdin siis matkaan, hyppäsin Oostendeen vievään junaan ja puolentoista tunnin kuluttua olin meren äärellä. Oostendessä juna nimittäin vie niin lähelle merta kuin lienee mahdollista. 

Heti juna-aseman vieressä kelluivat huviveneet. Rantabulevardille vievän tien varrella oli kalatori sekä merenantimista valmistettuja välipaloja. Keskustan laajalla hiekkarannalla oli vielä vähän väkeä, mutta rantavalvojat olivat valmiudessa.

Belgian rannikolla on mainio joukkoliikenneratkaisu: Rannikkoratikka eli Kusttram. Se kulkee koko matkan niin pitkään kuin Belgian rannikkoa riittää, eli melkein 70 km, De Pannesta Knokke-Heistiin rantaa pitkin pysähtyen kaiken kaikkiaan 70 pysäkillä.

Minä olin ostanut paluujunalipun Knokkesta Brysseliin, joten kierreltyäni vähän Oostendessä hyppäsin ratikkaan ja jatkoin matkaa pohjoiseen kohti Knokkea. 

En ollut miettinyt tarkkaan missä muualla halusin pysähtyä. De Haanin keskusta näytti niin somalta, että siitä tuli seuraava pysähdyspaikka. 

De Haanissa on sievä Belle Epoque -tyylinen keskusta, rauhallinen asuinalue täynnä söpöjä valkotiilisiä, jyrkkäkattoisia omakotitaloja ja leppoisa rannikkokaupungin lomatunnelma. 

Leveällä rantabulevardilla oli tilaa ajella polkuautoilla (joita sai vuokrata) ja hiekkaranta alkoi iltapäivällä täyttyä auringonottajista. 

Huomatkaa myös taiteellinen penkki. Teemasta oli monia variaatioita pitkin rantakatua.

Rannikkokaupunkien lisäksi ratikka kulkee mm. Zeebruggen konttisataman ohi ja pääsee kätevästi myös lähelle luontoa. Minä kävin ihailemassa tätä biitsiä, joka oli vain parin sadan metrin päässä Wenduine Harendijke -nimiseltä pysäkiltä taajamien ulkopuolella.

Tässä kohtaa alkoikin jo väsymys painaa ja Knokkeen päästyäni suuntasin melkein samantien juna-asemalle odottelemaan Brysselin junaa.

Belgiassa heinäkuu on suosituin lomakuukausi ja rannoillakin huomasi että sesonki on alkanut ja ensimmäiset lomanviettäjien joukot ovat saapuneet. 

Sään kanssa kävi lopulta hyvä tuuri tällä retkellä. Sadetta ei näkynyt ja aurinkokaan ei kadonnut pilvien taaksi liian pitkiksi ajoiksi. Lämpötila oli siinä vähän päälle 20 astetta ja mereltä kävi leppeä tuuli. Meriveden lämpötila oli kuulemma 16 astetta. Belgian kesäsää ehkä parhaimmillaan? 

HeliBryssel, RetketComment
Kesäpäivä Bruggessa

Viikonloppuna helle helli Belgiaa. Upean auringonpaisteen innoittamana päätin lähteä lauantaina päiväretkelle Bruggeen, joka sijaitsee Luoteis-Belgiassa, noin tunnin junamatkan päässä Brysselistä.

Kaupungin keskusta on säilynyt keskiaikaisessa muodossaan ja listattu yhdeksi UNESCOn maailmanperintökohteeksi. 1400-luvulla Brugge oli kukoistava satamakaupunki. 

Nykyisin se on Belgian suosituin matkailukohde. Reilun sadantuhannen asukkaan kaupungissa vierailee yli kolme miljoonaa turistia vuodessa. 

Keskusaukiota, Marktia, reunustaa somat talot joiden edustat ovat täynnä kahviloiden ja ravintoloiden terasseja. Aukiolle johtavat kadut ovat täynnä turisteille suunnattuja suklaa- ja pitsikauppoja.

Kaupungin viehättävin osa ovat vanhat kanavat. Turisteille olisi ollut tarjolla sightseeing-kierroksia pienillä veneillä kanavia pitkin. Pienemmillä kanavilla turistipaatti toi mieleen jonkun teemapuiston.

Turisteja oli liikkeellä minun lisäksi paljon muitakin, melkein tungokseen asti. Kaupungin historiallinen arkitehtuuri oli toki näkyvillä, mutta jotenkin tunnelma ei ehkä ollut helteisenä lauantaina ihmispaljoudessa parhaimmillaan... Ehkä kirpeän kuulas syyspäivä toisi kaupungin parhaat puolet paremmin esiin?

HeliBryssel, RetketComment
Huhtikuun lauantait
Maaliskuun kesäisten säiden jälkeen huhtikuussa on ollut jopa kylmää ja todella vaihtelevaa säätä. Yhtenä hetkenä paistaa aurinko ja kohta taas sataa. Sadetta on tullut vetenä, räntänä ja lumena.

Kuun alussa olinkin pääsiäisen vietossa Suomessa ja huhtikuun ensimmäisenä lauantaina pääsin mukaan juhlimaan serkun synttäreitä.

Brysseliin palattuani, huhtikuun toinen lauantai vierähti pitkällä Art Nouveau -kävelyretkellä Ixellesissä ja St. Gillesissä. Kävin mm. upeassa Hortan talomuseossa.

Viime viikonloppuna piipahdinkin Wiesbadenissa Saksassa! Japanissa tapaamani saksalainen kaveri kutsui sinne perjantai-illaksi synttärijuhliinsa ja minähän päätin osallistua. Junamatka Brysselistä kesti reilut kolme tuntia. Ja Deutche Bahnin ICE-junalla matkustaminen oli vallan miellyttävä kokemus. Lauantaille jäi aikaa tutustua vähän Wiesbadenin kaupunkiin ennenkuin illalla hyppäsin taas junaan ja suuntasin takaisin Brysseliin. Wiesbaden vehreä kaupunki puolentunnin päässä Frankfurt am Mainista ja siellä on säilynyt hienoja vanhoja taloja ja villoja. Ja wikipediasta opin että Wiesbaden on myös Nico Rosbergin kotikaupunki!

Ensi lauantaina, kuun viimeisenä, tiedossa on keväinen ostosretki Hollannin puolelle Roermondiin.
HeliBryssel, RetketComment
Antwerpen
Kevät kävi jo näyttäytymässä Brysselissä. Muutaman päivänä saatiin nauttia auringon paisteesta ja oli niinkin lämmintä että jotkut kulki ulkona ilman takkia. Mutta sitten taas kylmeni ja tämä viikko alkoikin räntäsateessa.

Mutta lauantaina kuitenkin retkeilin harmaasta säästä huolimatta Antwerpeniin! Ja kyllähän se aurinkokin päivän aikana yritti pilvien lomasta kurkistella. Kameraa ei ollut tällä retkellä mukana, joten kuvatodisteita ei tullut.

Mutta mukava kaupunki se Antwerpen. Junalla sinne pääsee noin 40 minuutissa Brysselistä.
Heti perille saavuttua voi ihailla Antwerpen Centraal Stationin komeaa asemarakennusta. Keskusaseman läheisyydessä on Euroopan vanhin eläintarha (en käynyt) sekä Diamond District, jossa timanttikauppojen lisäksi museo, jossa esitellään miten raakatimanteista käsitellään koruja (en käynyt sielläkään).

Asemalta historiallista keskustaa kohti vie kävelykatu Meir, jonka päässä on Art Deco -tyyliä edustava, Euroopan ensimmäinen pilvenpiirtäjä ja siitä ihan lyhyen matkan päässä on 1600-luvulla rakennettu Grote Markt.
Vaikka vanha kaupungin osa on toki näkemisen arvoinen, oli se jotenkin turistimainen ja täynnä olut-tupia. Meirin varrella on samoja ketjuliikkeitä kuin kaikissa muissakin kaupungeissa, mutta Meirin etelä-puolella olevet pienemmät kadut ovat mielenkiintoisempia. Siellä pääsee tutustumaan myös Antwerpenistä lähtöisin olevien suunnittelijoiden luomuksiin ja tunnelma on rennompi.

Nähtävää Antwerpenissä olisi varmasti toiseksikin päiväksi.
HeliBryssel, RetketComment
Lauantai Ghentissä

Kolme kuukautta Brysselissä enkä ollut vielä tehnyt yhtään päiväretkeä Belgiassa. Vaikka välimatkat on täällä aika lyhyet ja ympäristössä olisi paljon mielenkiintoisia paikkoja!

Nyt kun loppiaisen takia oli taas kolmipäiväinen viikonloppu päätin korjata tilanteen. Retkikohteeksi valitsin Ghentin kaupungin Flanderissa puolentunnin junamatkan päässä Brysselistä luoteeseen.

Sääkartat viikonlopulle lupailivat sadetta, sadetta, sadetta, mutta päätin lähteä siitä huolimatta. Onneksi lähdin koska perille päästyäni ilma oli mitä parhain. Aurinko paistoi lähes kirkkaalta taivaalta.

Ghentin satama on yksi Belgian suurimmista. Kaupungissa on myös yliopisto. Kanaalien halkomassa keskustassa on paljon hyvin säilyneitä keskiaikaisia rakennuksia ja se on suljettu autoilta. Tunnelma kaupungilla on vauras ja nuorekas.

Kaupungissa on paljon rennon kodikkaita kahviloita ja shoppailusta kiinnostuneille tarjolla on kansainvälisiä ketjuliikkeitä sekä belgialaisten suunnittelijoiden putiikkeja. 

Keskustassa komeilee keskiaikainen Gravensteenin linnoitus, kaksi goottilaista kirkkoa, St Michielskerk ja St Baafskathedraal, ja Belfort-kellotorni. 

Kellotorni rakennettiin 1400-luvulla ja sen avulla kansalaisille tiedotettiin uhkaavista vaaroista sekä ajankulusta, nyt se on listattu UNESCOn maailmanperintölistalle. Torni on yleisölle avoin ja sieltä on hienot näkymät Ghentin yli.

Tähän aikaan vuodesta joulumarkkinat oli jo korjattu pois, mutta jouluvalot koristivat vielä katuja ja sesonkiin kuuluvat huvipuistohuvitukset olivat vielä kaupunkilaisten ilona keskusaukiolla ja St Pieterspleinillä, jonne oli rakennettu myös tuo jättimäinen maailmanpyörä ja luistelurata.

Minä kävelin itseni uuvuksiin ihaillen Ghentin kauniita taloja ja kanavia, istuskelin mukavissa kahviloissa ja tsekkasin Ghentin alennusmyynnit. Käväisin myös St Baafskathedraalissa ja kapusin Belfortin torniin maisemia ihailemaan. 

Kaupungilla oli paljon vilinää, ehkä alennusmyyntien houkuttelemana ja kahvilatkin täpötäynnä ihmisiä. Turismi ei pistänyt silmään katukuvassa, Ghentin kaupunki vaikutti olevan eläväinen ihan omasta takaa.

HeliBryssel, RetketComment
Iltapäivä Segoviassa
Viime lauantaina tein retken Segoviaan, noin 90 km luoteeseen Madridista. Luotijunalla sinne pääsee puolessa tunnissa Madridista Chamartinin asemalta.

1100-luvulla rakennettu Alcazar de Segovia on inspiroinut Disneyn satulinnojen piirtäjiä. Keskiajalla se oli Castilen kuninkaallinen palatsi. Arkkitehtuurissa näkyy arabialaisia vaikutteita, mutta myös itävaltalaiset kuninkaalliset ovat jättäneet linnaan jälkensä.


Kaupungin keskustan läpi kulkee roomalaisten 100-luvulla jkr rakentama akvedukti. 1960-luvulle asti se kuljetti vettä yli 15 km matkan Fria-joesta Segovian kaupunkiin. Sittemmin vesihuolto on hoidettu muiden infrastruktuurien avulla, mutta 1990-luvun korjaustöiden jälkeen akvedukti on taas toimintakunnossa.


Segovian vanhakaupunki ja akvedukti on listattu UNESCOn maailmanperintöluetteloon.

Segoviassa on myös hieno goottilainen katedraali ja vanhakaupunki muutenkin on oikein soma. Kuumana päivänä katedraalin vieressä sijaitsevan Plaza Mayorin ulkoilmakahvilat tarjosivat oivan paikan levähtää ja siemailla virvoittavia juomia.

Kaiken kaikkiaan mainio päiväretkikohde. Iltapäivässä ehtii nähdä paljon ihan rauhalliseen tahtiinkin liikkuen. Mutta jos tahtoo opaskirjojen suosittelemana tutustua paikalliseen tapaan valmistaa lampaanpaistia tai possua, niin sitten ehkä pitää varata enemmän aikaa.

Madridin kupeessa riittäisi vielä monta muutakin UNESCON maailmanperintöluetteloon listattua kohdetta: Alcala Henares, Avila, El Escorial, Aranjuez ja Toledo (jossa olenkin jo käynyt), ainakin.

Ja yksi hassu juttu tuohon junaan liittyen vielä: luotijuna ei vie ihan Segovian keskustaan saakka vaan asema on rakennettu noin 7 km päähän kaupungista keskelle lehmien laidunmaata. Bussi-matka keskustaan kestää noin vartin.
Päiväretki Toledoon
Koska Espanjassa oli ihan normityöviikko, siirsin helatorstai-vapaan perjantaille, jolloin suuntasin päiväretkelle Toledoon.

Toledo on vajaan 100 km päässä Madridista sijaitseva UNESCON maailmanperintöluetteloon listattu kaupunki. Sen perustivat roomalaiset linnoituskaupungiksi 192 eaa kukkulalle Tajo-joen mutkaan. 700-luvulta eteenpäin kristityt, juutalaiset ja arabit asuttivat kaupunkia vuosisatojen ajan ja juuri näiden eri kulttuurien rinnakkainelo ja vaikutukset arkkitehtuuriin ovat antaneet kaupungille sen erityispiirteet.


Toledon kadut ovat kapeita ja sokkeloisia. Rakennuksissa on käytetty paljon hiekanväristä kiveä ja taloissa on paljon koristeellisia kaaria ovissa ja ikkunoissa. Minua viehättivät myös kauniit lasitetut parvekkeet, joista esimerkki alla olevassa kuvassa.


Toledon katedraali on opaskirjan mukaan yksi Espanjan kauneimmista kirkoista, mutta 7 euron pääsymaksu tuntui rahastukselta, joten en mennyt sinne sisään. Sen sijaan kävin arabien juutalaisille rakentamssa synagogassa, joka sittemmin on muutettu kristilliseksi kirkoksi. Kuva tästä Santa Maria La Blancan synagogasta alla. Mielestäni aika kaunis.


Muita pää-nähtävyyksiä Toledossa (itse kaupungin lisäksi) ovat Alcazarin linnoitus-palatsi ja erinäiset moskeijat ja synagogat ja luostarit.

Madridista Toledoon pääsee sujuvasti junalla puolessa tunnissa Puerta de Atochan asemalta. Junat ovat pendolino-tyyppisiä alta velocidad -junia, tosin penkit on Pendolinoa huomattavasti mukavampia. Juna-asemalla on otettu oppia lentokentiltä; matkatavarat läpivalaistaan ja liput tarkastetaan "lähtöportilla" (ilman lippua tai epäilyttävien kantamusten kanssa ei pääse junan lähelle haahuilemaan).


Toledo on myös kuuluisa miekoista ja marsipaanista. Miekan jätin hankkimatta mutta marsipaani-pikkuleipiä toin tuliaiseksi itselleni ja aionkin maistella niitä nyt iltateen kanssa.
HeliMadrid, RetketComment
Versailles
Viime lauantaina, eli suomalaisittain vappuaattona, vierailin Versailles:n linnassa.

Versailles oli yksi niistä nähtävyyksistä, jotka eniten minua kiinnostivat täällä. Nyt kun päiväni Ranskassa ovat luetut, piti vihdoin ryhdistäytyä. En ole kovin hyvä etukäteen suunnittelemaan tällaisia asioita. Nytkin pyyhälsin paikalle sitten ilman lippua, koska lauantai-aamuna vasta havahduin, että jospa tänä viikonloppuna toteuttaisin tämän kun aikaa kerran ei ole enää kovin paljon. Aiemmin tähän mennessä on aina jäänytkin menemättä kun olen miettinyt, että lippujonot olisi kuitenkin ihan kestämättömän pitkät – niin kuin ne nytkin tietysti olivat...


Onni kuitenkin potkaisi, kun olin vasta pari minuuttia ehtinyt seisoa lippukassan ainakin puolen kilometrin mittaisessa jonossa (lippujonon jälkeen edessä olisi ollut vähintään samanlainen jono sisäänkäynnin edessä…). Liituraitapukuinen herra tuli siihen kailottamaan että 15 minuutin kuluttua alkaisi opastettu kierros, jonne ei vielä ole tarpeeksi osallistujia. Hänen mukaansa pääsisi ensimmäiset 10 ihmistä ja kierroksesta tulisi vain 1 euro lisämaksua, eikä siis tarvitse jonottaa kummassakaan jonossa. Minä olin tietysti ensimmäisenä ilmoittautumassa mukaan.

Opastettu kierros olikin todella mielenkiintoinen. Kierroksella pääsi tutustumaan kuninkaan yksityisasuntoihin, joissa Louis XV ja XVI asuivat.
Louis XIV, joka siirsi kuninkaan valtaistuimen Louvresta Versaillesiin, joutui elämään, syömään ja nukkumaan julkisesti eli koko hovin seuratessa vieressä, mutta nämä seuraajat saivat kuulemma enemmän yksityisyyttä, koska olivat nuorempia kuninkaaksi tullessaan ja siksi heillä oli tämä yksityinen puoli ja vain sunnuntaisin he elivät ns. julkisesti.

Vallankumouksen jälkeen suurin osa linnan huonekaluista myytiin, koska valtio tarvitsi rahaa. Näitä huonekaluja on sitten viime vuosikymmeninä ostettu takaisin huutokaupoista ympäri maailmaa. Kierroksella pääsi näkemään maailman kalleimman huonekalun, oppaan mukaan 11 miljoonaa euroa (!!??!) maksaneen lipaston kuninkaan kirjastossa.
Vallankumouksen jälkeen myös monia tekstiileitä poltettiin rahapulassa, koska niihin oli kirjottu niin paljon kultaa. Tekstiileistä on ollut niin paljon kuvauksia että niistä on voitu valmistaa kopioita.
Kuninkaan sängystä sen sijaan ei kuulemma ole edes kuvauksia jäljellä, koska kaikki on tarkoituksella tuhottu, koska siihen liittyi niin vahvaa symboliikkaa kuninkaan jumalallisesta vallasta. Siksi edes kopiota ei ole voitu valmistaa museoon näytille.
Yksi jännä yksityiskohta oli myös, että monia linnan maalauksia on päätynyt Louvreen, eikä niitä ole sieltä haluttu antaa takaisin Versaillesiin alkuperäisille paikoilleen.

Kierroksen jälkeen pääsi vielä itsekseen katsomaan linnan muita osia (niitä julkisia osia mihin tavallisella lipulla pääsee). Siellä oli kuitenkin niin kova tungos että huomio kiinnittyi pääasiassa ihmismeressä luovimiseen. Kunnes peilisalissa liehui tuttu lippu ja liimauduin kuuntelemaan suomalais-oppaan tarinoita hetkeksi.



Sitten menin vielä puutarhaan, jossa oli Musikaaliset Suihkulähteet -show. Pysähdyin haltioituneena katsomaan yhtä tanssivaa lähdettä noin puoleksi tunniksi ja koska oli jo iltapäivä en sitten ehtinytkään nähdä enää muita.

Trianon ja Marie Antoinetten tiluksen jäi vielä näkemättä – eli seuraavaan kertaan.

Linnan ympärillä oleva Versailles:n kaupunkikin vaikutti myös oikein viehkeältä. Sievien katujen varsilla oli pieniä kauppoja ja ravitsemusliikkeitä, jotka näin lämpimällä säällä olivat levittäneet terassinsa kadulle.
Viikon kohokohta
Tällä viikolla on odoteltu tenttituloksia (ei ole tullut vieläkään), tehty markkinoinnin kurssin harjoitustyötä (ryhmädynamiikka haasteellista) ja jännitetty onnistuuko Italia pelastamaan jalkapallomaineensa ja selviytymään jatkoon MM-kisoissa (ei onnistunut; mikä skandaali). Aurinkokin on näyttäytynyt ja ilma on taas ollut miellyttävän lämmintä.

Viikon kohokohta tuli kuitenkin jo maanantai-iltana:
Tutustumisretki Bergamon lentokentällä olevaan DHL Aviationin hubiin!
DHL Aviation huolehtii DHL:n express-kuriirilähetysten kuljetuksista. Hub-kierrokset ovat aina myöhän illalla, koska vain silloin hub on täydessä työn touhussa.



Kierroksella nähtiin miten eripuolilta Italiaa (ja vähän muualtakin) päivän mittaan kerätyt lähetykset lajitellaan määränpään mukaan ja pakataan lentokontteihin, miten koneiden lastaussuunnitelmat tehdään ja lopuksi päästiin myös rampille katsomaan miten kontit lastataan koneisiin. Kuinka jännittävää!
Meitä oli 8 hengen ryhmä ja tämä oli ehdottomasti onnistunein tutustumisretki.