Lapsena liikuin näillä seuduilla kesäisin veneellä. Tänä kesänä lomaillessani kotikaupungissani päätin lähteä retkelle autoillen katsomaan, miten seudut ovat parissakymmenessä vuodessa muuttuneet sekä tutustumaan uusiin matkailuyrittäjien palveluihin ja minulle ennestään tuntemattomiin historiallisiin kohteisiin. Matka kulki perinteisissä itä-suomalaisissa maalaismaisemissa isompia maanteitä ja pienempiä hiekkateitä pitkin ja välillä ylitettiin vesistö lossilla.
Ensimmäisenä etappina oli Puumalan Niinisaari, jossa kiinnostuksen kohteena Temolan Viinitila, jonka marjaviinit ovat voittaneet palkintoja, sekä Liehtalanniemen museotila, jossa sai rapsutella lampaita ja samalla tutustua, miten pienellä maalaistilalla elettiin 1900-luvun alussa. Temolan viinit osoittautuivat oikein hyviksi, herukkaviineihin kohdistuneista ennakkoluuloista huolimatta ja Temolan tila ja emäntä olivat todella sympaattisia.
Seuraava aamu aloitettiin kuuntelemalla ooppera-aarioita Savonlinnassa Oopperajuhlien päivän avauksessa, jonka jälkeen torikahvit ja lörtsyt. Paluumatkalla Savosta Etelä-Karjalaan ihasteltiin Sulkavan ja Ruokolahden puukirkkoja sekä Telakanavaa, yhtä 1700-luvulla Ruotsi-Suomen ja Venäjän rajan tuntumaan rakennettuista neljästä ns. Suvorovin kanavista. Ja löytyipä Sulkavan Marimekko-outletista edullisia ja tarpeellisia kotiinviemisiäkin.
Ja mainitaan vielä tarinan jatkoksi Pulsan Asema, jonne ajelimme iltapäkahville äidin kanssa, vaikkei se ihan Saimaan saaristossa sijaitsekaan. Vuonna 1869 rakennettuun maalaiskylän rautatieasemarakennukseen on noin vuosi sitten avattu sympaattinen kahvila, bed&breakfast ja sisustuskauppa. Lisäksi aseman pihassa järjestetään kesäteatteriesityksiä, jotka ovat olleet kuulemma ihan loppuunmyytyjä. Torstai-iltapäivänäkin asiakkaita riitti ruuhkaksi asti sekä kahvilan että putiikin puolella.
Oli ilahduttavaa nähdä näitä yrittäjiä, jotka lähtevät rohkeasti kokeilemaan ja toteuttamaan ideoitaan odottamattomissakin paikoissa. Ja saavat ihmiset tulemaan luokseen vartavasten ajomatkan päästä.
Ja se täytyy sanoa, että vaikka muulloin olenkin tyytyväinen julkisen liikenteen käyttäjä, niin kyllä on niin mukava kesäpäivänä ajella autolla pitkin maaseututeitä ja bongailla näitä palveluita ja maamerkkejä, joihin bussilla tai junalla ei välttämättä pääsisi lähellekään. Ilman autoa jäisi nämä kohteet ja elämykset kokematta.
