Vuoden 2021 alkajaisiksi hyppäsin lentokoneeseen, joka vei minut Leville (tai siis Kittilään). Edellisestä lentomatkasta oli reilut 10 kuukautta, joten matkakohteen lisäksi fiilistelin täysillä myös lentokenttää ja lentoa.
Kittilässä oli vastassa kirpakka pakkanen ja iltapäivän ihana vaaleanpunainen auringon kajo. Kaamos oli päättynyt pari päivää aiemmin ja aurinko viipyi vuoden ensimmäisellä viikolla horisontin yläpuolella 1,5-2 tuntia.
Tämä oli minulle ensimmäinen kerta Levillä ja edellisestä Lapin reissustakin oli jo melkein 8 vuotta. Olin vaikuttunut, kuinka viihtyisäksi Levikeskus on rakennettu alppityylisine taloineen. Hiihtokeskuksen vieressä oli vielä somia joulumarkkinakojuja ja lukuisissa urheilutarvikemyymälöissä hyvät alennusmyynnit käynnissä.
Vaikkei tällä reissulla mihinkään erämaahan samoiltu, oli Levi etelä-suomalaiselle jo ihanan eksoottinen. Viikon mittaan havahduin moneen kertaan siihen, että tuntui “ihan kuin olisi ulkomailla” (mitä se sitten oikeastaan tarkoittaakaan). Lapissa talven pimeys on lempeämpää kuin esimerkiksi Helsingissä. Valosaasteen puuttuminen ehkä osaltaan edesauttoi myös parempaa unen laatua, hiljaisuuden ja pakkassäässä ulkoilun ohella. Lepo ja rentoutuminen olivatkin tämän reissun keskiössä.
Olin saanut syntymäpäivälahjaksi majoituksen viihtyisässä lomahuoneistossa lyhyen kävelymatkan päästä Levin keskuksesta. Majoituksesta säästyneitä rahoja käytin Levin palveluihin.
En ollut koskaan kokeillut lumilautailua (ja edellisestä laskettelukerrastakin oli jo noin 20 vuotta), joten päätin tarttua tilaisuuteen ja buukata pari kertaa lumilautailun yksityisopetusta. Alkuviikon kirpakassa pakkasessa lumi oli nihkeää enkä vielä ihan saanut lajin juonesta kiinni. Osaava opettaja sai kuitenkin pidettyä fiiliksen positiivisena, eikä minun tehnyt mieli jättää lajikokeilua yhteen kertaan. Loppuviikon tunnilla pakkanen oli lauhtunut, lauta luisti paljon paremmin ja pystyin jo vähän nauttimaankin lajista.
Päiväretkiä, safareita ja aktiviteetteja oli Levillä tarjolla laajalla skaalalla. Minä valitsin moottorikelkkailun ja osallistuin Tokkasafareiden järjestämälle noin 2,5 tunnin Levitunturin kierrokselle. Kelkkareitti oli monin paikoin todella kumpareinen, joten meno oli pomppuista ja kelkan ohjaimissa sai melko rankan yläselän treenin. Ajoimme Immeljärven yli ja tunturin eteläpuolelta Sammun tuvalle, jossa pidettiin kahvitauko ja ihmeteltiin hetki poroja. Paluumatkalla noustiin tunturin laelle, vaikka näkyvyys siellä oli pilvien takia todella minimaalinen. Matkan varrella pidettiin valokuvataukoja kuvauksellisissa paikoissa ja oppaamme piti huolen, että yksinäinenkin retkeilijä sai haluamansa kuvat sekä maisemista että itsestään kelkan ohjaimissa.
Lapin makuja maistelin Nili-Poro-ravintolassa ja Lapin luonnosta inspiraationsa saaneita kaupunkikelpoisia vaatteita ihastelin Hálon uudessa lippulaivamyymälässä.
Seuraavalla kerralla voisin kokeilla vaikka sähköavusteista läskipyörää, jota minulle jo suositeltiin.
Koronan ehkäisystä Levillä huolehdittiin hienosti. Maskeja kehottettiin käyttämään aina yleisissä sisätiloissa (ravintolat, kahvilat, kaupat, bussit, suksivuokraamot jne) eikä tämä kehotus jäänyt vain lapuksi ulko-ovella, vaan maskittomille käytiin asiasta huomauttamassa ja tarjoamassa kertakäyttömaskia. Myös turvaväleistä huolehdittiin. Esim. gondoli-hisseihin kehotettiin menemään vain omalla porukalla.
Ensikertalaisena en osaa arvioida kuinka paljon vähemmän ihmisiä Levillä oli ns. “normaaliin” vuoteen verrattuna. Vaikka väkeä riitti välillä hiihtohissin ja rinnekahvilan jonoon, ei ruuhkaa ollut liiaksi.
Kiitos vielä Liisalle ja Jukalle majoituslahjasta!
