Huhtikuun kohokohtia olivat mm:

• Sarasteen Juhlat - Sain liput Jukka-Pekka Sarasteen 60 vuotiskonserttiin Musiikkitaloon erinomaisille paikoille R-katsomoon ja seurakseni hyvän ystävän. Konsertti oli hieno, ohjelma mukavan monipuolinen, erityisesti mieleen jäi Nielsenin sinfonia numero 4:n patarumpu-action.
• Discover weekly by Spotify -lista - Aloin käyttää Spotifyä aktiivisesti vasta viime keväänä. Alkuun etsin sieltä vain tiettyjä ennalta tuttuja kappaleita, mutta syksyllä löysin Discover weekly -soittolistan, jossa Spotify viikottain ehdottaa musiikkia joka minua voisi kiinnostaa. Nyt olen ottanut tavaksi kuunnella sen läpi säännöllisesti, ja vaikka varmaan 95% kappaleista ei kolahda, löytyy melkein joka listalta joku kiva uusi kappale joka päätyy myös soittolistalleni myös jatkossa.
• Loma Sveitsissä - Vuosittaiseksi perinteeksi jo muodostunut Sveitsin matka ystäviä tervehtimään oli ohjelmassa huhtikuussa. Zürichin lisäksi ohjelmassa oli tällä kertaa junaretki Bernin alpeille. 

Maaliskuun parhaita asioita olivat mm:

• Salsa - Ystävän houkuttelemana kävin Tanssikoulu BailaBailan salsan alkeistunnilla ja yllätyin itsekin miten hauskaa se oli - ja miten hyvin pysyin mukana askelkuvioissa.
• Intercontinental Suzhou - Kiina ei ole suosikkimatkakohteeni, mutta maaliskuisen työmatkan parhaita puolia oli erinomainen hotelli Intercontinental Suzhou. Huone oli tyylikäs, sänky oli iso ja mukava, palvelu oli miellyttävää ja toimivaa, aamiainen herkullinen ja runsas, kuntosali viihtyisä ja näkymätkin kivat. Lisäksi hotellin ympäristössä oli ihan mukava kuljeskella ja ravintoloita ja kauppojakin löytyi iltojen iloksi. Suzhoun vanhassa osassa olisi ollut myös mielenkiintoista nähtävää, kuten UNESCON maailmaperintölistalle kirjatut puutarhat, mutta niissä vierailu piti jättää seuraavaan kertaan.
• Skillshare - Nappasin alkuvuodesta tarjouksen jostain amerikkalaisesta blogista verkkokursseja tarjoavaan Skillshare-palveluun: 3 kuukauden kokeilujakso vain 0,99 dollaria. Skillsharessa voi siis melkein kuka vaan jakaa itse tekemiään verkkokursseja muiden katseltavaksi ja opiskeltavaksi. Minä olen nyt kokeilujakson aikana opetellut Skillshare kurssien avulla mm. videoiden tekemistä ja kukkakimppujen kokoamista. 

Harmaan helmikuun ilonaiheita olivat mm.:

• Podcastit - En todellakaan ole mikään tekniikan tai sosiaalisen median early adopter ja siinä missä moni muu on kuunnellut podcasteja jo vuosia, minä löysin podcastitkin siis vasta nyt. Kiitos kuuluu Noora&Noora -blogin Noorille, jotka aloittivat podcastit blogissaan alkuvuodesta. Nyt seuraan, Noorien lisäksi, muutamaa muutakin kiinnostavaa keskustelijaa.

• Kausiherkut - Runebergin tortut ja laskiaispullat (mantelimassalla, kiitos!). Enough said.

• Sunnuntai-Hesari - Tilasin hetken mielijohteesta kahden kuukauden kokeilujakson sunnuntai-Hesaria ja täytyy sanoa, että tuore sanomalehti on kyllä mukavaa seuraa hitaisiin sunnuntaiaamupäiviin. 

• Lisääntyvä päivänvalo - Joka vuosi yhtä ihmeellinen asia ja suuri helpotus. Pimeiden kuukausien jälkeen saa taas aamulla mennä päivänvalossa töihin ja illalla töistä lähtiessä on vielä valoisaa.

Tammikuussa minua ilahdutti muunmuassa nämä:

• Lux Helsinki - Heti tammikuun alussa järjestetty valofestivaali oli tänä vuonna aivan erityisen onnistunut. Teokset olivat puhuttelevia ja ne oli järjestetty kaupungille luontevan kävelyreitin varrelle. Kipakasta pakkasesta huolimatta se oli nautittava kokemus.
• Talvi - Liekö joululoman aurinko- ja lämpötankkauksella osuutta asiaan, enhän yleensä kovasti nauti talvesta, mutta tammikuun alussa saapuneet pakkaset ja lumikinokset tuntuivat tällä kertaa jopa ihan mukavilta. Ostin lämpimät talvikengät, niin ei varpaita palellut ja sain siskolta luistimet lainaan, niin pääsin luistinradoillekin.
• Finnairin talvi-ale - Tosi hyviä lentotarjouksia! Pari reissua on nyt varattu ja kesälomamatkakin suunniteltu. Matkasuunnitelmien konkretisoituminen varauksiksi piristää aina mieltä.
• Withings Activite Steel - kelloksi naamioitunut aktiivisuusranneke.Täysin impulssiostos. En ole aiemmin oikein näistä mittareista innostunut. Takavuosina sykemittarikin jäi lähes käyttämättä laatikon pohjalle. Nyt kuitenkin kehitys on kehittynyt ja kun kollega esitteli omaa fitbit-rannekettaan ja aktiivisuusgraafejaan älypuhelimeltaan, innostuin minäkin ja noin 5 minuutin googlauksen jälkeen oli tilaus jo tehty. Nopea vilkaisu ranteeseen kertoo kellonajan lisäksi kuinka monta prosenttia päivän askeltavoitteesta on jo tehty. Olen pitänyt tavoitteenani 10000 askelta ja kyllä sen eteen tällainen toimistotyöläinen saa nähdä vaivaa!

Vuosi 2016 on jo hyvässä vauhdissa, mutta ennen kuin suuntaan katseen tulevaan vuoteen on hyvä myös pohtia ja tehdä yhteenvetoa menneestä vuodesta. Kun katsoo näin jälkikäteen vuotta 2015 taakse päin, erona aiempiin vuosiin, nousee vuodesta 2015 kolme teemaa:

1) Putkiremontti

Alkuvuodesta vietin kiertolaiselämää kun putkiremontti otti asuntoni haltuun kolmeksi kuukaudeksi. Kolmessa kuukaudessa asunnon kylppäri koki muodonmuutoksen ja asuntoon saatiin muitakin pieniä parannuksia. Vaikka remontti loppui asunnossani jo huhtikuussa ja koko yhtiön osalta urakka valmistui heinäkuussa, kului minulta loppuvuosi saneerauksen jälkipuintien merkeissä taloyhtiön hallituksen jäsenen roolissa. Ihan kaikki ei mennyt putkeen tämän putkiremontin osalta.

2) Punavuori kierrättää

Kuluneena vuonna sain tavarankarsimisvimman. Osittain alkusysäyksenä toimi pakkaaminen putkiremontin alla, en halunnut paketoida mitään tarpeetonta, mutta vimma jatkui ja karsittavaa löytyi koko vuoden. Suhtauduin omistamiini tavaroihin todella kriittisesti ja kaikki tuoreetkin hutiostokset ja vähälle käytölle jääneet tavarat saivat lähteä. Kanavana toimi Punavuori kierrättää -ryhmä, jonkilaisen kulttimaineenkin pääkaupunkiseudulla saavuttanut Facebookin kierrätysryhmä, joka tuntui mukavan yhteisölliseltä. Ilmoitin itse tai vastasin ostoilmoituksiin, hinnat pidin edulllisina. Niinpä kalenteriini ilmestyi yksi jos toinenkin ilta merkintä myyntitapahtumasta. Toki kaupanteko on hieman aikaavievää,  mutta suurimmaksi osaksi kätevää, joustavaa ja yksittäiset kaupat yleensä hoituvat nopeasti ja tarpeettoman tavaran hupeneminen oli myös jollain tapaa terapeuttista.

3) Lontoo

Vuonna 2015 matkustin mm. helmikuuksi Milanoon, työn puitteissa Shanghaihin, Hampuriin, Düsseldorfiin ja uudelleen Milanoon, perheen kanssa Kataloniaan, ystäviä tapaamaan Zürichiin sekä vuoden viime metreillä Karibialle. Vuoden 2015 kaupungiksi nousi kuitenkin Lontoo. Kävin siellä vapaa-ajan merkeissä jopa neljä kertaa. Olin toki käynyt kaupungissa ennenkin muutaman kerran, mutta tänä vuonna se alkoi hätyyttelemään suosikkikaupunkini paikkaa Milanon rinnalla. Vaikka kaupunki antoi monien hyvien hetkien ja iloisten muistojen lisäksi myös vähän sydänsuruja, saa miljoonakaupungin syke yhdistettynä englantilaiseen kotoisuuteen, tunnelmallisten ravintoloiden, kiinnostavien tapahtumien loputon määrä ja leppoisa brittihuumori minut haluamaan palata kaupunkiin vielä uudestaan ja uudestaan. Seuraava matka onkin jo suunniteltuna!

Nyt keskityn tähän hetkeen ja tulevaan vuoteen 2016 (and beyond).

Vuosi sitten tammikuussa päätin, että seuraavana talvena, vuoden pimeimpään aikaan minun on päästävä jonnekin aurinkoiseen ja lämpimään paikkaan. Monen muun suosikki Kaakkois-Aasia ei houkutellut minua ollenkaan ja sitten jostain muistin sopukoista putkahti mieleen Suomen purjelaivasäätiön Karibian-purjehdukset, joista haaveilin vuosikausia sitten noin 20-vuotiaana. 

Koska joulun aikaan on helppo järjestää pidempi loma töistä, päätin vuonna 2015 kokeilla toisenlaista joulun viettoa ja varasin itselleni paikan joulupurjehdukselta, joka veisi minut Martiniquelta etelään päin Grenadiineille ja St. Lucialle. 

Viikko veneessä oli todella hieno kokemus, toisilleen entuudestaan tuntemattomista ihmisistä muodostui nopeasti toimiva miehistö. Aurinko paistoi, meri oli lämmin. Tuulet ja merenkäynti oli välillä voimakastakin, mikä toi oman pikantin lisän reissuun. Pistäydyimme sympaattisissa saarissa tutustumassa Karibian upeaan luontoon ja letkeään tunnelmaan ja etsimässä Karibian meren parhaita Pina Coladoita.  

Purjehdustunnelmia voi lukea myös purjelaivasäätiön sivuille kirjoittamastamme blogista. 

Ennen ja jälkeen purjehduksen vietin muutaman yön Martiniquen eteläkärjessä Sainte Annessa. Majapaikkani oli vehreän puutarhan ympäröimä suloinen Orcea recidence, joka tarjoaa erinomaiset puitteen arjesta irtautumiseen. Ei TV:tä, ei nettiyhteyttä ja puhelinverkkokin toimi vähän niin ja näin. Matkaa upealle La Pointe Marinin hiekkarannalle oli vain pari minuttia ja myös Sainte Annen kylä oli kävelymatkan etäisyydellä. 

Jos olisi halunnut tutustua Martiniquen muihin osiin ja nähtävyyksiin, olisi auto ollut tarpeellinen. Minä kuitenkin käytin aikani totaaliseen rentoutumiseen ja reviirini ulottui vain noin 15 minuutin kävelymatkan päähän majapaikastani.

Kuin kruununa hienolle lomalle sain paluumatkalla upgraden business-luokkaan lennolle yli Atlantin. Uuden vuoden päivänä kotiin palasi väsynyt, mutta onnellinen, ruskeaksi paahtunut ja purjehduskärpäsen puraisema matkalainen.

Glorian lokakuun numerossa oli juttu hitaasta matkustamisesta. Artikkelin mukaan hidas matkailu on kiireetöntä   ja keskittyy aitoihin kokemuksiin ja paikallisten kohtaamiseen, turistirysien sijaan. Jutussa puhuttiin myös siitä, miten junalla ja laivalla matkustaessa matkan teon ymmärtää paremmin ja matkanteko on osa lomaa, kun taas lentäessä kohteiden välinen matka on välttämätön paha, jonka toivotaan olevan nopeasti ohi.

Kannatan itsekin hidasta matkailua, erityisesti silloin kun sillä tarkoitetaan kohteen aistimista rauhassa, ilman nähtävyydestä toiseen säntäilyä. Kuvailenkin usein itseaäni hengailumatkailijaksi, joka mielummin istuu katukahvilassa aistimassa ilmapiiriä kuin koluaa kaikki museot ja kirkot ja monumentit.

Lentäminen, siitä kuitenkin tykkään eikä mukana ole yhtään suorittamisen makua.

Olen aina pitänyt lentämisestä ja lentokentistä. Minua ei haittaa lyhyetkään työreissut, joilla ei näe kohteesta muuta kuin toimiston ja moottoritietä taksin ikkunasta, jos kohteeseen mennään lentäen. Vaikka pyrin saapumaan kentälle sopivasti viime tipassa, nautin suuresti lentokentän tunnelmasta, eräänlaisesta välitilasta, toiveikkaasta lähdöntunnelmasta, kansainvälisyydestä. 

Minulla on tiettyjä strategioita, joiden mukaan pakkaan mm. selvitäkseni sujuvasti turvatarkastuksesta. Tänä vuonna olen lisännyt käsimatkatavaroihin vakiovarusteeksi vastamelukuulokkeet, jotka ipadin parina parantavat huomattavasti viihtyvyyttä lennolla. Koneessa valitsen paikkani riippuen mm. lennon pituudesta, siitä onko mukanani vain käsimatkatavaraa, lennänkö yöllä vai päivällä jne. Pitkillä lennoilla en oikein osaa nukkua, lentokoneen penkki on melko epämukava ja ahdas, ruoka on pahaa, silti lentokoneessa mieleni on levollinen ja ajatuksetkin tuntuvat jotenkin selkeämmiltä.

Vaikka kohteeseenkin on kiva päästä, lentäessä olen jo perillä.

Tänä kesänä oli taas aika uusille puutarhakokeiluille. Tällä kertaa vuorossa tulitikkupuutarha. Siis pahvisia tikkuja, joiden rakoihin on ujutettu lajitelma yrttien siemeniä, tulitikkujen näköisessä paketissa. Tikut vaan multaan pystyyn ja vettä päälle. 

Tikut ovat jo monen vuoden takaa, muistaakseni Versaillesin museokaupasta (tai jostain muualta), mutta sittemmin unohtuneet laatikon pohjalle. Sieltä ne sitten löytyivät putkiremontin jälkeisessä siivouksessa. Ja toisaalta asunnon sedimenteistä löytyi muutaman vuoden takaista yrttimultaa. Kukkaruukkujakin on talouteen kertynyt. Tällä kertaa valitsin niistä kirjavimman. 

Koska siemenet olivat tosiaan jo monta vuotaa vanhoja, oli pieni epäilys siitä kasvaisiko tikuista mitään. Paketissa puhuttiin basilikasta, ruohosipulista, persiljasta ja timjamista. Joten lisäksi jännäsin, mitä yrttiä tikuista mahdollisesti lähtisi versomaan. 

Ilokseni versot puskivat mullasta esiin jo reilussa viikossa. Basilika kasvaa vahvimpana ja olen tunnistanut myös persiljan ja timjamin. Ruohosipulia ei ole vielä ruukussa näkynyt. Myös viikon mittaisen poissa olon taimet pärjäsivät mainiosti ja basilikan lehtiä olen jo päässyt pariin otteeseen käyttämään.

Helmikuun alussa se sitten alkoi. Putkiremontti. 

Jos 6 vuotta aiemmin, edellisen asunnon putkiremonttia pakenin siskon "kellarihuoneeseen", tällä kertaa päätin viettää kulkurielämää. Tammikuun lopussa pakkasin kahteen matkalaukkuun vaatteita, kenkiä ja muutamia muita tähdellisiä tarvikkeita ja muu omaisuus käärittiin äidin ja isän kanssa muovikääreisiin makuuhuoneeseen ja olohuoneeseen. Sitten suuntasin kuukaudeksi Milanoon.

Olin varannut Airbnb:n kautta sievän asunnon Milanosta, Breran kaupunginosan kupeesta. Asunto osoittautui vieläkin kivemmaksi kuin kuvissa ja naapurusto oli elegantin eläväistä lyhyen kävelymatkan päässä Duomolta. Kävin töissä paikallisella toimistolla hieman Milanon ulkopuolella. Vaikka aamuisin metro oli yhtä täynnä kuin aikanaan Tokiossa ja ilmatkin ajoittain varsin talvisia, oli arki entisessä kotikaupungissa jotenkin kevyempää. Ensimmäisenä arkiaamuna valkkasin lähistöltä baarin nauttia aamukahvini työmatkan varrella, siitä tuli kerrasta kantapaikkani ja kolmantena aamuna minua tervehdittiin siellä jo kuin vanhaa tuttua. 

Kolmesta putkiremonttikuukaudesta kaksi viimeistä vietin Helsingissä testaillen itselleni uusia kaupungin osia. Myös Helsingissä majoitus löytyi Airbnb:n kautta. Maaliskuussa majoituin Kallion sydämessä ja päivittäin työmatkalla sain seurata sivusta elämän kirjoa Piritorilla ja Helsinginkadulla. Huhtikuuksi majapaikka vaihtui lähemmäs omaa kotia Kamppiin, pikkuiruiseen asuntoon josta oli näkymät kantakaupungin kattojen yli. Lyhyempiä pätkiä majoituin myös muiden nurkkiin Lontoossa, Zurichissä, Lappeenrannassa ja Espoossa.

Remontti sujui säntillisesti aikataulussa, mutta yllätyksiltä ei tietenkään vältytty. Makuuhuoneen kattoon ilmestyvät putki- ja johtokoteloinnit tiedettiin jo etukäteen, mutta eteisen nurkkaan ilmestyvä putkikotelo tuli täytenä yllätyksenä ja pyykkikonekin piti laittaa vaihtoon, kun ei enää paikalleen mahtunut. Kylppäristä tuli hieno ja keittiö ulkoisesti entisellään, mutta muutamien pyytämieni lisätöiden osalta jäi vielä vähän jälkiselviteltävää.

Nyt on remppapölyt pyyhitty, verhot ripustettu ja kalusteet siirretty takaisin paikoilleen. Muutama pahvilaatikko on vielä täynnä tavaraa odottamassa paikoilleen asettelua. Kiva olla taas omassa kodissa.

Marraskuu hujahti taas ohi reissuihin valmistautuen, reissaten ja reissuista palautuen. Kuukauden matkareittinä oli Helsinki-Pariisi-Helsinki-Hampuri-Helsinki-Milano-Helsinki-Singapore-Helsinki. Matkoille mahtui sopivassa suhteessa mukavia työtehtäviä, juhlaa sekä iloisia kohtaamisia uusien ja vanhojen ystävien kanssa.

Ensimmäinen etappi suuntautui siis Pariisiin, jossa en ollut käynyt sitten toukokuun 2011. Jälleennäkeminen oli iloinen. Tämän matkan teema ja tarkoitus oli juhlat: Marraskuun alussa Pariisissa vietettiin AFS Intercultural Programs:in 100-vuotisjuhlia.

Juhliin osallistui AFS-ohjelmiin osallistuineita kaikkialta maailmasta ja kaikilta vuosikymmeniltä aina toisen maailmansodan loppumisesta lähtien. En yleensä ole kovin innokas osallistumaan tapahtumiin, joissa en tunne ketään ennestään, mutta AFS-tilanteet eivät koskaan ujostuta. Viikonloppu koostuikin mielenkiintoisista kohtaamisia, inspiroivista keskusteluista, hyvästä ruoasta, myöhään valvotuista öistä, hitaista aamuista ja ihanasta pariisilais-tunnelmasta.

Palattuani Pariisista piti keskellä yötä matkalaukkuun pika-pikaa laittaa juhlamekkon tilalle skarpit business-vaatteet ja vaihtaa korkokengät turvakenkiin.

Heti seuraavana päivänä lähdin työmatkalle Hampuriin pariksi päiväksi. Onneksi mukana oli mukava porukka kollegoja ja vaikka matkaohjelma olikin intensiivinen, oli tunnelma matkalla iloinen. 

Hampurista palattuani, pikaisen varikkopysähdyksen jälkeen lennähdin pariksi päiväksi kokoustamaan rakkaaseen Milanoon, joka taisteli kaikkien aikojen rankkasateiden kourissa. 

Viimeisenä kohteena matkaohjelmassa oli työmatka Singaporeen. Tätä matkaa olin odottanut koko vuoden, mutta lähdön hetkellä tunsin reissuväsymyksen jo painavan ja työtehtävät vähän stressasivat mieltä. Perillä kuitenkin mieli virkistyi, vaikka jetlag vaivasi ja unet jäivät katkonaiseksi.

Singapore oli erikoinen sekoitus kiinalaista ja länsimaista kulttuuria, modernia keinotekoisuutta ja siirtomaa-ajan jälkiä, aasialaisuutta, kurinalaista järjestystä ja globaalia ex-pat-kuplaa. Toisaalta se muistutti Japania, toisaalta Shanghaita, toisaaltaalta tunnelmassa oli samaa mutkatonta rentoutta kuin Texasissa ja toisaalta samaa vaurauden fiilistä kuin Zurichissä.

Ennakko-stressailusta huolimatta työtehtävät sujuivat tälläkin kertaa mukavissa merkeissä ja lopulta työviikon päätyttyä siirryin lomamoodiin Singaporeen muuttaneen ystävän luokse chillailemaan. Viikonloppu kului shoppaillen, hieman nähtävyyksiä katsellen, hyvin syöden ja juoden, trooppisesta lämmöstä nauttien ja ennen kaikkea hyvässä seurassa.

Nyt on tämän vuoden reissut reissattu. Edessä joulukuu tasapainotellen joulutunnelmaan virittäytymistä ja vuoden viimeisten tulostavoitteiden tavoittelemista töissä.