Niin paljon nähtävää Suomussalmella!
Mikä onnekas sattuma olikaan, kun viime vuoden lopulla perheen kanssa kesälomakohdetta valitessamme mieleen putkahti Pohjois-Suomen karhusafarit ja muut luontokohteet, sinne Italian, Kroatian ja Espanjan joukkoon. Karhusafareita googlaillessamme löysimme suomussalmelaisen Arolan tilan ja sinne sitten suuntasimme koronakevään jälkimainingeissa heinäkuun puolivälissä. Ja mikä erinomainen kohdevalinta se olikaan!
Karhujen katselemisen lisäksi Suomussalmelta (ja sen lähistöltä) löytyikin vaikka mitä muuta nähtävää, eikä vajaassa viikossa edes kaikkea ehditty katsomaan ja kokemaan.
Majapaikkamme Arolan tila sijaitsee ihan Venäjän rajalla ja Martinselkosen luonnonsuojelualueen reunalla. Arolan väki keskittyy nykyisin karhusafareihin ja muihin matkailupalveluihin ja on luopunut omista lypsylehmistään, mutta vuokrannut laidunmaat läheiselle karjatilalliselle. Keittiönpöydän äärestä meillä olikin suora näkyvyys lehmien laitumelle ja lehmien seuraileminen olikin parempaa viihdettä kuin tv. “Minne lehmät ovat menneet?” tai “Lehmät ovat palanneet!” kuului melkein joka kerta, kun joku astui keittiöön.
Heti ensimmäisenä lomapäivänä lähdimme karhusafarille ja klo 15 isäntämme johdatteli meidät pienen ajomatkan päähän metsäpalstalleen pieniin hirsimökkeihin odottamaan karhuja. Minun ennakko-odotukseni oli, että 6 tunnin retken aikana karhuja näkyisin yksi tai kaksi, joten yllätyin, kun karhuja nähtiin ruokintapaikalla ainakin 7, joista muutamat useaan kertaan tai pitkän aikaa herkutellen.
Karhut olivat siis selvästi oppineet tulemaan ruoka-aikaan paikalle, mutta muuten Arolan väki pyrkii huolehtimaan, ettei karhut enempää tottuisi ihmisten ääniin ja hajuihin.
Toisena päivänä suuntasimme Hossan kansallispuistoon Julma Ölkyn järvelle. Ölökyn ähkäsy oli maineensa veroinen rengasreitti: Kaunis, mutta paikoittain melko vaikeakulkuinen. Rotkojärven jyrkänteet olivat vaikuttavan näköisiä ja luonto polun varrella monipuolista. Kuusikoita, kalliojyrkänteitä, tupasvillaa kukkivia soita.
Kuljimme reitin renkaan sijaan kahdeksikkona eli ylitimme riippusillan kahdesti. Nousua tuli iPhonen laskurin mukaan 90 kerrosta vastaava määrä. Heinäkuun 2020 puolivälissä polku oli lähes ruuhkainen. Kalliomaalaukset jäi meiltä tällä kertaa näkemättä.
Kolmantena päivänä suuntasimme Suomussalmen kulttuurikohteiden pariin. Ensin ihmettelimme Hiljainen Kansa -taideteosta viitostien varressa ja nautimme herkullisen lounaan Niittykahvilan tuvassa. Lohikeittossa oli herkullinen savuaromi ja mahdollisesti aika paljon voita ja jälkiruuaksi otettiin muurinpohjaletut. Letut olivat sen verran hyviä, että ne kannattaa syödä vaikka välipalaksi, jos ei satu paikalle ruoka-aikaan.
Sitten poikkesimme Soivaan metsään musisoimaan. Soiva metsä on kauniiseen harjumaisemaan rakennettu luontopolku, jonka varrella on erilaisia suurikokoisia soittimia ohikulkijoiden vapaasti käytettäväksi.
Neljäntenä päivänä osa matkaporukastamme lähti poimimaan hillaa, joita tänä kesänä kuulemma on poikkeuksellisen paljon ja avosoilla marjat olivat jo kypsiä. Tilan isäntä opasti tuntemilleen soille. Toinen osa porukasta lähti järvelle melomaan. Iltapäivällä kokoonnuimme läheiselle metsähallituksen ylläpitämälle nuotiopaikalle Taivaljoen varteen paistamaan lettuja.
Viidentenä päivänä, ennen kuin suuntasimme automme takaisin kohti etelää, pysähdyimme vielä Raatteen porttiin perehtymään talvisodan tapahtumiin. Olimme edeltävien päivien aikana nähneet teiden varsilla monia talvisotaan liittyviä muistomerkkejä ja myös majapaikkamme emäntä Helena oli kertonut meille tarinoita sota-ajoilta. Raatteen portin museossa nämä palaset pääsivät osaksi kokonaisuutta.
Sään suhteen meillä kävi tuuri! Ensimmäinen kokonainen päivä kohteessa oli pilvinen ja iltapäivällä satoi, mutta jo illalla aurinko tuli esiin. Vaelluspäivämme Hossassa oli myös alkuun pilvinen, mikä oli meille sopivaa, niin ei tullut liian kuuma. Mutta seuraavat päivät saimme nauttia aurinkoisista ja lämpimistä kesäsäistä.
Arolan tilalla oli oikein mukavat ja kotoisat majoitustilat. Meidän porukka majoittui kahteen Arovillan huoneistoon. Nämä huoneistot sopivat myös pyörätuolilla liikkuvalle, kuten kuulemma myös yksi karhunkatselukopeista. Yksin matkaaville Arolassa tarjolla olisi huoneita pirtin yläkerrassa. Vieraiden käytössä on myös sauna ja rannassa oleva kanootti. Kanootteja sai myös vuokrata.
Teimme suurimman osan ruuista itse asunnossamme, mutta tilan pirtissä on mahdollisuus aamiaisiin ja illallisiin. Lähtöaamuna kävimmekin siellä aamiaisella ja se oli runsas ja monipuolinen.
Välimatkat Suomussalmen seudulla ovat pitkiä, joten siirtymiin kannattaa varata aikaa eikä yhteenpäivään kannata suunnitella kovin etäällä toisistaan olevia kohteita. Ilman omaa kulkuneuvoa täällä ei oikein pärjää. Matkapuhelinverkko toimi pääasiassa heikohkolla 3G-signaalilla. Perinteiset puhelut ja tekstiviestit kulkivat moitteettomasti, mutta dataliikenne oli hitaanpaa. Somettajat tarvitsevat siis kärsivällisyyttä!