Elokuu vilahtikin jo ohi. Olin lomalla Saimaalla ja sen rannalla. Vähän Helsingissäkin. Ja Alpeilla. Loppukuussa ehdin jo vähän tehdä töitäkin. Ja nyt onkin jo viikko syyskuuta takana.

Same old, same old.

Jotain uutisia sentään:

Nyt on nimittäin vahvistettu, että seuraavaksi projektia laajennetaan Belgiaan. Lokakuun alussa on siis edessä muutto Brysseliin.

Ilmeisesti Madridissakin kauppahallit, torit ja erikoisliikeet ovat menettäneet suosiotaan supermarketeille mitä ruokaostoksiin tulee. Ilahduttavaa on kuitenkin huomata ettei kauppahallien ole annettu kokonaan kadota vaan niille on keksitty uusi, nykyaikainen elämä.*

Yksi tunnettu ja varmaan kaikissa turistioppaissakin listattu esimerkki on Mercado de San Miguel ihan Plaza Mayorin vieressä. Se on nykyisin eräänlainen tapas-halli, jonka tiskeiltä saa ostaa juomia ja pieniä purtavia. Se onkin turistien suosiossa ja vaikuttaisi olevan usein myös osa opastettuja turistikierroksia.**

Nyt haluan kertoa kuitenkin yhdestä toisesta paikasta:

Tässä eräänä päivänä vastaani tuli, ihan sattumalta, myös toinen mielenkiintoinen kauppahalli, Mercado de San Anton (Calle Augusto Figueroa 24).

Sitä ei ehkä vielä turistioppaissa mainita... Internetin uumenista löytämistäni artikkeleista opin, että tämä halli on avattu uudelleen vasta pari kuukautta sitten toukokuussa, neljän vuoden kunnostustöiden jälkeen, uudella nykyaikaisella konseptilla.

Hallissa on neljä kerrosta, joissa kaikissa myydään ruokaa - mutta eri tavalla.

Katutasossa on perus-supermarketti. Ensimmäisessä kerroksessa on kauppahalli, jonka tiskeiltä saa luomu-vihanneksia, lihaa, kalaa, leikkeleitä, juustoja, leipää ja hampurilaistarpeita (!!) kotiin vietäväksi. Kaikki tietenkin tosi tuoretta ja laadukasta.

Tällaisissa kauppahalleissa tekee aina mieli ostaa joka tiskiltä jotain ja mennä kotiin kokkailemaan. Jopa lihatiskiltä tekisi mieli napata mukaan pihvilihat, vaikka en niitä sitten kuitenkaan söisi.

Toisessa kerroksessa on sitten tapas-tiskejä ja viinibaari. Tapas-tiskeiltä löytyy perinteisiä espanjalaisia lajeja, mutta myös sushia, italialaista ruokaa, simpukoita, hedelmä-smootheja ja cup cakesejä.

Se on oiva paikka syödä pientä välipalaa tapas-tyyliin.

Kolmannessa kerroksessa on viihtyistä terassi-baari ja ravintola, niille ketkä haluavat istua pöydän ääreen ja syödä täyden aterian jonka joku toinen on valmistanut.

Mercado de San Antonin kohdatessani olin liikkeellä ilman kameraa, joten kuvat ovat nyt suttuisia kännykkäkamerakuvia... Mutta tunnelmia voi katsella myös tästä videosta jonka bongasin internetin uumenista: Mercado de San Anton videolla

*On toki vielä perinteisiäkin halleja, mutta harvemmassa...

** Mutta kiva paikka se on. Kannattaa mennä muista turisteista huolimatta.

Viime lauantaina tein retken Segoviaan, noin 90 km luoteeseen Madridista. Luotijunalla sinne pääsee puolessa tunnissa Madridista Chamartinin asemalta.

1100-luvulla rakennettu Alcazar de Segovia on inspiroinut Disneyn satulinnojen piirtäjiä. Keskiajalla se oli Castilen kuninkaallinen palatsi. Arkkitehtuurissa näkyy arabialaisia vaikutteita, mutta myös itävaltalaiset kuninkaalliset ovat jättäneet linnaan jälkensä.

Kaupungin keskustan läpi kulkee roomalaisten 100-luvulla jkr rakentama akvedukti. 1960-luvulle asti se kuljetti vettä yli 15 km matkan Fria-joesta Segovian kaupunkiin. Sittemmin vesihuolto on hoidettu muiden infrastruktuurien avulla, mutta 1990-luvun korjaustöiden jälkeen akvedukti on taas toimintakunnossa.

Segovian vanhakaupunki ja akvedukti on listattu UNESCOn maailmanperintöluetteloon.

Segoviassa on myös hieno goottilainen katedraali ja vanhakaupunki muutenkin on oikein soma. Kuumana päivänä katedraalin vieressä sijaitsevan Plaza Mayorin ulkoilmakahvilat tarjosivat oivan paikan levähtää ja siemailla virvoittavia juomia.

Kaiken kaikkiaan mainio päiväretkikohde. Iltapäivässä ehtii nähdä paljon ihan rauhalliseen tahtiinkin liikkuen. Mutta jos tahtoo opaskirjojen suosittelemana tutustua paikalliseen tapaan valmistaa lampaanpaistia tai possua, niin sitten ehkä pitää varata enemmän aikaa.

Madridin kupeessa riittäisi vielä monta muutakin UNESCON maailmanperintöluetteloon listattua kohdetta: Alcala Henares, Avila, El Escorial, Aranjuez ja Toledo (jossa olenkin jo käynyt), ainakin.

Ja yksi hassu juttu tuohon junaan liittyen vielä: luotijuna ei vie ihan Segovian keskustaan saakka vaan asema on rakennettu noin 7 km päähän kaupungista keskelle lehmien laidunmaata. Bussi-matka keskustaan kestää noin vartin.

Koska Espanjassa oli ihan normityöviikko, siirsin helatorstai-vapaan perjantaille, jolloin suuntasin päiväretkelle Toledoon.

Toledo on vajaan 100 km päässä Madridista sijaitseva UNESCON maailmanperintöluetteloon listattu kaupunki. Sen perustivat roomalaiset linnoituskaupungiksi 192 eaa kukkulalle Tajo-joen mutkaan. 700-luvulta eteenpäin kristityt, juutalaiset ja arabit asuttivat kaupunkia vuosisatojen ajan ja juuri näiden eri kulttuurien rinnakkainelo ja vaikutukset arkkitehtuuriin ovat antaneet kaupungille sen erityispiirteet.

Toledon kadut ovat kapeita ja sokkeloisia. Rakennuksissa on käytetty paljon hiekanväristä kiveä ja taloissa on paljon koristeellisia kaaria ovissa ja ikkunoissa. Minua viehättivät myös kauniit lasitetut parvekkeet, joista esimerkki alla olevassa kuvassa.

Toledon katedraali on opaskirjan mukaan yksi Espanjan kauneimmista kirkoista, mutta 7 euron pääsymaksu tuntui rahastukselta, joten en mennyt sinne sisään. Sen sijaan kävin arabien juutalaisille rakentamssa synagogassa, joka sittemmin on muutettu kristilliseksi kirkoksi. Kuva tästä Santa Maria La Blancan synagogasta alla. Mielestäni aika kaunis.

Muita pää-nähtävyyksiä Toledossa (itse kaupungin lisäksi) ovat Alcazarin linnoitus-palatsi ja erinäiset moskeijat ja synagogat ja luostarit.

Madridista Toledoon pääsee sujuvasti junalla puolessa tunnissa Puerta de Atochan asemalta. Junat ovat pendolino-tyyppisiä alta velocidad -junia, tosin penkit on Pendolinoa huomattavasti mukavampia. Juna-asemalla on otettu oppia lentokentiltä; matkatavarat läpivalaistaan ja liput tarkastetaan "lähtöportilla" (ilman lippua tai epäilyttävien kantamusten kanssa ei pääse junan lähelle haahuilemaan).

Toledo on myös kuuluisa miekoista ja marsipaanista. Miekan jätin hankkimatta mutta marsipaani-pikkuleipiä toin tuliaiseksi itselleni ja aionkin maistella niitä nyt iltateen kanssa.

Ensimmäinen viikko Madridissa takana (ainakin melkein). Arkipäivät kuluivat tässä kodin ja toimiston lähinurkilla, laitakaupungilla. Lauantaina ja sunnuntaina lähdin tutustumaan keskustaan.

Viikonlopun aikana kuljeskelin paljon ympäriinsa ja ehdin mm. nähdä mieltään osoittavat nuoret Puerta del Solilla, maistella tapaksia terassilla Plaza de Santa Analla ja kuljeskella Parco de Retirossa.

Ilma on suomalaisittain varsin kesäinen, mutta ei vielä liian kuuma. Viikonloppuna on saatu nauttia auringon paisteesta ja 25-asteen lämpötiloista.

... Espanja!

Seuraava asemapaikka on vihdoin varmistunut - ja se on Madrid.

Edessä siis ihan uusi maa ja aavistuksen tutuntuntuinen kieli.

Pitkään tätä kohdetta arvottiin (eli tammikuusta saakka). Madrid oli jo jonkin aikaa se todennäköisin vaihtoehto.

Sitten jäi avoimeksi vielä muuton ajankohta. Se oli viime kädessä kiinni siitä milloin asunto löytyy. Nyt asuntokin on löytynyt ja muutto tapahtuu seuraavien kolmen viikon kuluessa.

Nyt pitää ottaa vielä loppukiri Pariisin nähtävyyksien kanssa.