Pohjoisten sademetsien Prince Rupert
Prince Rupert Kanadan British Columbiassa valikoitui matkakohteeksi aika hatarin perustein. Halusin matkustaa junalla Jasperista Prince Rupertiin maisemien vuoksi. Jotenkin kuitenkin olin vakuuttunut, että Prince Rupertissa viihtyisin ja siellä kannattaisi viettää aikaa, vaikka en sen enempää taustatutkimusta tehnytkään.
Junalippuja varaillessani siis aika sokkona päätinkin antaa 5 kokonaista päivää tälle alueelle. Onnekseni se oli oikea päätös enkä joutunut katumaan. Tunsin oloni kotoisaksi Prince Rupertissa heti ensimmäisenä aamuna kävellessäni etsimään aamukahvia.
Prince Rupert on olemukseltaan kodikas kalastajakylä. Sen "vanha kaupunki" on kaupunginosa nimeltään Cow Bay, jossa on rypäs somia putiikkeja, ravintoloita ja kahviloita aivan venesataman tuntumassa. Sataman altaassa, kalastajaveneiden lomassa uiskentelee hylkeitä ja yllä liitelee valkopäisiä kotkia.
Jos Jasperissa katukuvassa vilistivät pick-up-truckit, oli sama automalli suosittu täälläkin, mutta sen perässä tyypillisesti vedettiin venetraileria. Ympäri kaupunkia on hienoja muraaleja, joiden aiheet on otettu ympäröivästä luonnosta.
Sää Prince Rupertissa oli kostea, viileä ja pilvinen. Runsaat sateet ovat alueelle tyypillisiä, onhan alue viileänlauhkean sademetsän kasvillisuusvyöhykkeellä. Niinä päivinä kun minä olin siellä ei kuitenkaan satanut pientä tihkua enempää. Aurinko pilkahti yhtenä iltana pilvien lomasta hetken. Sateiden ansiosta ympäröivä metsä on kasvillisuudeltaan monipuolista.
Luontoa on ympärillä tietenkin runsaasti ja retkiä ihailemaan ympäröivää luontoa on laaja valikoima.. Heinäkuussa ohjelmassa on Grizzly Bear -retkiä läheiseen karhujen suojelualueelle. Elokuussa alkaa valaiden katselukausi. Kalastusretkiä, kanoottiretkiä ja jopa maisemalennätyksiä olisi tarjolla. Minä olin buukannut puolen päivän kanootti retken Outer Coast Outfittersiltä ja April vei minut muutaman tunnin kierrokselle Port Edwardin edustalle, missä Skeena joki laskee mereen. April kertoi paljon alueen kasveista ja vuoroveden vaikutuksista. Retken kohokohtia oli saukkoperhe ja hiekkaranta jonne pysähdyimme välipalalle.
Myös ympäröivät metsät houkuttelevat patikoimaan ja kaupungin lähellä on useita patikkapolkuja - osa jopa bussireitin tavoitettavissa. Minä valitsin sunnuntai-iltapäivän ratoksi kuitenkin käytännössä kaupungin sisällä kulkevat kaksi helpohkoa polkua, Hays Creek Trailin ja Rushbrook Trailin, joilla pääsee nopeasti ja vaivattomasti ihailemaan vehreää, rehevää sademetsää.
Prince Rupert ei ole kuitenkaan mikään syrjäinen kalastajakylä tai pelkkä luontokohde. Se on jo nyt yksi Kanadan tärkeimmistä satamakaupungeista, joka yhdessä rautatieverkoston kanssa tarjoaa kolme päivää nopeamman yhteyden Pohjois-Amerikaan muihin länsirannikon satamiin verrattuna, ja satamalle on varsin kunnianhimoiset kasvusuunnitelmat tuleville vuosille.
Keskustan ja Cow Bayn ravintolatarjonta on yllättävän korkeatasoinen ja laaja. Tuoretta kalaa tietenkin, se ei yllätä, mutta ravintoloiden määrä ja tasokkuus kyllä vähän.
Aamupalalla kävin joka aamu Cowpuccino's Coffee Housessa ja parhaan illallisen söin Dolly's Fish Marketissa. Herkullisen illallisen lisäksi Dollylta voi ostaa kalat kotiin kokkailtavaksi tai jos omalla kalareissulla oli kalaonnea, Dolly puhdistaa, halutessa vaikka savustaa ja pakkaa kalat sitten kotiin lähetettäväksi. En tiedä oliko näitä lähetyspalveluita ihan Suomeen asti, mutta kuulemma minne tahansa Kanadan ja USA:n alueella.
Museum of Northern British Columbia sijaitsee tyylikkäässä rakennuksessa keskustassa ja siellä on hieno kokoelma tietoa alueen alkuperäiskansojen (First Nations) kulttuurista, että rautatien mukana tulleiden eurooppalaisten tarinasta. Alkuperäiskulttuuri ei onneksi ole edustettuna pelkästään museossa, vaan lapsille kuulemma opetetaan paikallista tsimshian-kieltä ja -perinteitä nykyisin koulussa.