Syyskuun puolivälissä työasiat veivät pariksi päiväksi Brysseliin. En ollut käynytkään kaupungissa sen jälkeen kun reilut neljä vuotta sitten muutin sieltä Helsinkiin.

Brysselissä vastassa oli helleaalto, joten kun työasiat jättivät illat vapaaksi ja hotelli oli mukavasti suosikkialueeni ytimessä, lähellä Place Stéphanieta, pystyi työpäivän jälkeen tavoittamaan lomatunnelman, yhdeksi illaksi kerrallaan. 

View fullsize

View fullsize

View fullsize

View fullsize

Illalla yhdeksältä, kun auringon laskusta oli jo tunti, oli lämpötila vielä 27 astetta, kun kivitalot ja asfaltti hohkasivat koko päivän varastoimaansa auringon lämpöä. Iltaohjelmaksi riitti hyvin kuljeskelu Ixellesin kaduilla, ennen kadunvarsiterassilla nautittua illallista. Jaksan aina vaan ihastella Brysselin vanhoja townhouse-taloja, joukossa on joitakin todellisia art nouveau -helmiä. 

Neljän vuoden tauon jälkeen kaupunki tuntui edelleen tutulta. Yksi asia, mikä oli neljässä vuodessa muuttunut oli kaduilla nykyisin partioivat maastopukuiset sotilaat rynnäkkökivääreineen.  

Brysselissä on eloisa torikulttuuri. Minulla jäi kuitenkin toreihin tutustuminen aika viime tippaan. 

Place Jourdanilla sunnuntai-aamuisin järjestettävän pienen torin läpi olin kyllä muutaman kerran kävellyt matkalla kuntosalille, mutta vasta nyt heinäkuussa olen käynyt toreilla ihan tarkoituksella. Erityisesti kaksi "kuuluisaa" toria halusin käydä katsomassa.

Sunnuntai-aamuisin järjestettävälle suurelle Midi Marketille Gare du Midin kupeeseen suuntasin kaksi viikkoa sitten. Siellä on laajat valikoimat ja notkuvat pöydät hedelmiä, vihanneksia, juustoja, lihoja, mausteita, oliiveja ja saa sieltä halutessaan hankittua myös vaikka uudet kodintekstiilit tai matkalaukut. 

Midi market on valtavan suuri - joidenkin lähteiden mukaan Euroopan suurin - mutta kuitenkin aika perustori.

Midi Marketilla iloisen käyrät kurkut maksoivat 1 eur /kg.

Ilahduttava torikokemus sen sijaan on Place du Chatelainilla keskiviikko-iltapäivinä järjestettävä tori, jolla vihdoin kuluneella viikolla käytiin brysseliläistyneen suomalais-kaverini kanssa parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen. Myös Chatelainilta saa vihannekset, juustot, lihat ja muut raaka-aineet maittavan aterian valmistamiseksi kotona. Mutta sen lisäksi Chatelainilla on kojuja, jotka tarjoavat pieniä ruoka-annoksia ja viiniä. 

Italialaistytöt myivät herkullisia piadinoja keltaisesta pakettiautosta Chatelain-torilla.*

Chatelain-tori on auki ilta-kahdeksaan saakka ja siitä onkin muodostunut eräänlainen after work -kohtaamispaikka kaveriporukoille. Mekin törmättiin heti kaverini pariin työkavereiin, joiden seuraan lyöttäydyttiin viiniä juomaan. Pikkuhiljaa joukkoon liittyi myös muita, pääosin brysselin-suomalaisia, mutta myös joku rohkea muunmaalainenkin.

*

Keltaisen piadina-auton

voisinkin lisätä Italia Brysselissä -postauksen listaan...

Viimeisimpänä minun Must see in Belgium -listalla oli Belgian rannikko ja sen hiekkarannat. 

Eilen tuli vihdoin lähdettyä. Vaikka säästä ei oikein taaskaan aamulla osannut sanoa mihin se kääntyy. Ja Belgiassahan aurinko voi kääntyä sateeksi minä hetkenä hyvänsä, joten riskillä aina mennään...

No, joka tapauksessa, lähdin siis matkaan, hyppäsin Oostendeen vievään junaan ja puolentoista tunnin kuluttua olin meren äärellä. Oostendessä juna nimittäin vie niin lähelle merta kuin lienee mahdollista. 

Heti juna-aseman vieressä kelluivat huviveneet. Rantabulevardille vievän tien varrella oli kalatori sekä merenantimista valmistettuja välipaloja. Keskustan laajalla hiekkarannalla oli vielä vähän väkeä, mutta rantavalvojat olivat valmiudessa.

Belgian rannikolla on mainio joukkoliikenneratkaisu: Rannikkoratikka eli Kusttram. Se kulkee koko matkan niin pitkään kuin Belgian rannikkoa riittää, eli melkein 70 km, De Pannesta Knokke-Heistiin rantaa pitkin pysähtyen kaiken kaikkiaan 70 pysäkillä.

Minä olin ostanut paluujunalipun Knokkesta Brysseliin, joten kierreltyäni vähän Oostendessä hyppäsin ratikkaan ja jatkoin matkaa pohjoiseen kohti Knokkea. 

En ollut miettinyt tarkkaan missä muualla halusin pysähtyä. De Haanin keskusta näytti niin somalta, että siitä tuli seuraava pysähdyspaikka. 

De Haanissa on sievä Belle Epoque -tyylinen keskusta, rauhallinen asuinalue täynnä söpöjä valkotiilisiä, jyrkkäkattoisia omakotitaloja ja leppoisa rannikkokaupungin lomatunnelma. 

Leveällä rantabulevardilla oli tilaa ajella polkuautoilla (joita sai vuokrata) ja hiekkaranta alkoi iltapäivällä täyttyä auringonottajista. 

Huomatkaa myös taiteellinen penkki. Teemasta oli monia variaatioita pitkin rantakatua.

Rannikkokaupunkien lisäksi ratikka kulkee mm. Zeebruggen konttisataman ohi ja pääsee kätevästi myös lähelle luontoa. Minä kävin ihailemassa tätä biitsiä, joka oli vain parin sadan metrin päässä Wenduine Harendijke -nimiseltä pysäkiltä taajamien ulkopuolella.

Tässä kohtaa alkoikin jo väsymys painaa ja Knokkeen päästyäni suuntasin melkein samantien juna-asemalle odottelemaan Brysselin junaa.

Belgiassa heinäkuu on suosituin lomakuukausi ja rannoillakin huomasi että sesonki on alkanut ja ensimmäiset lomanviettäjien joukot ovat saapuneet. 

Sään kanssa kävi lopulta hyvä tuuri tällä retkellä. Sadetta ei näkynyt ja aurinkokaan ei kadonnut pilvien taaksi liian pitkiksi ajoiksi. Lämpötila oli siinä vähän päälle 20 astetta ja mereltä kävi leppeä tuuli. Meriveden lämpötila oli kuulemma 16 astetta. Belgian kesäsää ehkä parhaimmillaan? 

Yksi asia mitä olen usein hämmästellyt Brysselissä on se miten paljon täällä on italialaisia.

Kun istahdan kahvilaan, viereisessä pöydässä rupatellaan italiaksi. Kadulla ohikulkeva porukka puhuu useammin italiaa kuin vaikka paikallisia kieliä. Kun bussissa vieruskaverin puhelin soi, hän vastaa italiaksi.

Tuntuu että kuulen ympärilläni enemmän italiaa kuin ranskaa tai flaamia tai englantia.

Myös palveluita saa täällä sujuvasti italiaksi. Ja sehän minun mieltäni lämmittää. Tässä omat suosikkini:

• Ihan tässä minun kodin lähellä on italialainen ravintola Le Max, jonka ilmeisesti ranskankielinen belgialainen kokki tarjoutui esittelemään päivän erikoisuuden myös italiaksi (tai sardoksi).
• Ixellesin kaupunginosassa on italialainen deli, traiteur italien, Antichi Sapori Italiani, josta joskus lauantaisin haen itselleni herkkuruokaa (vaikka hinnat hipovatkin ihan ravintolahintoja...)
• EU instituutioiden lähellä taas on Piola Libri, italialainen kirjakauppa-kahvila, josta olen hakenut italiankielistä luettavaa ja käynyt myös viihtymässä heidän alkuillan aperitivolla.

Lisäksi televisiosta näkyy Rai1 (vaikkei sieltä usein tulekaan mitään katsomisen arvoista ohjelmaa...).

Viikonloppuna helle helli Belgiaa. Upean auringonpaisteen innoittamana päätin lähteä lauantaina päiväretkelle Bruggeen, joka sijaitsee Luoteis-Belgiassa, noin tunnin junamatkan päässä Brysselistä.

Kaupungin keskusta on säilynyt keskiaikaisessa muodossaan ja listattu yhdeksi UNESCOn maailmanperintökohteeksi. 1400-luvulla Brugge oli kukoistava satamakaupunki. 

Nykyisin se on Belgian suosituin matkailukohde. Reilun sadantuhannen asukkaan kaupungissa vierailee yli kolme miljoonaa turistia vuodessa. 

Keskusaukiota, Marktia, reunustaa somat talot joiden edustat ovat täynnä kahviloiden ja ravintoloiden terasseja. Aukiolle johtavat kadut ovat täynnä turisteille suunnattuja suklaa- ja pitsikauppoja.

Kaupungin viehättävin osa ovat vanhat kanavat. Turisteille olisi ollut tarjolla sightseeing-kierroksia pienillä veneillä kanavia pitkin. Pienemmillä kanavilla turistipaatti toi mieleen jonkun teemapuiston.

Turisteja oli liikkeellä minun lisäksi paljon muitakin, melkein tungokseen asti. Kaupungin historiallinen arkitehtuuri oli toki näkyvillä, mutta jotenkin tunnelma ei ehkä ollut helteisenä lauantaina ihmispaljoudessa parhaimmillaan... Ehkä kirpeän kuulas syyspäivä toisi kaupungin parhaat puolet paremmin esiin?

Sillä aikaa kun lomailin Baskimaassa oli myös Brysseliin tullut kevät.

Viime viikot täällä on saanut nauttia lämpimästä säästä. Niin lämpimästä, että monet tarkenee ulkona jo kesäkengissä, ilman sukkia, hameissa, shortseissa, t-paidassa, ilman takkia.

Katuja reunustavat nyt kauniisti kukkivat puut.

Minulla kevät alkoi tuntua reilu viikko sitten vahvasti nenä tukkoisuutena, aivastuksina ja vuotavina silminä. Medisiinipussista löytyi onneksi jotain äidin mukaani antamaa allergialääkettä, jolla pahimmat oireet on nyt taltutettu.

Minäkin olen uskaltanut jättää hanskat ja huivin kotiin tällä viikolla. Takkikin on vaihtunut villakankaisesta trenssiin.

Tänään töistä lähtiessä ulkona tuoksui vastaleikattu ruoho.

Kevät kävi jo näyttäytymässä Brysselissä. Muutaman päivänä saatiin nauttia auringon paisteesta ja oli niinkin lämmintä että jotkut kulki ulkona ilman takkia. Mutta sitten taas kylmeni ja tämä viikko alkoikin räntäsateessa.

Mutta lauantaina kuitenkin retkeilin harmaasta säästä huolimatta Antwerpeniin! Ja kyllähän se aurinkokin päivän aikana yritti pilvien lomasta kurkistella. Kameraa ei ollut tällä retkellä mukana, joten kuvatodisteita ei tullut.

Mutta mukava kaupunki se Antwerpen. Junalla sinne pääsee noin 40 minuutissa Brysselistä.

Heti perille saavuttua voi ihailla Antwerpen Centraal Stationin komeaa asemarakennusta. Keskusaseman läheisyydessä on Euroopan vanhin eläintarha (en käynyt) sekä Diamond District, jossa timanttikauppojen lisäksi museo, jossa esitellään miten raakatimanteista käsitellään koruja (en käynyt sielläkään).

Asemalta historiallista keskustaa kohti vie kävelykatu Meir, jonka päässä on Art Deco -tyyliä edustava, Euroopan ensimmäinen pilvenpiirtäjä ja siitä ihan lyhyen matkan päässä on 1600-luvulla rakennettu Grote Markt.

Vaikka vanha kaupungin osa on toki näkemisen arvoinen, oli se jotenkin turistimainen ja täynnä olut-tupia. Meirin varrella on samoja ketjuliikkeitä kuin kaikissa muissakin kaupungeissa, mutta Meirin etelä-puolella olevet pienemmät kadut ovat mielenkiintoisempia. Siellä pääsee tutustumaan myös Antwerpenistä lähtöisin olevien suunnittelijoiden luomuksiin ja tunnelma on rennompi.

Nähtävää Antwerpenissä olisi varmasti toiseksikin päiväksi.

Kolme kuukautta Brysselissä enkä ollut vielä tehnyt yhtään päiväretkeä Belgiassa. Vaikka välimatkat on täällä aika lyhyet ja ympäristössä olisi paljon mielenkiintoisia paikkoja!

Nyt kun loppiaisen takia oli taas kolmipäiväinen viikonloppu päätin korjata tilanteen. Retkikohteeksi valitsin Ghentin kaupungin Flanderissa puolentunnin junamatkan päässä Brysselistä luoteeseen.

Sääkartat viikonlopulle lupailivat sadetta, sadetta, sadetta, mutta päätin lähteä siitä huolimatta. Onneksi lähdin koska perille päästyäni ilma oli mitä parhain. Aurinko paistoi lähes kirkkaalta taivaalta.

Ghentin satama on yksi Belgian suurimmista. Kaupungissa on myös yliopisto. Kanaalien halkomassa keskustassa on paljon hyvin säilyneitä keskiaikaisia rakennuksia ja se on suljettu autoilta. Tunnelma kaupungilla on vauras ja nuorekas.

Kaupungissa on paljon rennon kodikkaita kahviloita ja shoppailusta kiinnostuneille tarjolla on kansainvälisiä ketjuliikkeitä sekä belgialaisten suunnittelijoiden putiikkeja. 

Keskustassa komeilee keskiaikainen Gravensteenin linnoitus, kaksi goottilaista kirkkoa, St Michielskerk ja St Baafskathedraal, ja Belfort-kellotorni. 

Kellotorni rakennettiin 1400-luvulla ja sen avulla kansalaisille tiedotettiin uhkaavista vaaroista sekä ajankulusta, nyt se on listattu UNESCOn maailmanperintölistalle. Torni on yleisölle avoin ja sieltä on hienot näkymät Ghentin yli.

Tähän aikaan vuodesta joulumarkkinat oli jo korjattu pois, mutta jouluvalot koristivat vielä katuja ja sesonkiin kuuluvat huvipuistohuvitukset olivat vielä kaupunkilaisten ilona keskusaukiolla ja St Pieterspleinillä, jonne oli rakennettu myös tuo jättimäinen maailmanpyörä ja luistelurata.

Minä kävelin itseni uuvuksiin ihaillen Ghentin kauniita taloja ja kanavia, istuskelin mukavissa kahviloissa ja tsekkasin Ghentin alennusmyynnit. Käväisin myös St Baafskathedraalissa ja kapusin Belfortin torniin maisemia ihailemaan. 

Kaupungilla oli paljon vilinää, ehkä alennusmyyntien houkuttelemana ja kahvilatkin täpötäynnä ihmisiä. Turismi ei pistänyt silmään katukuvassa, Ghentin kaupunki vaikutti olevan eläväinen ihan omasta takaa.

Eilen illalla Brysselissä pyrytti lunta ja tänäänkin oli (ainakin siellä täällä) maa valkoinen.

Saas nähdä onko Brysselissä valkeahko joulu? Saas nähdä onko Suomessa?

Aamulla kun suuntasin kuntosalille toivotteli 29-linjan bussi hyvää joulua.

Iltapäivällä kävin vähän joulupukin asioilla. Samoilla asioilla näytti olevan melko monta muutakin ihmistä.

Place du Grand Sablonin laidoilla lienee puoti kaikilla itseäänkunnioittavilla belgialaisilla suklaamerkeillä. Ja vaikka suklaapuoteja on Brysselissä vähän joka nurkalla, niin näin viikko ennen joulua niihin kaikkiin taitaa riittä asiakkaita tungokseen saakka.

Harmaa ja sateinen sää ei ole paras sää mennä joulumarkkinoille. Saattaa olla että se on huonoin. Vesisade latistaa joulutunnelmaa merkittävästi. Ei ole talvinen hauskanpito ensimmäisenä mielessä.

Brysselin joulumarkkinat ja sen liitännäistapahtumat kulkevat siis nimellä Plaisirs d'hiver (tai Winter pret, riippuen siitä kumpaa paikallista kieltä käyttää) eli suomeksi talvinen hauskanpito (tai jotain sinne päin). Markkinakojujen lisäksi keskustan alueella on siis myös luistinrataa, maailmanpyörää, karusellejä lapsille ja jonkilainen valoshow Grand Placella iltaisin. Jonkinlainen keinotekoinen pulkkamäki löytyy myös ja jopa hiihtorata.

Sinne siis kuitenkin suuntasin eilen, vetisestä säästä huolimatta.

Hämärän tultua valot syttyivät ja tunnelmakin parani. Ja väkeä oli tietenkin tungokseen saakka.

Hieman kirpeämpänä, kirkkaana talvi-iltana olisikin varmasti mukavaa siemailla Vin Chaudia markkinoiden ihmisvilinässä.

Mutta täytyy sanoa että Brysselin jouluvalot olivat pienoinen pettymys. Hyvin perinteistä ja tylsää. Samanlaista kuin kotikaupungissani joskus 90-luvulla.

Pettymykseen toki voi osaltaan vaikuttaa alkuviikosta Madridissa näkemäni upeat, värikkäät ja runsaat jouluvalot, joita kaduille oli viritelty.

Koska minulle ei ole omia kuvia, joissa Madridin valot pääsisivät oikeuksiinsa, linkkaan näihin googlen kuvahaun avulla löytämiini Miguel de Guzmanin kuviin Calle de Serranon valoista. Eikö ole upeita? Ja nämä siis vain yhden kadun valot. Muilla kaduilla oli erilaisia, yhtä upeita valoja.