Päivävaellus Atlas-vuorilla
Marraskuinen Marokon matkani alkoi aktiivisesti neljän päivän kiertomatkalla Atlas-vuorille ja Saharaan, ihan hiekkadyyneille asti. Matkanjärjestäjänä Aztat Treks, jota oli paljon eripuolilla internetiä kehuttu. Alkujaan Atlas-vuorten Imlilissä vaellusretkien järjestäjänä aloittanut firma järjestää nykyisin vaellusten lisäksi kattavasti excursioita ympäri Marokkoa.
Ensimmäisenä päivänä ohjelmassa oli päivävaellus vuorilla, jonne ajomatka kesti noin 1,5 tuntia Marrakechista.
Kuljettajani jätti minut noin 1600 metrin korkeudessa sijaitsevan Aguersioualin kylän liepeille, josta vaellukseni paikallisen oppaan kanssa alkoi kivikkoista ja soraista vuorenrinnettä pitkin 2200 metrin korkeudessa olevaan solaan, josta hieman tasaisempaa polkua pitkin seuraavaan laaksoon.
Laakson pohjalla valitettavasti joen ylitys ei onnistunutkaan lisääntyneen veden takia ja jouduimme etenemään reitillä joka soveltui mielestäni paremmin vuohille kuin ihmisille. Näillä vuorilla ikänsä kulkenut opas tietenkin hyppeli menemään yhtä ketterästi kuin vuohet ja välillä joutui vetämään minut perässään kivenlohkareiden yli. Puoli välissä matkaa pysähdyimme syömään piknik-lounaan joen yläpuolella olevalle kalliolle.
Laakson jälkeen edessä oli vielä toinen nousu 2700 metriin Tizi n Tamatert -solaan ja sieltä laskeutuminen Imlilin kylään, jossa seuraava yöpaikkani sijaitsisi. Viimeinen pätkä kulki oikopolkuja pienten kylien läpi, pieniä kujia pitkin. Siellä täällä juoksenteli kilejä, kanoja ja kissanpentuja.
Vaellus oli paljon rankempi kuin olin etukäteen ajatellut, ehkä osittain korkeuden takia (mutta pääasiassa siksi että aerobinen kuntoni on surkea), ja puuskutinkin epätoivoisesti jo puoli tuntia lähdön jälkeen. Oppaani kyllä mainitsi muista, helpommista vaihtoehdoista, huomattuaan tuskani, mutta suostutteli minut lopulta pysymään alkuperäisellä reitillä. Onneksi, sillä maisemat olivat upeat. Ne vaihtelivat karun kivisistä vuorista upeissa ruskan sävyissä loistaviin laaksoihin. Taustalla häämötti Atlas-vuorten korkein huippu, luminen Toubkal-vuori. Matkan varrella polulla vastaan tuli muuleja isäntineen ja vapaana vaeltelevia vuohia näkyi siellä täällä vuoren rinteillä.
Puhelimen askelmittarin mukaan käveltyjä kilometrejä kertyi noin 15 km ja noustujen kerrosten laskuri näytti illalla 208 kerrosta. Hengähdystaukoja pidettiin tämän tästä ja oppaani onneksi kantoi minunkin reppuni ainakin puolet matkasta.
Sään suhteen kävi hyvä tuuri, sillä vaelluspäivänäni oli puolipilvistä poutaa. Seuraavana aamuna satoikin jo vettä ja myöhemmin samalla viikolla alueella oli kuulemma satanut lunta.
Päivä päättyi Imlilin kylään kodikkaaseen Dar Adrar -majataloon (jonne aamuinen kuljettajani oli vienyt isomman matkakassini), jossa nautin herkullisen illallisen muiden matkailijoiden kanssa. Seuraavana aamuna matka jatkui vuorten yli kohti Saharaa.