Oregonin viinejä maistelemassa

Suunnitellessani kesän automatkaa Oregonin rannikolla, yllätyin hieman kun internetin syövereissä vastaani tuli artikkeli Oregonin Willamette-laakson viinitiloista. En ollut tullut ajatelleeksikaan, että Oregonissa olisi oma viinialueensa!

Olin ajatellut viinitilaverailua yhdeksi aktiviiteetiksi matkan myöhemmässä vaiheessa Kaliforniassa, mutta hetkessä muutin mieltäni ja halusin ehdottomasti tutustua tähän (ainakin itselleni) tuntemattomampaan viinialueeseen. Siksi matkaani tuli heti alkumatkalla mutka sisämaahan päin rannikkomaantieltä.

Oregonin viiniteollisuus on vasta varsin nuori. 1960-luvulla kuusi Kaliforniassa viininviljelyä ja -tuotantoa opiskellutta tuottajaa totesivat Oregonin Willamette-laakson ilmaston ja maaperän sopivan erinomaisesti Pinot Noirin tuotantoon ja päättyvät ryhtyä tuumasta toimeen. 

Tuottajien kesken vallitsi yhteisymmärrys siitä, että olisi koko alkutekijöissään olevan viinialueen etu, että he toimisivat yhteistyössä toisiaan tukien ja auttaen. He päättivät myös panostaa laatuun määrän kustannuksella, sillä keskivertoviineillä olisi vaikeaa kilpailla tunnetumpien viinialueiden viinien kanssa. Alueen Pinot Noirit ovatkin menestyneet erinomaisesti kansainvälisissäkin viinivertailuissa. Willamette Valley viininviljelyalue nimettiin vuonna 1984 ja nykyisin alueella on jo yli 700 viinintuottajaa. 

Vaikka tuottajien määrä on kasvanut, vallitsee tuottajien kesken kuulemma edelleen hyvin toverillinen ilmapiiri. Turistin näkökulmasta alueella oli hyvällä tavalla kotikutoinen fiilis vailla snobbailua.

Minä päätin tutustua lähemmin Rex Hillin tuotantoon ja viineihin. Rex Hill on 1980-luvun alussa perustettu perheomisteinen viinin tuottaja. Yrityksen filosofiana on tuottaa pienehköjä määriä korkeatasoisia viinejä yhdistäen perinteistä käsityötä modernimpiin viinituotantomenetelmiin. Kaikki rypäleet kasvatetaan biodynaamisiin menetelmin ja kerätään ja lajitellaan käsin Willamette-laakson alueelta.

Olen aina ollut enemmän valkoviinin ystävä, joten yllätyinkin miten hyvältä Rex Hillin Sunny Mountain Vineyard Pinot makunystyröilläni maistui. 

Majoituin kahdeksi yöksi suloiseen airbnb-huoneeseen McMinnvillessä, joka sijaitsee aivan viinialueen sydämessä. Kaupungissa on soma vanhanajan keskusta, jossa monilla viinintuottajilla on omat tasting roominsa. Nämä viinibaarit ovatkin helppo tapa maistella useampien tuottajien viinejä, koska auton voi jättää parkkiin ja baarista toiseen voi kävellä ilman huolta siitä, että jonkun pitäisi pysyä ajokunnossa.

Viinitiloilla vierailussa ja maaseudulla viininviljelmien keskellä ajamisessa on tietysti oma erityinen viehätyksensä. Onneksi viinitilakierrosten järjestäjiä alueella on useampia. Aika hauskalta näytti esimerkiksi Hippie Sip Tour, joka kiidättää vierailijat viinitilalta toiselle 60-luvun hippipakulla.

 

 

 

Roadtrip Seattlesta Los Angelesiin

Ei matkani suinkaan päättynyt saavuttuani Vancouveriin kierreltyäni Kanadassa pari viikkoa junalla. Kanadan juna-matkan jälkeen huristin Greyhoundin bussilla Vancouverista rajan toiselle puolelle Seattleen. Tutustuttuani pikaisesti kaupunkiin otin alleni Ford Edge -citymaasturin ja lähdin roadtripille kohti Los Angelesia.

Pohjasuunnitelmana oli ajaa mahdollisimman paljon pitkin rannikkoa myötäileviä maanteitä, eli alkumatkasta Highway 101 pitkin ja Kalifornian puolella Highway 1 pitkin. Alkumatkasta oli kuitenkin pieni detour Oregonin Willamette Valleyn viinialueille.

Aikaa olin varannut 10 päivää, jonka luulin ennakkoon olevan runsaasti. Paikan päällä sain kuitenkin huomata, että mielenkiintoista nähtävää olisi ollut paljon enemmän kuin mihin aikataulu antoi mahdollisuuden.

Highway 101

1. päivä

Matka Seattlesta alkoi aiottua myöhempään, koska aamu käynnistyi hitaasti ja auton noutamiseen meni odotettua kauemmin aikaa. Iltapäivä ruuhka oli jo käynnissä Seattlen ohitustiellä ja siksi alkumatka eteni hitaasti. Suuntasin ensi Aberdeeniin, joka Kurt Cobainin kotikaupunkina tunnetaan ja jonne isoisoisäni on haudattu. 

Aberdeenista suuntasin seuraavaan majapaikaani McMinnvilleen Portlandin eteläpuolelle valtatie 101:n sijaan aavistuksen nopeampaa Interstate 5:tä pitkin, koska päivä alkoi kääntymään jo iltaan.

2. päivä

Vietin päivän tutustuen Oregonin viinialueeseen McMinnvillestä käsin. McMinnville ja Newberg osoittautuivat herttaisiksi ja eloisiksi pikkukaupungeiksi, joiden ympäristössä on ihan runsauden pula viinitiloista ja kaupunkien keskustatkin pullollaan viinitilojen tasting roomeja.

3. päivä

Lähdin matkaan suht aikaisin aamulla ja suuntasin kohti rannikkoa. Kävin aikaisella lounaalla Pacific Cityn Pelican Breweryssä, jonka terassilta bongailin pohjoiseen matkalla olevia valaita. Sitten suuntasin kohti etelää rannikkoa myötäilevää valtatie 101:tä pitkin.

Sumuinen aamu kirkastui upeaksi aurinkoiseksi päiväksi ja maisemat 101:ltä olivat henkeä salpaavan upeat. 6 tunnin ajomatkaan kului lopulta noin 12 tuntia, kun jatkuvasti piti pysähtyä ihailemaan maisemia ja ottamaan valokuvia. Rannikon monista majakoista päätin pysähtyä tutustumaan Heceta Head Lighthouseen.

4. päivä

Vietin päivän Gold Beachissä. Gold Beach on kaupunkina aika mitäänsanomaton. Sen edustalla on kuitenkin upea hiekkadyyniranta ja ympäristössä on päiväpatikointiin sopivia luontopolkuja.

Aamupäivällä purin tietokoneelle edellispäivien valokuvia ja iltapäivällä kävin kävelemässä upeissa maisemissa Cape Sebastianin poluilla.

5. päivä

Matka jatkui Pohjois-Kalifornian puolelle. Ajoin pitkin Avenue of the Giantia punapuita ihmetellen. Poikkesin lounaalle Eurekaan. Päivän viimeinen pätkä kulki kiharaista Highway 1:tä pitkin kunnes saavuin seuraavaan yöpaikkaani Mendocinoon.

6. päivä

Päivä oli sumuinen ja kolea. Tutustuin 1890-luvulla rakennettuun suloiseen Mendocinoon.

7. päivä

Ajopäivistä lyhyin. Highway 1:n sijaan valitsin reitin joka kulki valtateitä 128- ja 101 pitkin Sonoma-laakson kauniiden, kullankeltaisina kumpuilevien viinialueiden läpi. Yöpaikkani sijaitsi Oaklandissa, mutta koska aikaa oli mukavasti kurvasin loppumatkasta Golden Gatelle, joka tosin oli paksun pilven peitossa.

8. päivä

Kiertelin San Franciscoa vailla varsinaista ohjelmaa ja ehdin myös tutustua vähän Oaklandiin. Julkinen liikenne Bay Arealla osoittautui varsin toimivaksi.

9. päivä

En edelleenkään ollut valmis kiharaiselle highway 1:lle, vaan halusin porhaltaa menemään leveää moottoritietä pitkin. Valtatie 101 oli siis valintani matkalla seuraavaan kohteeseeni Cambriaan. Tämä oli sinänsä sääli, että HW 1 oli vihdoin, vain pari päivää aiemmin, avattu kokonaan oltuaan pari vuotta suljettuna maanvyöryn takia.

10. päivä

Kävin pienellä kävelyllä, tutustumassa Cambrian keskustaan ja katsomassa elefanttihylkeitä, ennenkuin matka jatkui Los Angelesiin. Santa Barbaran ulkopuolella aikaa tuhraantui ruuhkassa ja pääsin perille Veniceen Los Angelesiin vasta illan hämärtyessä.

Venicessä minulla oli aikaa lepäillä ja tutustua Los Angelesiin 4 päivän ajan ennen paluulentoa Suomeen.

Roadtrip Seattle to Los Angeles

Ajomaileja koko matkalta Seattlesta Los Angelesiin kertyi 1634 eli 2630 kilometriä.

Auton vuokra 14 päivältä maksoi vakuutuksineen, navigaattoreineen ja rajoittamattomine maileineen 1440 euroa, sisältäen myös lisämaksun yksisuuntaisesta matkasta tulevan lisämaksun sekä "fuel optionin" eli mahdollisuuden palauttaa auto tyhjällä tankilla. Halvempikin vuokra-auto olisi varmasti löytynyt, mutta halusin isohkon auton, jota olisi mukava ajaa pitkiäkin päivämatkoja. Tankkasin autoa itse noin 200 dollarilla eli 180 eurolla.

Olen todennut että USA:ssa tuo vuokrafirmojen "fuel option" ei ole juurikaan kalliimpi kuin tankin täyttäminen itse, mutta se helpottaa stressiä auton palautuksen yhteydessä kun ei tarvitse viime hetkellä muistaa kurvata bensikselle. Tietenkin täyden hyödyn saamiseksi pitää muistaa ajaa tankki mahdollisimman tyhjäksi!

Tietulleja ei matkani varrella ollut muita kuin Golden Gaten ylityksestä tuleva maksu ja parkkimaksujakin maltillisesti, suurimmaksi osaksi löytyi ilmainen parkkipaikka.

Näin jälkikäteen ajattelen, että taisin haukata liian suuren palan maantieteellisesti tällä roadtripillä ja aikataululla. Oregonin puolelle olisi kannattanut varata 1-2 päivää enemmän samoin San Franciscon ja sen ympäristön koluamiseen olisi voinut varata enemmän aikaa. Matkan olisi voinut päättää tällä kertaa San Franciscoon ja tuon San Franciscon ja Los Angelesin välisen pätkän jättää toiseen kertaan. Mutta ei minua varsinaisesti kaduta. Reissu oli kuitenkin kaiken kaikkiaan ihana ja onnistunut ja aina voi suunnitella uusia reissuja tutustumaan syvällisemmin kiinnostaviin kohteisiin. Tykkäsin roadtripistä matkustusmuotona ja tulen varmasti tekemään kiertomatkoja autolla tulevaisuudessakin, niin USAssa kuin muissakin maissa.

HeliUSA Comments
Junalla Kanadassa

Junamatka halki Kanadan sai julkisuutta varsinkin viime vuonna Kanadan juhliessa 150-vuotisjuhliaan.  Mm. Mondo-lehti listasi sen vuoden 2017 parhaisiin matkakohteisiin. The Canadian -juna matkustaa 4466 km Toronton ja Vancouverin välillä kesäkaudella (touko-loka) 3 kertaa viikossa ja talvikaudella 2 kertaa viikossa. Aikataulun mukaan matka kestää 4 yötä ja 3 päivää. 

Minäkin suunnittelin aluksi matkaavani koko maan halki Torontosta Vancouveriin, mutta päädyin lopulta lyhyempiin pätkiin. Heinäkuussa matkustin junalla Edmontonista Jasperiin, Jasperista Prince Georgen kautta Prince Rupertiin ja takaisin, sitten Jasperista Vancouveriin.

via rail.jpg

Millaista oli matkustaa Kanadassa junalla?

Ensimmäisenä on hyvä tietää, että junat eivät pysy aikataulussa. Eikä nyt puhuta vartista, puolesta tunnista tai edes tunnista. Vaan The Canadian -junan kohdalla on ihan tavallista, että juna saapuu määränpäähänsä 10-12 tuntia myöhässä. Eikä ihan tavatonta ole noin vuorokauden - tai lähes kahden - viivästymisetkään. 

Toki, matka on pitkä, jonka aikana ehtii sattua ja tapahtua ja näistä kumuloituu nopeasti monta tuntia. Mutta onhan se nyt sentään aika älytöntä nykypäivänä, ettei junia osata paremmin aikatauluttaa. Myöhästymiset eivät nimitääin johdu mistään luonnon ilmiöistä tai muusta täysin kontrollin ulkopuolella olevasta.

Viiveet johtuvat rahtiliikenteestä. Kanadassa on haluttu panostaa junarahtiin, tehdä siitä kilpailukykyistä, ja rahtiliikenne raiteilla onkin sen johdosta noussut. Jopa niin, että näin maallikon näkemyksen mukaan raideverkon kapasiteetti on ylitetty. Raideverkko on suurimmalta osin yksiraiteista ja ohitusraiteita on siellä täällä. Nyt rahtijunat ovat niin pitkiä, etteivät mahdu noille sivuraiteille, joten se on aina Via Railin matkustajajuna, joka väistää ja odottaa, ja rahtijunat saavat etuajo-oikeuden. 

Matkallani näin kuitenkin runsaasti ratatöitä olevan käynnissä, joten ehkä jo seuraavina vuosina tilanne helpottuu.

Via Rail ilmoittaa viiveestä sähköpostilla edellisenä iltana ja junien kulkua voi seurata helposti nettipalvelusta, jossa näkyy juna reaaliaikaisesti kartalla ja arvioitu saapumisaika kahdelle seuraavalle asemalle. Ennustetut kellon ajat ovat kuitenkin arvioita ja elävät aina siihen saakka kun juna todella saapuu ja lähtee asemalta.

Kuvakaappaus sivulta https://tsimobile.viarail.ca

Tämä siis varoituksen sanana kaikille junamatkaa Kanadassa suunnitteleville:

Jos luulet, että hermosi kiristyy ja lomasi menee pilalle aikataulujen venymisestä ja vanumisesta järjestelmällisessä länsimaassa, niin tämä ei ehkä ole sinulle sopiva matkustusmuoto. Tutustu Kanadaan vaikka vuokra-auton ratin takaa.

Jos taas tiedät, että lomatunnelmasi ei järky siitä, että et tiedä lähteekö juna aamulla vai illalla tai mahdollisesti huomenna, niin lue toki pidemmälle.

Junamatkustaminen Kanadassa on ensisijassa turistien puuhaa. Vaikka joitakin paikallisiakin kyydyssä oli, on juna vain harvoin käytännöllinen tai taloudellinen vaihtoehto autoon verrattuna. 

Economy-luokka

Välit Edmonton-Jasper ja Jasper-Prince Rupert ja Prince Rupert-Jasper matkustin Economy-luokassa. 

Jasper - Prince Rupert -reitillä juna kulkee vain päiväsaikaan ja pysähtyy yöksi Prince Georgeen. Tämä yöpyminen ei kuulu lipun hintaan vaan jokainen varaa ja maksaa yöpaikan itse. 

Economy-luokan vaunut ovat sellaisia "perinteisiä" junan vaunuja eli näköalat eivät ole aivan esteettömät. The Canadian -junassa Economy-luokan ravintolavaunu oli ns. dome-car, jossa siis pieni lasi-iglukattoinen yläkerta matkustajien käytössä. Kalliimmissa lippuluokissa käytössä on uudempi vaunu malli, jossa ikkuna pinta-ala on maksimoitu ja maisemia voi ihailla melko esteettömästi.

Economy-luokan penkit ovat hieman nuhruiset, muistuttavat olemukseltaan vähän VR:n 90-luvun pikajunia. Jalkatilaa on kuitenkin runsaasti ja istuimen alta saa vedettyö esiin jalkatuen, joten penkeillä saa ihan kohtalaisen mukavan takakenoasennon aikaiseksi. Jokaisen penkin yhteydessä on pistorasia laitteiden lataamista varten. Nettiä junassa ei kuitenkaan ole ja puhelinverkkokin on kateissa suurimman osan matkasta. 

Economy-luokassa ei ole merkittyjä paikkoja. Perheet ja ryhmät saavat nousta junaan ensin ja yksin matkustavat valitsevat sitten viimeisenä jäljelle jääneistä paikoista. Onneksi junat eivät olleet kovin täynnä minun matkoillani, joten pystyin jopa vaihtelemaan paikkaa käytävän puolelta toiselle riippuen maisemien houkuttelevuudesta.

Economy-luokan ruokatarjonta on melko ankeaa. Varsinkin Jasper - Prince Rupert välillä junassa tarjolla oli vain "snack bar", josta sai ostaa sipsejä, suklaapatukoita ja maailman ankeimpia sämpylöitä (joissa kaikissa oli lihaa jossain muodossa). The Canadian -junassa Economy-luokan matkustajat voivat noutaa ravintolavaunusta myös lämpimiä ruokia ja kokeilemani kasviscurry oli oikein OK. Myös tee-valikoima oli junassa hyvä ja laadukas ja hanasta tuleva vesi juomakelpoista.

Junaan kannattaa ottaa omia eväitä mukaan. Monella matkaporukalla olikin kylmälaukullinen syötävää ja juotavaa mukanaan. Joillain pidemmillä pysähdyksillä ehtii ruokaa nauttia vaikka aseman ravintolassa. Matkalla takaisin Prince Rupertista juna teki odottamattoman, pitkän pysähdyksen Smithersin asemalla, jossa käytin tilaisuuden hyödyksi ja hain Trackside Cantinasta mukaani herkullisen täyteläisen maissi-jamssikeiton.

The Canadian Sleeper Plus -luokka

Jasperista Vancouveriin matkustin Sleeper Plus -luokassa. Vaikkei The Canadian ihan Idän pikajunan glamouriin ylläkään, yllätti kokemus positiivisesti.

Junakalusto on alkujaan 50-luvulta peräisin olevia teräksen hohtoisia vaunuja, jotka on uudistettu viimeksi vuonna 2010. Retrofiilis oli kuitenkin mukavasti läsnä. Korkean sesongin aikaan junassa voi olla jopa 30 vaunua ja niitä vetämään tarvitaan 3 veturia.

Olin varannut itselleni yhden hengen hytin, joka oli aika herttainen koppero. Päivällä hytissä on nojatuoli toisella laidalla ja wc-pönttö ja lavuaari toisella laidalla. Yöksi seinälle taittuva sänky lasketaan näiden päälle. Koska matka Jasperista alkoi keskellä yötä (12 tuntia myöhässä) ja jatkui seuraavan päivän iltaan asti, vedin sängyn alas heti hyttiini päästyäni ja annoin sen olla alhaalla koko päivän melkein perille asti (kunnes junaemäntä halusi tulla vaihtamaan lakanat). Ikkunan tasalla olevalla sängyllä oli mukava pötkötellä ja ihailla ohi kiitäviä maisemia. Ne maisemat nimittäin ovat upeita!

Muita makuupaikkavaihtoehtoja olivat 2-4 hengen hytit sekä ns. berth-paikat, jotka ovat päiväsaikaan käytävälle avoimia nojatuoleja ja yöaikaan nojatuolit muuntuivat alapediksi ja seinältä laskettiin toinen sänky ylipediksi. Näkösuojaksi eteen vedettiin verhot.

Sleeper Plus -lipun hintaan kuuluu kolme ateriaa päivässä, jotka syödään tyylikkäässä ravintolavaunussa, valkoisin liinoin katetuissa pöydissä, a là carte -listalta, pöytiin tarjoiltuna. Pöydän ovat 4 hengelle ja muut matkustajat olivat pääasiassa eläkeläisiä ryhmämatkalaisia. Minut (ja muut satunnaiset yksinmatkalaiset) istutettiin sitten sattuman varaisesti pöytään, jossa oli tilaa ja oikein mukavaa ateriaseuraa minulla aina oli, ikäerosta huolimatta.

Lounaalla ja illallisella tarjottiin 3 ruokalajia ja aamupalallakin sai valita lämpimän annoksen useammasta vaihtoehdosta. Ja ruoka oli oikeasti hyvää!

Varsinaisten aterioiden lisäksi "aktiviteetti-vaunussa" oli vuorokauden ympäri tarjolla kahvia, teetä, hedelmiä ja keksejä. Vaunussa on tarjolla myös viihdettä lautapeleistä elokuvaesityksiin ja elävään musiikkiin. 

Henkilökunta

Via Railin henkilökunta niin asemilla kuin junassakin on oikein malliesimerkki kanadalaisesta kohteliaisuudesta ja ystävällisyydestä. Voin vain kuvitella, että henkilökunta saa osakseen varsin rumaakin palautetta junan myöhästymisen venyessä pidemmäksi ja pidemmäksi. Silti he olivat aina vastaanottavasia, hyvmyileviä, avuliaita ja reippaita. Esimerkiksi Edmontonin asema on ankea ja ihan kaupungin laidalla kaukana kaikesta. Asemalla ei ole kahvila- tai ravintolapalveluita, joten aseman henkilökunta loihti jostain vastapaistettuja muffinsseja,  pitsaa ja hedelmiä odottajien iloksi. 

Junissa henkilökuntaa oli vaunuemännät tai -isännät, jotka huolehtivat matkustajien turvallisuudesta ja mukavuudesta. Pidemmillä pysähdyksillä, kun matkustajia päästettiin ulos jaloittelemaan ja oli taas aika lähteä, nämä juna-hostit kutsuivat matkustajat takaisin junaan huutamalla "All aboard!". Canadian-junassa mukana oli myös aktiviteettikoordinaattori, jonka vastuulla oli keksiä viihdykettä lähes viikon mittaiselle matkalle sekä tietenkin ravintolavaunun kokit ja tarjoilijat sekä palvelupäällikkö johtamassa porukkaa. Palvelupäällikkö myös kuulutti hyvissä ajoin etukäteen kun oltiin ajamassa kiinnostavien nähtävyyksien ohi ja joskus kertoivat muutaman sanan ohittamiemme paikkakuntien historiastakin.

Via Railin junassa on mahdollisuus tehdä "check-in" matkalaukuille, jolloin niitä ei tarvitse ahtaa pieniin matkustustiloihin junan sisällä. Economyssä oli kyllä aika hyvin tilaa hattuhyllyillä ja erillisillä matkalaukkuhyllyillä (ainakin nyt kun juna ei ollut kovin täynnä). Makuuvaunussa tilaa kuitenkin oli vähän, joten olin tyytyväinen, ettei jaloissa pyörinyt isohko matkakassini. Myös matkalla Jasperista Prince Rupertiin oli kätevää, kun isompi kassi oli Via Railin huomassa alusta loppuun asti, eikä minun siis tarvinnut kantaa sitä yöpaikkaani Prince Georgessa. Miinus-puolena tietenkin se, että asemalla laukkua joutui sitten jonkin aikaa odottamaan.

Kanadan raiteilla oli runsaasti puomittomia tasoristeyksiä. Juna tyyttäilikin tuon tuosta joko varoittaakseen rataa ylittäviä autoilijoita tai pelottaakseen eläimiä pois raiteilta. Matka varrella on myös asemia, joilla juna pysähtyy vain tarvittaessa. Jos asemalla on junaan pyrkivä matkustaja, pitää junan kuljettajan nähtäväksi laittaa merkki. Minulle jäi hieman epäselväksi miten tämä merkki annetaan, monilla syrjäisillä asemilla kun ei ole aina edes asemarakennusta saati sitten henkilökuntaa. Toimivalta järjestelmältä se kuitenkin vaikutti. Hylätyn ja syrjäisen nökäisiltä ratapihoilta poimittiin kulkijoita kyytiin.

Lippujen hinnat vaikuttivat melko staattisilta niiden 5-6 kuukauden aikana kun matkaani suunnittelin ja lippujen hintoja tarkkailin. Kovin dynaamista hinnoittelua ei vaikuttaisi olevan ainakaan kesäkuukausille. Säästöä voi saada valitsemalla lipun rajatulla muutos- ja peruutusoikeudella, matkustamalla matalan sesongin aikaan. Jos aikataulu on joustava äkkilähtöjä saattaa saada ale-hintaan. Minun lippupakettini maksoi noin 1300 CAD eli vajaat 900 EUR.

HeliKanada Comments
Skeena-joki ja Terrace

Skeena-joki on Pohjois-Amerikan suurin patoamaton joki ja toiseksi pisin joki British Columbiassa ja se laskee Tyyneenmereen Prince Rupertin takana.

Joki on tunnettu urheilukalastuspiireissä ja Skeena-joesta on noussutkin maailmanennätyskala: Vuonna 2001 saksalainen kalastusturisti nappasi Skeenasta 44,91 kiloisen lohen. Joen vartta kulkee junarata, jolta on upeat näkymät joelle ja sitä ympäröiville vuorille ja metsiin. Tämän junareitin takia minäkin siis päädyin alueelle. 

DSC00056.jpg

Olin varannut junaliput Jasperista Prince Georgen kautta Prince Rupertiin ja aikaa saapumisen ja lähdön välillä oli 5 päivää. Pääkohteena siis oli Prince Rupert, mutta majapaikkaa etsiessäni hotellinvaraussivuston alareunassa pilkahti "Muut matkustajat ovat olleet kiinnostuneita myös tästä" -ilmoitus, joka johdatti minut Skeena River Housen ilmoitukseen. Kodikkaan näköinen majatalo, josta on upeat näkymät Skeena-joelle. Päätin saman tien viettää kaksi viimeistä yötä Skeena River Housessa, Terracen kaupungissa. Prince Rupert ja Terracehan ovat ihan siinä lähekkäin. 

IMG_3311.jpg

No, etäisyyttä näiden kaupunkien välillä on 144 kilometriä. Eikä pohjoisessa British Columbiassa ole kovinkaan paljon julkista liikennettä kaupunkien välillä. Juna kulkee 3 kertaa viikossa ja Greyhound-bussiyhtiö oli juuri kesäkuussa lopettanut toimintansa alueella. 

Päädyin siis vuokraamaan auton kahdeksi päiväksi ja sain siis kokea näköäalat myös maantieltä käsin, joka kulkee vielä lähempänä jokea kuin juna. Sekosin laskuissa kuinka monta pysähdystä tein tuona 144 kilometrin matkalla ihaillakseni ja valokuvatakseni upeita joki- ja vuoristonäkymiä. Joen nimi Skeena juontuu paikallisten alkuperäiskansojen kielestä ja tarjoittaa "sumuinen joki". Automatkani alkuosuudella joki näyttikin tämän puolen itsestään kun kauniit pilvenhattarat ajelehtivat joen yllä vuorien välissä. 

skeena river.jpg

Jos automatkan maisemat olivat upeat, Terracen kaupunkin onkin sitten aika mitään sanomaton. Jopa ankea. Turhaa se ehkä olisikin kilpailla sen upean luonnon kanssa, joka on ympärillä. Kaupunki toimii hyvänä tukikohtana luonto-ekskursioille ja kalastusretkille.

Skeena River House sen sijaan ei pettänyt. Yksi sympaattisimmista majapaikoista, joissa olen ikinä yöpynyt!

Majatalo sijaitsee keskustan ulkopuolla, toisella puolella jokea. Majatalon isäntä ja emäntä ovat sydämellisiä ja laittaneet kotinsa kauniisti ja tyylikkäästi ympäristöönsä sopivaksi. Vieraiden makuuhuoneet ovat eräänlaisessa aitassa talon takapuolella, mutta terassi ja olohuone hulppeine näköaloineen ovat vieraiden käytössä. Aamupala nautittiin ison pyöreän pöydän ääressä ja tarjolla oli kylmän perusaamupalan lisäksi vaihtuva lämmin annos sen mukaan, mikä emäntää kunakin aamuna inspiroi. Ensimmäisenä aamuna mustikkapannareita ja toisena aamuna paistettuja munia ja muffinsseja.

Minun ohjelmassani siis oli lekottelua majapaikan terassilla ja pieni luontoretki. Päiväpatikointimahdollisuuksia on alueella runsaasti ja minä valitsin Terrace Mountain Trailin näköalojen houkuttelemana.

Polku on todella hyvin viitoitettu ja hoidettu. Päivä oli melko kuuma, noin 30 astetta, ja tämä polku on paikoin melko jyrkkä. Ei siis ihan iisein päiväkävely. Illalla iPhonen noustujen kerrosten mittari näytti 72 kerrosta. Polun varrella oli kuitenkin niin kauniita ja vaihtelevia metsämaisemia ja kukkulan laella näköala Skeena-joelle ja kaupungin yli olivat hikoilun ja hengästymisen arvoisia.

Vähän summamutikassa valittu matkakohde oli siis jälleen nappivalinta! 

HeliKanadaComment
Pohjoisten sademetsien Prince Rupert

Prince Rupert Kanadan British Columbiassa valikoitui matkakohteeksi aika hatarin perustein. Halusin matkustaa junalla Jasperista Prince Rupertiin maisemien vuoksi. Jotenkin kuitenkin olin vakuuttunut, että Prince Rupertissa viihtyisin ja siellä kannattaisi viettää aikaa, vaikka en sen enempää taustatutkimusta tehnytkään.

Junalippuja varaillessani siis aika sokkona päätinkin antaa 5 kokonaista päivää tälle alueelle. Onnekseni se oli oikea päätös enkä joutunut katumaan. Tunsin oloni kotoisaksi Prince Rupertissa heti ensimmäisenä aamuna kävellessäni etsimään aamukahvia.

Cow Bay, Prince Rupert, BC

Prince Rupert on olemukseltaan kodikas kalastajakylä. Sen "vanha kaupunki" on kaupunginosa nimeltään Cow Bay, jossa on rypäs somia putiikkeja, ravintoloita ja kahviloita aivan venesataman tuntumassa. Sataman altaassa, kalastajaveneiden lomassa uiskentelee hylkeitä ja yllä liitelee valkopäisiä kotkia.

Jos Jasperissa katukuvassa vilistivät pick-up-truckit, oli sama automalli suosittu täälläkin, mutta sen perässä tyypillisesti vedettiin venetraileria. Ympäri kaupunkia on hienoja muraaleja, joiden aiheet on otettu ympäröivästä luonnosta.

Dolly's Fish Market

Sää Prince Rupertissa oli kostea, viileä ja pilvinen. Runsaat sateet ovat alueelle tyypillisiä, onhan alue viileänlauhkean sademetsän kasvillisuusvyöhykkeellä. Niinä päivinä kun minä olin siellä ei kuitenkaan satanut pientä tihkua enempää. Aurinko pilkahti yhtenä iltana pilvien lomasta hetken. Sateiden ansiosta ympäröivä metsä on kasvillisuudeltaan monipuolista.

Luontoa on ympärillä tietenkin runsaasti ja retkiä ihailemaan ympäröivää luontoa on laaja valikoima.. Heinäkuussa ohjelmassa on Grizzly Bear -retkiä läheiseen karhujen suojelualueelle. Elokuussa alkaa valaiden katselukausi. Kalastusretkiä, kanoottiretkiä ja jopa maisemalennätyksiä olisi tarjolla. Minä olin buukannut puolen päivän kanootti retken Outer Coast Outfittersiltä ja April vei minut muutaman tunnin kierrokselle Port Edwardin edustalle, missä Skeena joki laskee mereen. April kertoi paljon alueen kasveista ja vuoroveden vaikutuksista. Retken kohokohtia oli saukkoperhe ja hiekkaranta jonne pysähdyimme välipalalle.

Myös ympäröivät metsät houkuttelevat patikoimaan ja kaupungin lähellä on useita patikkapolkuja - osa jopa bussireitin tavoitettavissa. Minä valitsin sunnuntai-iltapäivän ratoksi kuitenkin käytännössä kaupungin sisällä kulkevat kaksi helpohkoa polkua, Hays Creek Trailin ja Rushbrook Trailin, joilla pääsee nopeasti ja vaivattomasti ihailemaan vehreää, rehevää  sademetsää. 

Prince Rupert ei ole kuitenkaan mikään syrjäinen kalastajakylä tai pelkkä luontokohde. Se on jo nyt yksi Kanadan tärkeimmistä satamakaupungeista, joka yhdessä rautatieverkoston kanssa tarjoaa kolme päivää nopeamman yhteyden Pohjois-Amerikaan muihin länsirannikon satamiin verrattuna, ja satamalle on varsin kunnianhimoiset kasvusuunnitelmat tuleville vuosille.

Keskustan ja Cow Bayn ravintolatarjonta on yllättävän korkeatasoinen ja laaja. Tuoretta kalaa tietenkin, se ei yllätä, mutta ravintoloiden määrä ja tasokkuus kyllä vähän.

Aamupalalla kävin joka aamu Cowpuccino's Coffee Housessa ja parhaan illallisen söin Dolly's Fish Marketissa. Herkullisen illallisen lisäksi Dollylta voi ostaa kalat kotiin kokkailtavaksi tai jos omalla kalareissulla oli kalaonnea, Dolly puhdistaa, halutessa vaikka savustaa ja pakkaa kalat sitten kotiin lähetettäväksi. En tiedä oliko näitä lähetyspalveluita ihan Suomeen asti, mutta kuulemma minne tahansa Kanadan ja USA:n alueella.

Museum of Northern British Columbia sijaitsee tyylikkäässä rakennuksessa keskustassa ja siellä on hieno kokoelma tietoa alueen alkuperäiskansojen (First Nations) kulttuurista, että rautatien mukana tulleiden eurooppalaisten tarinasta. Alkuperäiskulttuuri ei onneksi ole edustettuna pelkästään museossa, vaan lapsille kuulemma opetetaan paikallista tsimshian-kieltä ja -perinteitä nykyisin koulussa.

HeliKanadaComment
Kaksi päivää Jasperissa

Ensimmäinen kohteeni Kanadan matkallani oli Jasper. Jasper sijaitsee Kanadan kalliovuorilla samannimisen kansallispuiston keskellä. Jasper on ulkoilmaihmisen ihannekohde. 

Tunnelmaltaan kylässä on jotain samaa kuin Sveitsin ja Italian alppikylissä. Ehkä se on vaan se patikointivarusteisiin pukeutuneiden ihmisten määrä ja vuoret kylän ympärillä. Kadut tosin ovat täällä leveämpiä ja autot suurempia. Pick-up Truck on selkeästi suosituin automalli Jasperin alueella!

Olin varannut jo etukäteen ensimmäiselle aamupäivälle Jasper Stablesin kolmen tunnin ratsastusretken, joka vei minut Patricia laken ja Pyramid Laken maisemiin ja ihailemaan näkymiä Athabasca joelle. En ole kokenut ratsastaja ja mietin etukäteen olisiko 3 tunnin ratsastusretki liian pitkä, mutta jälkikäteen olen tyytyväinen, että valitsin sen enkä tarjolla olleita lyhyempiä retkiä, koska kolmen tunnin retkellä ehdittiin katsomaan niin hienoja maisemia, että niiden takia voi vähän kropan jumituksesta kärsiä jälkikäteen.

Hevoseni Tex oli rauhallinen ja luotettava ratsu, vaikka olikin luonteeltaan hieman itsepäinen eikä suostunut aina sokeasti seuraamaan letkan jatkona esimerkiksi mutalätäkön yli. 

Toisena päivänä halusin kevyelle päivävaellukselle. Turisti-infon oppaan kanssa vaihtoehtojani selviteltyäni, päädyin buukkaamaan Maligne Adventuresin 5,5 tunnin opastetun retken, johon kuului tutustuminen Maligne-kanjoniin ja lyhyt vaellus Maligne-järven rannalla. Nämä kaksi kohdetta ovat ehkä koko puiston kuuluisimmat kohteet ja halusin ehdottomasti nähdä ne. Omatoimisesti ilman autoa se olisi kuitenkin ollut hankalaa. Samainen firma tarjoaa myös bussikyytiä omatoimisille vaeltajille, mutta edestakaisen kuljetuksen hinta oli lähes sama kuin koko opastetun retken ja silloin olisin nähnyt kohteista vain toisen.

Retkellä vaihtoehtona oli joko risteily järvellä katsomaan Spirit Islandia tai vaellus järven rannalla (ja hintaeroa näiden välillä yli 70 dollaria). Olin ryhmästä ainoa, joka oli valinnut vaelluksen ja sainkin siis yksityisopastuksen hyvin asiantuntevalta oppaalta. Kävelimme noin 3 km mittaisen Mary Schäffer -lenkin ja kävelymme aikana bongasimme Kalliovuortensiiseleitä niityllä ja tutkimme alueelle tyypillisiä kasveja ja opas kertoi paljon Kalliovuorten ja Jasperin alueen eläimistä, kasveista ja ekosysteemistä. Lenkin olisi toki osannut ilman opastakin kävellä, mutta silloin olisi jäänyt siiselit huomaamatta ja kaikki se tieto kasveista saamatta. Matkalla järveltä takaisin kylään näimme autosta käsin tien laidassa paksusarvilampaita, peuroja ja - KARHUN. 

Jasper siis on karhujen maastoa. Alueella on sekä mustakarhuja että harmaakarhuja (grizzly bear) ja ainakin mustakarhuja liikkuu ihan "ihmisten ilmoilla". Aiemmin ne olivat kuulemma kylässäkin tavallinen vierailija, mutta nykyisin harvemmin, kun kylän roskikset ovat mallia "bear proofed". Omatoimisella vaeltajalla on siis hyvä olla karhusuihke taskussa (oppaallani oli) ja muutenkin käyttäytyä fiksusti karhun havaitessaan niin metsässä kuin tien varressakin (Parks Canada ohjeistaa, että ei nyt ainakaan kannata sinne tienpientareelle karhun luokse lähteä, vaan pysyä siinä asfaltoidulla tiellä).

Vierailuni aikana sää kylässä oli helteinen ja aurinkoinen. Lämpötilaerot yön ja päivän välillä tosin olivat suuret. Yöllä lämpötila laski noin +5 asteeseen ja kohosi iltapäivällä 30 asteeseen. Vuorten rinteille ja esim. kylää korkeammalla sijaitsevalle Maligne-järvelle noustessa ilma toki viileni muutaman asteen ja kylmävetiset vuoristojärvetkin vilvoittavat niiden rannoilla kulkevaa.

Suuri osa Jasperin alueen havupuista on vuoristomäntykoppakuoriaisen sairastuttamia ja siksi muuttuneet ruskeiksi ja  kuolleet pystyyn. Nykyisin puistolla on ensisijaisena strategiana metsän ekosysteemiin perustuva metsänhoito, eli käytänössä että luonto saa hoitaa omat prosessinsa ihmisen liikaa siihen puuttumatta. Aiemmin kuitenkin esimerkiksi metsäpaloja aktiivisemmin torjuttiin, mikä on vaikuttanut osaltaan metsän terveyteen ja saanut aikaan koppakuoriaiselle otolliset olosuhteet. Koska kansallispuiston metsät eivät elä eristyksissä puiston ulkopuolisista (talous)metsistä ja koska kuivuneet, kuolleet puut aiheuttavat mahdollisesti villinä palaessaan vaaraa Jasperin kylälle, on kuolleita puita nyt ilmeisesti jonkin verran pyritty hallitusti polttamaan ja/tai poistamaan. Epidemiaa ei kuitenkaan ole saatu pysäytettyä ja odotettavissa on, että seuraavien vuosien kuluessa merkittävä osa Jasperin havupuista kuolee ja vasta sitten metsä pääsee uusiutumaan ja tervehtymään. 

Athabasca river, Jasper

Heinäkuussa sekä Jasperin kylän että ilmeisesti koko puiston majoituskapasiteetti oli täyteen buukattu ja hintatasokin varmasti siksi kalliimpi. Extempore-visiittiä Jasperiin ei siis kannata miettiä heinäkuussa!

Asuntoautoilu vaikutti suositulta vaihtoehdolta, mutta silloinkin on hyvä huomioida, että majoittuminen on sallittua vain leirintäalueille (jotka myös kuulemma olivat täynnä). Osa leirintäalueista ottaa paikkavarauksia, mutta syrjäisemmät toimivat first come, first served -periaatteella. Näin tiesi kertoa ratsastusretkellä tapaamani saksalaispariskunta, joka oli kierrellyt asuntoautolla Länsi-Kanadan kansallispuistoja jo muutaman viikon.

Suosittelen ehdottomasti tulemaan tänne autolla tai vuokraamaan auton paikan päältä. Julkista liikennettä ei Jasperin alueella juuri ole ja vaikka kylästä pääsee myös suoraan patikkapoluille, mielenkiintoisimmat ja kuuluisimmat kohteet Jasperin kansallispuistossa eivät ole tavoitettavissa jalan tai julkisilla. Takseja kylässä toki on kätevästi saatavilla ja taksikyyti voisi toimia esimerkiksi Pyramid Laken alueeseen tutustumiseen.

Kylän keskustassa on mukava valikoima ravintoloita, kahviloita ja putiikkeja, joista löytyy sekä matkamuistoja, muotia, kodintarvikkeita kuin ulkoiluvarusteita ja ruokatarvikkeitakin. Ruokapaikoissa edustettuna oli useampia pohjois-amerikkalaisia ketjuravintoloita ja muutenkaan täällä ei ehkä suuria makuelämyksiä saa, kelvollisella ravinnolla saa kuitenkin energiatasonsa täydennettyä ja ihan nautinnollisiakin hetkiä aterian äärellä vietettyä. Paikallista panimoravintolaa (tai ainakin se panemia oluita) kuulin kehuttavan ja Bear's Paw Bakery -kahvilan kautta oli mukava laittaa päivä käyntiin.

Puistomaksu kesällä 2018 oli 9,8$/päivä.

HeliKanadaComment
Kohti Kanadaa!

Tänään alkoi loma ja lennän Lontoon ja Toronton kautta Edmontoniin, josta matka jatkuu junalla Jasperin kansallispuistoon, Prince Rupertiin Tyynenmeren rannalle lähelle Alaskaa ja sitten Vancouveriin.

Idea matkaan löytyi kirjasta 501 Must-take Journeys, jonka olen saanut vuosia sitten lahjaksi. Ensin harkitsin matkaavani junalla koko Kanadan halki, mutta hinta- ja aikataulusyistä niin kutsuttu Skeena-juna Jasperista Prince Rupertiin tuntui houkuttelevammalta. Ainakin kirjan kuvaus nostaa odotukset aika korkealle, vai mitä sanotte tästä aloituksesta:

Billed as Canada's best kept secret the 1160-km long Skeena Railway is probably the most scenic journey you can take in the whole of North America.

Toiveena on kokea vaikuttavia luontoelämyksiä, ehkä nähdä jotain villieläimiäkin. Tyynenmeren rannikolle toivoin valaiden katselu -retkeä, mutta sesonki alkaakin vasta elokuussa. Olen siis vähän etuajassa. Mutta luulen, että Kalliovuoret tarjoavat ihan riittävästi vaikuttavia maisemia. 

HeliKanadaComment
Pieni Lappeenranta-opas

Lappeenranta, Lehmusten kaupunki ja iloisen Itä-Suomen ja Etelä-Karjalan helmi. Minun kotikaupunkini. Kuten koko Suomi, Lappeenranta on parhaimmillaan kesällä, mutta sen jälkeen kun muutin pois eli viimeisten ehkä noin 10-12 vuoden aikana on kaupungissa tapahtunut tosi kivoja muutoksia, erityisesti ravintola- ja kahvilavalikoimaan on tullut mukavia uusia yrittäjiä. Lappeenranta on muutakin kuin "kiva kesäkaupunki", kyllä siellä riittää elämää ympäri vuoden. 

Suosittelen siis lisämään Lappeenrannan kotimaan matkaohjelmaan! Voit poikeata päiväseltään osana laajempaa Kaakkois- tai Itä-Suomen kierrosta, mutta miksei myös ihan varta vasten pienelle kaupunkilomalle?

Lappeenrantaan pääsee Helsingistä junalla kahdessa tunnissa ja Onnibussilla kolmessa. Muualta Suomesta ainakin vaihtoyhteyksien kautta. Lentäen pääsisi tänä kesänä suoraan Milanosta ja Ateenasta! Niin ja tietenkin omalla veneellä voi tulla Saimaalta tai kanavaa pitkin Suomenlahdelta.

Tässä omat vinkkini Lappeenrantaan:

Näe ja koe

Lappeenrannan viehättäväin alue on ehdottomasti Satama ja Kaupunginlahti. Lahden toisella laidalla kelluvat kesäkaudella kaupunkilaisten huviveneet, Kasinon edustalla vierailijoiden veneet ja Satamatorin laidalla ravintolalaivat ja pienet risteilyalukset. Lahden länsirannalla kohoaa 1600-luvulla alkunsa saanut Linnoitus eli Lappeenrannan vanha kaupunki. Linnoituksesta löytyy mm. Suomen vanhin ortodoksi-kirkko ja Etelä-Karjalan museo. Suosittelen kävelemään vallinharjaa pitkin pohjoisesta eteläänpäin, koska sieltä voi ihailla hienoja maisemia Saimaalle, kaupunginlahdelle ja keskustaan päin. Valleilta löytyy varmasti myös jokaiselle sopiva paikka vaikka piknikille.

Kesällä linnoitusniemen kärkeen rakennetaan hiekkalinna, jonka teema vaihtelee vuodesta toiseen ja jonka yhteydessä on aktiviteetteja perheen pienimmille. Satamatorilla järjestetään kesäkonsertteja ja torilta pääsee päiväristeilyille Saimaan saaristoon sekä Saimaan kanavaan.

Jos kaipaa vilvoittelua kaupunkikierroksen lomassa, kannattaa kävellä kaupunginlahden ympäri Myllysaaren uimarannalle, jossa on myös hyppytorni ja kelkkaliukumäki. Toukokuusta elokuuhun Saimaan Latu järjestää tiistaisin kaikille avoimia melontaretkiä, mikä onkin mainio tapa tutustua kaupunkiin  toisenlaisesta perspektiivistä.  Talvisin Myllysaaressa pääsee avantoon. Rantareitti Satamasta Myllysaaren on kyllä sen verran nätti, että kävelylenkki kannattaa, vaikkei uimaan aikoisikaan.

Keskusta on viime vuosina ollut myllerryksen kourissa eikä sen takia kovin houkutteleva, mutta pikkuhiljaa rakennustyöt alkaa olla valmiita, joten satamasta kannattaa kävellä Kauppakatua pitkin mäki ylös Keskustan pienelle kävelykadulle Oleksille ja Marian aukiolle. Jos sää ei suosi ulkona olemista, Iso-Kristiinan kauppakeskus on ihan viihtyisä paikka, jossa kauppojen ja ravintoloiden lisäksi voi viettää aikaa elokuvia katsellen.

Ja kaupunkihan on myös täynnä tapahtumia! Konsertteja on tässä laulun kaupungissa tuon tuosta ja teatterin ystäville on talvella esityksiä Kaupunginteatterissa ja kesällä Linnoituksen valleilla sijaitsevassa kesäteatterissa, jonka ohjelmistossa tänä kesänä mm. Kaunis Veera. Elokuussa on tulossa Balettigaalaa, syksymmällä Kitara Soi -festivaalia ja Sikahauska Stand Up Club tarjoaa tilaisuuksia tikahtua nauruun. Kolmen vuoden välein järjestettävät Valtakunnalliset laulukilpailut on tulossa taas tammikuussa 2019.

Kesätapahtumista kiinnostavalta kuulostaisi Lappeenrantaankin saapuva Kautta Rantain -kiertue, joka tarjoaa näytelmiä purjeveneen sisätiloissa. 

Mutta sitten tärkeimpään: Minne mennä syömään ja juomaan?

Syömään

Paikallisia perinneherkkuja ovat tietenkin Vety ja Atomi eli lihapiirakka, joka muuttuu Vetyksi, kun sisälle laittaa keitettyä kananmunaa ja kinkkua, ja Atomiksi, kun sisälle laittaa joko kananmunaa tai kinkkua. Nyttemmin perinnettä on venytetty myös sipsi-kalja-vegaanin tarpeisiin ja valikoimassa on myös kasvisversiot (lihapiirakan liha korvattu soijarouheella, ja riippuen kasvissyönnin asteesta voi täytteeksi ottaa kanamunaa, juustoa tai kasvispihviä). Näinpä listalla myös gluteenittoman vaihtoehdon. Perinteisimmät lihapiirakkakojut ovat Kauppatorin kahvikioskit, mutta Satamatorin Satama-Sannista saa myös kelvolliset Vetyt ja Atomit. Näitä on jokaisen kaupungissa vierailijan maistettava.

Niin herkullisia kuin Vetyt ja Atomit ovatkin, eivät ne ehkä ihan pääasialliseksi ravinnoksi sovi, joten kun kaipaat oikea ruokaa on tässä muutama hyväksi havaittu ravintolavaihtoehto:

  • Avot Sie! - Sijaitsee keskustan kävelykadulla Marian aukion kupeessa. Ravintolan raaka-aineet tulevat läheltä, mutta makumaailmat ovat kansainvälisiä. Panostettu myös vegaanisiin vaihtoehtoihin. Ja sunnuntaibrunssikin löytyy ohjelmistosta!

  • Kehruuhuone - Linnoituksessa sijaitseva kehruuhuone on ravintola ja kulttuurikeskus. Lounas on monipuolinen ja tarjoaa erinomaisen hinta-laatusuhteen. Kannaattaa tarkastaa myös kulttuuritarjonta.

  • Wolkoffin ravintola - Lappeenrannan fine-dining-ravintola, jossa myös hyvän hinta-laatusuheen lounas. Tunnelmallisessa vanhassa talossa Sataman ja keskustan välissä.

Juomaan

Kun kahvihammasta kolottaa, löytyy parhaat paikat Linnoituksen suunnalta:

  • Kahvila Majurska - Heti Linnoituksen porttien sisäpuolella sijaitseva Kahvila Majurska on sisustettu vanhan ajan henkeen ja täältä saa kahvin kaveriksi tuhteja leivonnaisia, kuten rahka- tai omenatorttua.

  • Satamatie 6 - Raikkaamman tunnelman kahvihetkeen tarjoaa Satamatie 6, Lehmus Roasteryn kahvila Linnoituksen vallien pohjoislaitamilla. Pitäisi kelvata kriittisemmällekin kahvihifistelijälle, sillä paahtimo on valittu Suomen parhaaksi vuosina 2017 ja 2018 ja kahvila Suomen parhaaksi vuonna 2018 Helsingin Coffee Festivalilla. Tarjolla raakakakkuja, smoothieta ja myös All Day Breakfast! Perjantaina ja lauantaina auki puolille öin asti.

Illan tullen, jos tekee mieli siiryä alkoholipitoisiin juomiin, kannattaa suunnata johonkin näistä:

Kesällä toki Satamatori on paikallisten olohuone ja tarjoaa viihtyisiä terasseja mm. ravintolalaivojen kansilla ja torin kioskeista saa välipalaa moneen makuun. Tämän kesän uutuus Satamassa on Tulli-rakennuksen katolle avattu terassi - siis kattoterassi Lappeenrannassa! En ole itse vielä päässyt kokeilemaan, mutta vaikuttaa lupaavalta.

Lappeenrannan satama

Ostoksille

Jos vaatekaappisi kaipaa päivitystä, Lappeenrannasta löytyvät samat ketjuliikkeet kuin muistakin kaupungeista, mutta visiitin arvoinen on Loft no 2 -lifestylemyymälä Iso-Kristiinan kauppakeskuksessa. Lappeenrantalaisittain poikkeuksellinen valikoima muotia ja sen asiantuntevilla myyjillä on hyvä tilannetaju. Sieltä voi myös löytyä tuliaisia ja lahjatavaroita. Paikallisia sisustus- ja lahjatavaratuotteita kannattaa etsiä Linnoituksen ja Satamatien käsityöläismyymälöistä.

Nukkumaan

Jos kaipaat yösijaa Lappeenrannassa, keskustasta löytyy mm. Scandic ja Sokos-hotel ja Joutsenossa (joka nykyään on siis osa Lappeenrantaa) on Holiday Club -hotelli kylpylöineen ja muine oheispalveluineen. Uniikimpi majoitusliike löytyy kohtuullisen matkan päässä keskustastan ulkopuolella Pulsan kylästä, jonka vanhalla asemalla toimii nykysin Pulsan Asema Bed&Breakfast.

HeliSuomi, OpasComment
Helsingin uudet kattoterassit
palace helsinki 01.jpg

Ihanaa! Helsinkiin on avattu lisää kattobaareja! Ja terassikelit saapuivat jo toukokuussa tarjoten oivalliset olosuhteet selvittää, ovatko nämä uudet terassit mistään kotoisin. 

Viime kesäinen kattoterassivertailu saa siis jatkoa. Tällä kertaa arvioitavana Palacen terassi ja Màs Rooftop bar.

Testivierailut toteutettu toukokuussa 2018.

 

  • Palace - Klassikkoravintola Etelärannassa, joka kuitenkin suljettiin vuonna 2016 remontin takia. Uudistunut ravintola avattiin loppuvuodesta 2017 ja keväällä 2018 aukesi myös terassi, jolta näkymät Kauppatorille, Eteläsatamaan ja Katajanokalle. Palacen terassi siis uusi, mutta kuitenkin vanha klassikko.

Remontin jäljiltä sisätilat on sisustettu elegantisti ja laadukkaasti design-klassikoilla. Henkilökunta oli ammattitaitoista ja avuliasta ja yhtä tyylikästä kuin ravintolan sisustuskin. Asiakasta tervehdittiin ja opastettiin ystävällisesti jo alaovella ja palvelu pelaa ripeästi pöytään. Vaikutuksen tekivät myös upeasti entisöidyt tiikkipaneloidut hissit! 

Ravintolan menu on kunnianhimoinen ja se näkyy myös hinnoissa. Drinkkibaari ja terassi sopii kuitenkin tavallisenkin palkansaajan satunnaiseen after work -tuokioon.

Terassi on kapea ja pelkistetty. Toukokuussa siellä oli vain muutama pöytä, sillä osa terassista oli poissa käytöstä ilmeisesti rakennustöiden takia (ja rajattu melko arkisilla työmaa-aidoilla). Isommille porukoille tämä terassi ei siis sovi. Iltapäivällä terassi jää varjoon ja on altis mereltä käyvälle tuulelle. Mutta sisätiloissa oleva baari-lounge näytti niin viihtyisältä, että sinne ei ole sääli siirtyä jos tulee vilu. Upeista näkymistä pääsee nauttimaan sisätiloistakin. Baarimestarin suosittelema Blossom-cocktail oli hedelmäisen raikas.

Cocktailit 14,5 eur. Muitakin juomia tarjolla sekä kivaa pikkusyötävää bar menulla.


  • Màs Rooftop bar - Scandic Simonkentän uusi kattobaari avautui toukokuun alussa hotellin 8. kerrokseen. Barissa on lasiseinäinen sisätila ja muutamilla rapuilla saavutettavat kaksi terassia (joista alemmalla, Narinkkatorin puoleisella terassilla saa tupakoida). Terassit on katettu vaalein lasikattein, jotka suojaavat pieneltä sadekuurolta, mutta eivät luo liian suljettua fiilistä. Sisustus on viihtyisä, tummansävyiset tuolit ja sohvat ovat mukavia istua ja yleisilme on raikas. Viherkasveja ehkä itse vielä lisäisin.

Näkymät ovat mainiot. Narinkkatorin yli jopa Töölonlahdelle. Näkösällä ovat myös tuomiokirkko ja Hotelli Torni ja kauniit kattonäkymät. Merelle näköalat eivät kuitenkaan ulotu.

Tilaukset ja maksut suoritetaan sisällä tiskiltä. Juomia on saatavilla monipuolisesti ja lisäksi tarjolla on sipsejä, pähkinöitä ja yksikertaisia tapasannoksia muovikelmuun käärittynä. Valitsemani alkoholiton cocktail oli omaan makuuni hieman liian mehuisa. 

Alkoholiton cocktail 6 eur. Oluet 7,5-8,2 eur. Tapas-annokset 4 eur.

 

Ja tokihan nämä terassit piti pisteyttää kolmessa eri kategoriassa asteikolla 1-5 viime kesän tapaan, jolloin kohteina olivat Bar Con, Atelje Bar, Loiste ja Stockmann Roof. Alla olevassa taulukossa päivitetty yhteenveto*: 

helsingin kattobaarit 2018.JPG

Kuinka ollakkaan: Uudet terassit pärjäsivät vertailussa mainiosti valloittaen kärkisijat. Parhaimmat näkymät on kiistatta Ateljee Barilla, Màs on onnistunut luomaan viihtyisän tunnelman terassilleen, parasta palvelua tarjosi Palace vieden myös kokonaisarvosanoissa Helsingin parhaan kattoterassin paikan. Palace olisi saanut vieläkin korkeammat pisteet, jos viihtyisyydessä olisi huomioitu myös sisätilat. 

Koska kesä on virallisesti vasta aluillaan, voisinkin seuraavaksi alkaa suunnitella kesäretkeä Tampereelle, koska tietooni on tullut että sielläkin olisi kiinnostavia näköalaterasseja.

 

 

*Pisteytys luonnollisesti perustuu täysin subjektiiviseen kokemukseen ja näkemykseen sekä vierailuhetkellä vallinneisiin olosuhteisiin ja fiiliksiin. 


Mitä söin Barcelonassa?

Vuoden 2018 ensimmäinen matka suuntautui Barcelonaan pääsiäisviikolla. Koska kaupunki on tuttu, ei ollut paineita kierrellä nähtävyyksiä tai edes erityisemmin tutustua kaupunkiin. Edellisen kerran kävin kaupungissa alle vuosi sitten. Nyt olin vapaa keskittymään suosikkeihini. Matkan teemaksi muodostui tällä kertaa siis ruoka (vaikka kyllä minä muutaman nähtävyydenkin katsoin).

Barcelonassa on monipuolinen ja eläväinen ravintolakulttuuri ja paljon myös kunnianhimoisia ravintoloita, jotka ammentavat espanjalaisen ruokakulttuurin perinteistä modernilla otteella ja toisaalta myös kansainvälisiä makuja tarjoavia ruokapaikkoja. Tein poikkeuksellisen paljon ennakkotutkimusta ravintoloista ja strategiakseni valitsin panostaa aamiaisiin ja illallisiin. Lounasaikaan voisin napata jotain spontaanimmin nälän yllättäessä. 

Tässä ruokapäiväkirjani keskiviikko-illasta lauantai-iltapäivään kestäneeltä Barcelonan visiitiltäni.

 

p.s. Kaikki ruokapaikat olivat vähintään OK, mikään ei ollut huono. Voisin siis suositella kaikkia. Muutama paikka oli kuitenkin ylitse muiden, niin ruoan, hinta-laatusuhteen, henkilökunnan kuin tunnelmankin osalta ja niiden kohdalle olen kirjoittanut niiden olevan omia suosikkejani.

 

Keskiviikko

Bar Cañete - Oma suosikkini!

Suuntasin Bar Cañeteen suoraan lentokentältä keskiviikkona ja saavuin perille noin klo 17:30. Saapuessani ravintolassa oli vain muutama asiakas, mutta klo 18 maissa asiakkaita alkoi valua lisää. Varsinaisiin ruoka-aikoihin lienee turvallisinta tehdä varaus.

Istuin baaritiskin ääreen, jossa pystyin seuraamaan tarjoilijoita ja kokkeja. Henkilökunta oli ripeää ja hyväntuulista ja vaikutti viihtyvän keskenään ja nauttivan työstään. Ravintolan tyyli oli hyvin perinteikäs, mutta silti nykyaikainen. Ruoka oli laadukasta ja ravintolan hinta-laatu-suhde oli mielestäni mainio.

  • Katalonialaista tomaattikastikkeella maustettua paahdettua leipää
  • Hummeri-kroketti
  • Paistettuja artisokkia
  • Kalmari-voileipä
  • Hunajalla maustettua paistettua munakoisoa
  • Lasi valkoviiniä D.O. Rios Baixas
  • Tiramisu

 

Torstai

Brunch & Cake

Ensimmäiselle aamupalalle suuntasin Brunch&Cake-ketjun Roselló-kadulla sijaitsevaan kahvilaan. Noin klo 10 paikka oli lähes täynnä ja asiakaskunta muodostui turisteista (olihan toki arkipäivä, joten paikallisten puute selittynee osittain ajankohdalla).

  • Appelsiinimehu
  • Cafe latte
  • Ricotta-kaurapannarit hedelmien kera (Pannariannos niin iso ja tuhti, että jaksoin syödä puolet)

 

Club del Gourmet el Corte Ingles

Klo 13:40 välipalan tarve iski kierrellessäni El Corte Ingles -tavaratalossa Placa Catalunyan laidalla. Suuntasin tavaratalon kellarikerrokseen, jossa päätin istahtaa gourmet-kulmauksen tapastiskin ääreen.  

  • Coca cola zero
  • Tonnikalalla ja oliivilla päällystetty tapasleipäpala

 

Pyreneum

Klo 15 kuljeskellessani Gracian kaupunginosassa keväinen ilma herätti jäätelönhimon. 

  • Pistaasijäätelöpirtelö

 

Bobby Gin

Klo 21:30 tämän ravintolan valitsi nälkä puolestani. Olin palaamassa Mont Juïcin Magic Fountain -näytöksestä ja suuntaamassa tapas-illalliselle La Pepitaan. Ravintola oli kuitenkin täynnä eikä tunnelmaltaan sopinut fiiliksiini, joten en jäänyt odottelemaan vaan päätin suunnata jonnekin muualle. Nopealla googlauksella valikoitunut varasuunnitelma oli kuitenkin muutaman minuutin liian kaukana ja Bobby Ginin kohdalla nälkä ei suostunut enää jatkamaan. Bobby Gin on gin-baari/ gastropub. Paikka on viihtyisä ja toimii varmasti paremmin cocktail-baarina. Heillä on myös hyvä alkoholittomien cocktailien lista. Söin kolmea erilaista tapasta, jotka oli ihan okei, mutta ei nyt mitään erityisiäkään... 

  • Patatas Bravas
  • Lohta ja avokadoa
  • Mini-arepas
  • Alkoholiton cocktail

 

Gelatology

Klo 22:15 matkalla illalliselta majapaikkaani poikkesin vielä jälkkärijäätelölle. 

  • Pieni kuppi: Dulce de leche & salted caramel

 

Perjantai

Cafe Camelia

Gracian kaupunginosassa sijaitseva Cafe Camelia on sievästi sisustettu kasvisruokaravintola/ -kahvila. Viikonloppuisin siellä tarjoillaan brunssiannoksia (arkiaamuisin yksinkertaisempia aamupala-annoksia). Klo 11:15 pitkäperjantaina kahvilassa oli rauhallista ja asiakkaina espanjalaisia. 

  • Cafe con leche
  • Appelsiinimehu
  • Munakokkelipaahtoleivät

 

Tantarantana

Klo 14:15 lähdettyäni Picasso-museolta kuljeskelemaan päämäärättömästi, huomasin aukiolla goottilaisessa kaupunginosassa viehättävän terassin ja totesin, että on aika pienelle välipalalle. Terassilla tosin ei ollut tilaa, joten istuuduin pienen baarin sisätilaan ja söin perustason tapaksia nälkääni.

  • Marinoituja oliiveja
  • Friteerattuja mustelkaloja
  • Coca cola zero

 

Suculent - Oma suosikkini!

Olin varannut Rambla Ravalilla sijaitsevaan Suculentiin pöydän perjantaille klo 20:30. Ravintolassa tehdään perinteisiä espanjalaisia ruokalajeja moderneilla tekniikoilla ja paikan erikoisuutena ovat kastikkeet ja liemet. Ne olivatkin niin herkullisia, että en malttanut olla pyyhkimättä kastikkeiden rippeitä lautaselta leipäpaloilla. 

Varausta tehdessä piti varata yksi viidestä menu-vaihtoehdosta ja minä valitsin lyhyimmän Menu M:n. Saapuessani ravintolaan olisin kuitenkin ilmeisesti voinut vielä vaihtaa menua ja näin myös joidenkin asiakkaiden valitsevan annoksia a la carte -listalta. Ravintolalla on myös tunnelmallinen cocktail-baari samassa korttelissa.

  • Tervetulo-cocktail (Lustau Oloroso -viini, vermutti ja appelsiinbitter)
  • Veriappelsiinigeeliä ja oliiveja
  • Sardelli
  • Hummeri-kroketti
  • Katkarapu-avocado-ceviche (todella herkullinen sitrusliemi!)
  • Jotain sillintyyppistä kalaa ja valkosipulikastike
  • Herneitä ja seepia-tartar
  • Keihäsrausku (yksi parhaimmista kala-annoksista mitä olen syönyt)
  • Paprikamaustettua ankeriasta
  • Suklaamoussekakku

 

Lauantai 

Caravelle - Oma suosikkini!

Klo 11 kahvilan edessä oli vähän jonoa, mutta baaritiskillä oli sopivasti tilaa yhdelle - eli minulle. Aamupäivän brunssilista on herkullinen ja monipuolinen. Ricottapannarit olivat keveän kuohkeat ja parhaat pannarit mitä olen ikinä syönyt. Myöhemmin päivällä tarjolla olisi myös burgereita ja tacoja. Tämä on tyylipuhdas hipsteripaikka parrakkainen baristoineen ja mikropanimoineen. Palvelu oli sujuvaa ja henkilökunta sydämellistä. Hintatasoltaan hieman kalliimpi kuin muut kokeilemani brunssipaikat.

  • Cafe con leche x2
  • Appelsiinimehu
  • Ricottapannarit

 

Pasteleria Mauri

Klo 14, ennen kuin oli aika lähteä junalla pois kaupungista, pidin pienen tauon perinteikkäässä leivoskaupassa.

  • Kaksi quiche-tyyppistä minipiirasta (juusto ja sieni)
  • Kaksi kreemitäytteistä minimunkkia
  • Coca-cola zero x2

 

Bonus

Castell Peralada Restaurante

Barcelonassa viettyjen päivien jälkeen suuntasin lauantai-iltapäivänä tunnin matkan päähän Barcelonan pohjoispuolelle viettämään pääsiäistä ystävien kanssa vuokraamallamme huvilalla. Pääsiäissunnuntaina suuntasimme Peraladan kylään lounaalle Michelin-tähditettyyn Castell Peraladan ravintolaan. Ravintolan miljöö linnassa on kaunis ja tila upeasti restauroitu. Viinit olivat luonnollisesti Pereladan omaa tuotantoa. 

Tämä on erinomainen paikka kun etsit jotain juhlavampaa ravintolaa!

Menu degustation (sekä viinimenu):

Tapakset: Turskaa ja ratatouillea, sinihomejuusto-päärynä-keksi, mustekalan musteella värjättyä riisivaahtoa ja herneitä, tonnikalaa, hanhenmaksaleivos, Paul Bocusen inspiroima keitto kevätkasviksista, paistettua makrillia

Pääruoat: Parsaa ja paistettua munaa, papu-hernesalaatti ja mustekalaa, merikrotti-tournedos ja maissiankkaa

Valikoima eurooppalaisia juustoja (huikea valikoima erinomaisia juustoja!)

Jälkiruoat: Raparperi-mansikkakeitto jogurtti- ja ruusujäätelön kanssa, suklaakakkua viideltä mantereelta, petit fours