Vuoden 2019 matkat
Vuoden 2019 matkat

Vuodet eivät ole veljiä keskenään, kuten mummoni tapasi sanoa. Vuosi 2019 piti sisällään vähemmän ja lyhyempiä lomareissuja kuin edeltäjänsä, mutta oli silti onnistunut ja monipuolinen matkailuvuosi.

Ensimmäinen reissu koitti heti tammikuun alussa, kun lähdin siskontytön kanssa pariksi päiväksi Lontooseen. Sää oli leuto, mutta harmaa. London Eye oli valitettavasti suljettu vuosihuollon takia, samoin Big Ben remontissa. Tutustuimme muumioihin British Museossa, nautimme iltapäiväteetä The Shardin 35. kerroksessa ravintola Tingissä ja söimme fish&chipsiä pubissa.

Helmi-maaliskuussa oli työreissujen kausi kun muutaman viikon sisällä reissasin Tukholmaan, Dallasiin ja Shanghaihin. Tiukan työohjelman lomassa ehdimme Shanghaista tehdä työporukalla reissun Suzhouhun vierailemaan UNESCO:n maailman perintölistallekin listattuun Humble Administrator’s Garden -puutarhaan.

Huhtikuussa kävin nauttimassa Milanon keväästä, kun oli lomapäiviä umpeutumassa ja kesäkuussa piipahdin helteisessä Düsseldorfissa työmatkalla.

Alkuvuodesta olin listaillut reissu-unelmiani ja heinäkuussa matkasin Rooman kautta Panarean paratiisisaarelle toteuttamaan niistä yhden. Tai itseasiassa kaksi, sillä Eolisilla saarilla vierailun lisäksi, samalla reissulla, pysähdyin paluumatkalla yhdeksi yöksi Napoliin ja söin herkullista napolilaista pizzaa Via dei Tribunalilla Gino Sorbillon pizzeriassa.

Syyskuussa taas lyhyt työmatka Hampuriin, lokakuussa Milanoon ja marraskuussa viikoksi Texasiin, josta paluumatkalla omalle lomalle New Yorkiin.

Joulukuun alussa vuoden viimeinen työreissu vei minut Dubaihin, joka olikin vuoden 2019 ainoa uusi maa, jossa vierailin. Aurinko ja lämpö tuntuivat ihanalta kaamoksen keskellä, puitteet olivat ylelliset, mutta jotenkin paikasta jäi tämän nopean pyrähdyksen perusteella ristiriitaiset tunteet.

Atmosfair.png

Viime vuoden tapaan, kompensoin omista huvimatkojen lennoista aiheutuneet CO2-päästöt Atmosfairin kautta.

Kotimaan matkailu jäi, jälleen kerran, tänäkin vuonna vähiin. Mitähän kannustinta tähän keksisi jatkossa?

HeliReissut Comments
New York marraskuussa

Marraskuussa työ vei minut viikoksi Texasiin ja paluumatkalla päätin pysähtyä muutamaksi päiväksi New Yorkiin. Edellisestä pit stopista Isossa Omenassa oli reilut 5 vuotta.

Vaikka matka oli tiedossa jo hyvissä ajoin ennakkoon ja olin jo kuukausien ajan (siis ennen kuin matka oli edes suunnitelmissa) tallentanut kiinnostavia kohteita google mapsiini, ei minulla lopulta ollut mitään selkeitä suunnitelmia noiden päivien ajaksi. Hyvää ruokaa ja ehkä retki Brooklyniin oli se, mitä minulla oli ensisijaisesti mielessä laskeutuessani La Guardian kentälle perjantai-iltana.

Marraskuussa sää voi olla New Yorkissa arvaamaton ja vaihdella kuulaasta +15 asteesta hytävään viimaan ja jäätävään lumisateeseen. Minäkin sain osakseni yhden kirpeän, mutta aurinkoisen päivän, kaksi kuivaa, mutta pilvistä päivää ja yhden kolean sadepäivän.

New York on upea, rähjäinen, inspiroiva ja uuvuttava.

Vietin suurimman osan ajasta Sohossa ja TriBeCassa, jotka ovat rouhean kauniita ja varsinkin viikonloppuna tunnelmaltaan leppoisia alueita. Alueella on runsaasti kiinnostavia, pieniä, itsenäisiä putiikkeja sekä kahviloita ja ravintoloita. Lauantaina vaelsin High Linen päästä päähän.

Maanantaina lähdin vierailemaan Metropolitan Museum of Artissa. Museon laajat kokoealma saivat pääni hieman pyörälle, mutta onneksi Museum Highlights tour auttoi haukkaamaan sopivan maistiaisen upeasta kokoelmasta. 5th Avenuella MidTownin kiireinen tunnelma sai kuitenkin adrenaliinitasoni nousemaan ja huomasin tömisteleväni menemään puhisten huivini suojissa edessäni hitaileville kulkijoille ja poukkoilevani kadun yli liikennevaloista välittämättä. Miten uuvuttavaa! Pakeninkin pian takaisin alakaupungille rauhoittumaan!

Brooklyniinkin ehdin piipahtaa yhtenä iltana. Manhattan Bridgen juurelta avautuu ikoniset näköalat Brooklyn Bridgestä ja eteläisen Manhattanin pilvenpiirtäjistä. Carrol Gardensissa oli punatiilisiä townhouseja, somia pieniä putiikkeja ja ihanaa kylätunnelmaa.

Majoituin Manhattanille Nolitaan CitizenM Bowery -hotelliin. CitizenM on hollantilainen hotelliketju, joka rakentaa hotellinsa moduuleista ja internetin perusteella kaikki hotellit noudattavat samaa sapluunaa. Huoneet ovat pieniä ja muistuttavat laivanhyttiä. Tämä Boweryn hotelli on reilun vuoden vanha ja erittäin siisti ja hyväkuntoinen. Ja mikä yllättävintä, erittäin hiljainen! Toki hälytysajoneuvojen ääniä kantautui kadulta 16-kerrokseen asti, mutta muista huoneista tai käytävältä ei pihahdustakaan! Liekö muut asiakkaat super-hiljaisia, vai onko hotelli poikkeuksellisen hyvin äänieristetty.

Hotellissa on moitteettomasti toimiva ja nopea wifi, pieni kuntosali, 24 tuntia vuorokaudessa auki olevat ravintolapalvelut sekä kattoterassi upein näkymin Manhattanin yli. Sanoisin, että CitizenM Bower erittäin toimiva ratkaisu yksin matkaavalle, mutta matkakaverin kanssa ehkä vain lyhyeen yhden yön majoittumiseen. Huoneen sänky on iso (ja neliön muotoinen) ja vie huoneesta noin puolet, wc- ja pesutilat kompaktit, ja matkatavaroille jää varsin rajatusti tilaa.

Paluumatkan alkaessa Uber olisi tarjonnut myös helikopterikyytiä JFK:n lentokentälle vain 200 USD hintaan. Mutta tuhlailtuani rahojani SoHon putiikkeihin ja ravintoloihin 4 päivän ajan, valitsin kuitenkin 75 USD:n autokyydin.

HeliUSAComment
Panarea - Pala paratiisia
Panarea - Pala paratiisia

Unelmien listaaminen silloin tällöin todella kannattaa. Listasin keväällä 10 matkaunelmaani, jotka sillä hetkellä tuntuivat kiinnostavimmilta. Ja niin siinä sitten kävi, että haaveet kirkkaana mielessäni, eteeni tuli hyvin pian erinoimainen tilaisuus toteuttaa niistä yksi: Kesäloma Panarealla.

Panarea on yksi Sisilian pohjoispuolella sijaitsevista Eolisista saarista. Matka näille saarille oli ollut haaveissani jo vuosikausia, mutta ensimmäisellä Sisilian matkallani viisi vuotta sitten jouduin valitettavasti pudottamaan ne pois matkaohjelmasta.

Nyt heinäkuussa osallistuin Panarealla viikon mittaiseen Yoga for Bad People -joogaretriittiin, joka tarjosi sopivassa suhteessa kehon ja mielen huoltoa joogan avulla sekä Välimeren kesästä nauttimista, veneretkiä, rantapäiviä ja herkullista ruokaa hyvässä seurassa.

Panarea osoittautui kaikkien haavekuvieni ja unelmieni arvoiseksi. Tiesin ennakkoon kuvien perusteella saaren olevan kaunis. Silti jäin viikon aikana toistamiseen sanattomaksi kaiken sen ihanuuden keskellä. Jos etsit bohemian-chic lomasaarta Välimereltä on tämä oikea paikka.

Saaren rakennustyyli valkoiseksi rapattuine rakennuksineen muistuttaa Kreikan saarista. Vulkaaniset maisemat, vehreä kasvillisuus taas toivat mieleen St. Lucian saaren eteläisellä Karibialla. Eolisille saarille omaleimasta lienevät talojen pylväillä reunustetut isot katetut terassit, joille keveät, valkoiset, liehuvat verhot tuovat säädeltävää aurinkosuojaa. Kirkkaan pinkkinä hehkuvat bougainvilleat tuovat kontrastia valkoisten talojen ja vihreän kasvillisuuden joukkoon.

Saaren asutus on keskittynyt saaren itärannalle ja näköalassa häämöttää lähes kaikkialla Strombolin kartiomainen profiili. Illan hämärtyessä saattoi ihailla Strombolin aktiivisen tulivuoren laavan purkauksia yötaivasta vasten.

Pienen, mutta eläväisen sataman tuntumassa lomailijoita palvelee hyvä valikoima korkeatasoisia ravintoloita ja mukava kattaus elegantteja putiikkeja niin lomapuvuston kuin kodinsisustuksenkin uudistamiseen (sekä toki pari ruokakauppaa päivittäistarvikkeiden täydentämiseen). Majoitukseen on saatavilla laadukkaita hotelleja tai vuokrattavia huoneistoja ja taloja. Yöelämää kaipaava löytää muutaman tanssilattian tarjoavan baarin sataman tuntumasta, mutta noustessa kapeita kujia ylöspäin, sataman kuhina rauhoittuu nopeasti ja tunnelma muuttuu raukeaksi ja leppoisaksi ja illallisajan jälkeen on helppo tuudittautua luonnon ääniin kirkkaan tähtitaivaan alla.

Panarean saari on pieni ja sen kadut kapeita, eikä saarella ole ollenkaan autoja (roska-autoa lukuunottamatta). Joka paikkaan on kävelymatka, mutta joskus, varsinkin kesän kuumuudessa, jalat kaipaavat taukoa. Silloin henkilökuljetuksiin on saatavilla myös golf-kärrytakseja. Paikalliset suhaavat kujilla myös skoottereillaan ja ape-autoillaan.

Tunnelma saarella on elegantti, mutta kuitenkin hieman boheemi ja se houkuttelee melko varakasta väkeä lomailemaan. Onkin hyvä huomioida, että myös saaren hintataso on korkeampi kuin monessa muussa paikassa Sisiliassa ja Etelä-Italiassa.

Saaren ainoa hiekkaranta löytyy saaren eteläosassa, jossa auringonpalvojia palvelee myös pari baaria ja ravintola. Toki uimaan pääsee pulahtamaan muuallakin ja saaren pohjoispuolella on toinen uimaranta, joka kuulemma on kivikkoinen.

Uintiretkeen suosittelen myös veneen vuokraamista. Vaihtoehtoina on pieniä itseajettavia veneitä (kapasiteetti max 5 henkilöä) tai isompia, pätevöityneen kuljettajan ohjaamia pikaveneitä (useita erikokoisia vaihtoehtoja). Pienemmät veneet sopivat Panarean rannan tuntumassa ajeluun ja isommilla veneillä voi tehdä retkiä lähisaarille.

Kolmen joogakaverin kanssa vuokrasimme yhtenä iltapäivänä pikkuveneen, jolla ajoimme saaren eteläkärjen poukamaan. Siellä lekottelimme veneen kannella leppeässä merituulessa aurinkoa ottaen ja silloin tällöin hyppelimme mereen viilentymään. Viimeisenä päivänä vuokrasimme isommalla porukalla pari isompaa venettä ja suuntasimme muutaman uintitauon kautta päiväretkelle Stromboliin.

panarea+sea.jpg

Uimisen, veneilyn, auringon ottamisen ja herkuttelun lisäksi saarella voisi tehdä lyhyitä vaelluksia, onhan suurin osa saaresta luonnonpuistoa, mutta heinä-elokuun kuuman-kostealla helteellä se ei ehkä houkuttele. Ympäröivä vesistö tarjoaisi kuulemma erinomaiset olosuhteet sukeltajille.

Panarealle pääsee lautalla joko Napolista (noin 5 tuntia) tai Messinasta (noin 2 tuntia) (tai Liparista ja muilta saariryhmän saarilta). Ja ilmeisesti myös helikopterilla.

Eoliset saaret ovat edelleen melko tuntemattomia muiden kuin italialaisten keskuudessa, mutta tuntuvat nyt olevan jonkinlaisessa nosteessa myös täällä pohjolassa. Ja tokihan suomalaiset matkabloggaajat ovat saarille jo ehtineet. Suht tuoreita kokemuksia Eolisista saarista löytyykin myös esimerkiksi Jetlaggies ja Terveiset päiväntasaajalta -blogeista, jotka ovat kirjoittaneet saariryhmän pääsaaresta Liparista.

HeliItalia Comments
Helsinki-Juhannus

En ole suuri juhannuksen viettäjä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olenkin usein paennut juhannusta kaupunkilomalle jonnekin päin Eurooppaa. Viime vuonna päätin kuitenkin kokeilla kaupunkijuhannusta kotimaassa. Olin vain puolisen vuotta aiemmin muuttanut Helsingin Punavuoresta Kehä 3:n ulkopuolelle ja Punavuori-ikävissäni sekä autenttisimman city-juhannuksen kokemiseksi varasin tunnelmallisen ullakkohuoneen Helsingin ytimestä, tyylikkäästä St. George -hotellista, jonne suuntasinkin heti alku-iltapäivästä juhannusaattona.

Sää oli epävakainen. Tuuli kävi aika tuimasti ja sadettakin ripotteli silloin tällöin. Ei siis houkuttelevin ilma ulkoiluun. Päätinkin siis ensin nauttia hotellin muhkeasta sängystä. TVstä tuli sopivasti MM-jalkapalloa ja hotellin televisiossa oli myös screen mirroring -toiminto, joten pystyin katsomaan Netflixiä isolta ruudulta kännykkäni avulla.

Sitten puin päälleni uikkarin ja kylpytakin ja suuntasin St. George Span sauna- ja allasosastolle, sillä tokihan juhannukseen sauna ja vesielementti kuuluu, vaikkei kova juhannuksen viettäjä olisikaan.

En suinkaan ollut allasosastolla yksin. Hotellijuhannus oli houkutellut runsaasti muitakin suomalaisia, mutta joukossa oli myös ulkomaalaisia. Lauteilla juttelin saksalaisen ystäväporukan kanssa, joiden jokakesäinen tyttöjen viikonloppu jossain Euroopan kaupungissa oli tuonut heidät tällä kertaa Helsinkiin suomalaisen keskikesän juhlan kokemiseksi. Vasta perillä heille olikin selvinnyt, ettei kyseessä ole kaupunkikarnevaali, vaan perinteisintä on paeta kaupungista luonnon helmaan juhannuksen viettoon…. Minultakin he sitten kyselivät vinkkejä, mitä tehdä juhannusaattona Helsingissä, mutta jouduin toteamaan, että olen ihan yhtä turisti Helsinki-juhannuksen suhteen kuin hekin. Helsingissä on kyllä sosiaalisen media perusteella vuosi vuodelta yhä enemmän juhannustapahtumia, mutta minä osasin neuvoa heille vain ne perinteisimmät ja ilmeisimmät tapahtumat Seurasaaressa ja Kaivopuistossa.

Saunomisen jälkeen päätin syödä saman katon alla Andrea-ravintolassa, joka onkin suosittelun arvoinen raikkaita turkkilaisia makuja tarjoava ruokapaikka, jos mietit minne mennä syömään Helsingin ydinkeskustassa.

Illallisen jälkeen aurinko pilkottelikin vähän pilvien raosta, joten uskaltauduin lopulta ulos kaupungille. Otin alleni Alepa-fillarin ja poljin kauppatorin ja Tähtitornin puiston kautta Kaivopuistoon juuri sopivasti katsomaan Kaivopuiston kokon sytyttämistä. Tuuli oli kyllä kova koko illan ja se olikin pudottanut isoja oksan karahkoja puistoissa. Helsingin keskusta ei suinkaan ollut juhannusaattona tyhjä, mutta tunnelma oli ehdottomasti poikkeuksellisen rento. Kaivopuistossa kokkoa katsomassa oli tietenkin väkeä, mutta ei tukalaa tungosta kuitenkaan.

Lauantai-aamuna nousin virkeänä, mutta kaikessa rauhassa ja viivyttelin herkullisen hotelliaamiaisen ääressä ennen kuin matkustin lähijunalla kotiini. Aamiaisella törmäsin myös edellisenä iltana saunassa kohtaamiini saksalaisnaisiin, jotka kertoivat suunnanneensa saunan jälkeen Seurasaareen, jossa olivat mm. maistelleet eksoottisia suomalaisia makuja ja muutenkin viihtyneet vallan mainiosti.

Yhden yön staycation omassa kotikaupungissa juhannuksena tuntui kuin olisi ollut pidempäänkinjossain kauempana, niin erilainen fiilis kaupungissa oli ja niin hemmoteltu olo St. Georgessa yöpymisestä tuli.

HeliHelsinkiComment
Kymmenen reissu-unelmaa
Kymmenen reissu-unelmaa

Tammikuisen parin päivän Lontoon pyrähdyksen jälkeen, vuoden 2019 reissuohjelmani ammottaa tyhjyyttään. Työn puolesta olen kyllä reissannut jo Ruotsiin ja Texasiin ja kohta on lähtö Kiinaan, mutta omien matkojen suhteen en ole osannut tehdä päätöksiä. Toiveita ja haaveita kyllä on, mutta nyt en jostain syystä osaa sitoutua matkasuunnitelmiin. Siksi olikin mukavaa, että Johanna Maisemaonnellinen-blogista haastoi minut mukaan listaamaan tämän hetken matkaunelmiani Kohteena Maailma -blogista lähteneen blogihaasteen puitteissa.

Tässä siis 10 juuri tällä hetkellä pinnalla olevaa matkaunelmaani:

  1. Paikka - Äscher, Ebenalp, Sveitsi

    Alpit veivät sydämeni heti ensikohtaamisella. Muutama vuosi sitten näin Instagramissa kuvan ylläolevasta (vasen) ravintola-majatalosta jyrkän rinteen reunalla ja olen haaveillut kesäisestä vaelluksesta sinne siitä asti. Käsittääkseni kyseessä ei ole erityisen vaativa polku ja Ebenalp vaikuttaa kohtuullisen helposti saavutettavalta, joten kyse on vain enää vain ajoituksesta ja käytännön järjestelyistä.

  2. Tapahtuma - Atlantic Race for Cruisers

    Purjehdus Atlantin yli on houkutellut siitä saakka kun joskus teini-ikäisenä kuulun Suomen Purjelaivasäätiön sellaisia järjestävän purjehdusoppilaille. Samaan aikaan ajatus kuintenkin pelottaa, enkä ole ollenkaan varma uskallanko tähän seikkailuun koskaan lähteä. Jos saan kasattua rohkeuteni, olisi hienoa jos saisin olla mukana Atlantic Rally for Cruisers -kilpailussa, jossa purjehditaan Gran Canarialta Saint Lucialle.

  3. Kotimaan kohde - Bengtskär

    Majakat ovat loputtoman kiehtovia ja Suomen rannikolla olisi monta historiallista majakkaa vierailtavana, mutta toistaiseksi olen käynyt vasta Kylmäpihlajalla. Nyt houkuttelisi polttavimmin pohjolan korkein majakka Bengtskär eikä vierailu sinne olisi edes mitenkään hankalaa. Toteutuisiko tämä unelma siis jo tulevana kesänä?

  4. Kaupunki - Rio de Janeiro

    Yksi maailman kauneimmista kaupungeista. Vai ehkä se kaunein? Yli 6 miljoonan asukkaan kaupungissa läsnä oleva trooppinen luonto ja brasilialainen elämän asenne sekä toisaalta köyhyyden ja rikollisuuden kaupunkiin tuoma ristiriitaisuus, houkuttelevat matkustamaan paikan päälle kokemaan millainen tämä kaupunkin on maineensa ja stereotypioiden takana.

  5. Maa - Brasilia

    Tämän hetkisten matkaunelmieni kantava teema. Mielikuvissani brasilialainen kulttuuri on monelta osalta suomalaisen kulttuurin vastakohta ja juuri siksi se houkuttelee, uskomattomien ja monipuolisten luontokohteiden lisäksi tietenkin.

  6. Saari - Lipari, Vulcano, Panarea ja muut Eoliset saaret

    Nämä vulkaaniset saaret Sisilian pohjoispuolella edustavat minun mielikuvissani sellaista raukeaa välimerellistä lomatunnelmaa. Karu luonto, valkoiseksi kalkitut talot, pienempien saarten autottomuus, kirkas turkoosina kimmeltävä vesi. Jouduin valitettavasti pudottamaan nämä pois muutaman vuoden takaiselta Sisilian matkaltani, mutta olen aivan varma, että onnistun ujuttamaan nämä unelmieni saaret matkaohjelmaani seuraavien vuosien aikana.

  7. Extreme - Riippuliito

    Yritin kerran tehdä itselleni ns. bucket listaa eli unelmalistaa asioista, joita haluan elämässäni kokea. Sain listalle vain yhden asian - riippuliito Rio de Janeiron yllä. Lista ei jäänyt lyhyeksi siksi, etten haluaisi tehdä mitään, vaan siksi, että toiveita on niin paljon ja tuntuu vaikealta rajata niitä listaksi. Enhän edes tiedä, mitä kaikkia kiinnostavia mahdollisuuksia maailmassa on olemassa! Jostain syystä tämä extreme-aktiviteetti juuri tuossa tietyssä kaupungissa oli ainoa jonka listalle laittamisesta olin ehdottoman varma.

  8. Majoitusmuoto - Tentsile

    Viime kesänä kokeilin glampingiä ja muunkinlaiset erikoiset majapaikat kiinnostaa. Tällä hetkellä mieltä kutkuttelee puiden varaan kiinnitettävä tentsile-teltta, joka tarjoaisi tilaisuuden nukkua niin lähellä luontoa kuin mahdollista, ilman että on ihan taivasalla (sekin kyllä voisi kiinnostaa, sopivassa paikassa).

  9. Luontokohde - Pantanal

    Pantanal on yksi maailman suurimmista kosteikko alueista. Suurin osa siitä sijaitsee Brasilian luoteisosissa, mutta se ulottuu myös Paraguayn ja Bolivian alueille. Alueella asuu 650 lintulajia, 260 kalalajia ja erilaisia liskoja, käärmeitä sekä nisäkkäitä (kuten alla vasemmalla kuvattuja capybaroja), tehden siitä yhden maailman rikkaimmista elinympäristöistä. Joten kun Brasiliaan lopulta lähden on Rio de Janeiron ja riippuliidon ohella ohjelmassa ehdottomasti excursio Pantanaliin.

  10. Ruoka ja juoma - Napolilainen pizza

    Ruoka - mikä ihana syy matkustaa! Minulla on vielä koko Etelä-Italia kokematta ja käytyäni jo useamman kerran Helsingin torikortteleissa sijaitsevassa Pizzeria Via Tribunalissa, on aidon napolilaisen pizzan maistaminen paikanpäällä Napolissa alkanut tuntua yhä tärkeämmältä tavoitteelta.

Mitkä ovat sinun unelmareissukohteesi? Kerro omista reissu-unelmistasi sosiaalisen median kanavissasi ja laita postauksen linkki Kohteena maailma -blogin Kymmenen reissu-unelmaa postauksen kommentteihin. Kopioi nämä lyhyet säännöt oman postauksesi loppuun ja halutessasi laita haaste eteenpäin.

HeliAjatuksia Comments
Vuoden 2018 matkat
Vuoden 2018 matkat

Yhteensä 7 eri maata, joista 2 itselleni uutta maata. 1 uusi maanosa. 20 eri hotellia ja 6 airbnb-huonetta. 2 yötä junassa ja yksi viikko purjeveneessä. 3 eri vuokra-autoa. Junalla 6 eri maassa.

Vuosi 2018 piti sisällään hyviä seikkailuja.

DSC00563.jpg

Vuoden ensimmäinen matka koitti pääsiäisenä, kun suuntasin Espanjaan - tai siis tarkemmin sanottuna Kataloniaan. Ensin muutamaksi päiväksi Barcelonaan ja sitten ystävien kanssa hieman rannikkoa pohjoisemmaksi Canet de Mariin. Matkan ajoitus oli täydellinen siltä kantilta, että olin juuri saanut päätökseen kaikki syöpähoidot ja lopputarkastuskin oli tehty vain muutama päivä ennen matkaan lähtöä.

Kesäkuussa ohjelmassa oli työmatka Saksaan Düsseldorfin ja Hampurin seuduille.

Heinäkuun puolivälissä lähdin lähes viiden viikon mittaiselle Pohjois-Amerikan kiertomatkalle. Ensin Kanadan länsiosiin junailemaan ja sitten road tripille USA:n länsirannikkoa pitkin Seattlesta Los Angelesiin.

Suomeen ehdin palata pariksi viikoksi enne kuin syyskuun alussa oli pienen purjehdusloman aika. Olin taas mukana Suomen Purjelaivasäätiön s/y Vahinen miehistössä Rolex Swan Cupissa, joka purjehdittiin Sardinian Costa Smeraldalla. Siellä oli purjehdusolosuhteet kohdallaan.

Marraskuuta pakenin kahdeksi viikoksi Marokkoon, jossa ehdin kierrellä Atlas-vuorilla, Saharassa, Atlantin rannikolla ja Marrakechissä.

Vuoden viimeinen matka oli yhdistetty työ- ja huvimatka, ensin työasioissa Italiaan Milanon seudulle ja sieltä piipahdin junalla ystävän luokse Zürichiin viikonlopuksi. Mondo-lehti muuten ennustaa näistä työn ja huvin yhdistävistä bleisure-matkoista yhtä vuoden 2019 matkailutrendiä.

Molemmat kaupungit, Milano ja Zürich, sopivat hienosti joulutunnelmointiin tyylikkäiden jouluvalojen ja somien joulumarkkinoidensa ansiosta. Mutta on hyvä huomata, että Milanossa pidetään vielä kiinni perinteestä että joulusesonki lähtee käyntiin vasta kaupungin suojelupyhimykset Sant’Ambrogion päivästä, jota vietetään joulukuun 7. päivänä. Sitä ennen siis ei joulutunnelmoijan kannata Milanoon suunnata.

Kaikki tämän vuoden matkakohteet osoittautuivat kiinnostavammiksi kuin osasin odottaakaan ja matkat onnistuivat tosi hyvin. Kanadassa huomasin, miten paljon olinkaan kaivannut luontomatkailua ja suurimmat matkaelämykset tänä vuonna tulivatkin luontokohteissa Kanadassa ja Marokossa.

Alkuvuodesta tehdyn päätöksen mukaisesti kompensoin henkilökohtaisista lentomatkoistani aiheutuneet CO2-päästöt. Tästä aiheesta virisikin vuoden aikana paljon keskustelua niin matkablogeissa kuin perinteisessä mediassakin ja kompensointia tarjoavia tahoja löytyi muitakin, mutta itse päädyin nyt käyttämään saksalaista Atmosfairia kompensaatioiden maksamiseen. Lisälasku tästä matkabudjettiini oli 207 euroa - siis aika vaatimaton summa suhteessa lennettyihin matkoihin. Mielestäni parasta olisi, että lentoyhtiöt velvoitettaisiin perimään kompensaatiomaksu suoraan lentolippujen maksun yhteydessä.

Vuodelle 2019 on varattuna toistaiseksi vasta yksi reissu. Tammikuun puolivälissä lähden siskontytön kanssa pariksi päiväksi Lontooseen. Muuten reissukalenteri ja -suunnitelmat ovat vielä avoinna.

HeliReissutComment
Marrakechin puutarhat
Marrakechin puutarhat

Marraskuisen Marokon matkani päätteksi, Atlas-vuorten, Saharan ja Asilahin seikkailujen jälkeen, olin varannut 5 päivää aikaa tutustua Marrakechiin.

Kiehtovimpia nähtävyyksiä Marrakechissä olivat puutarhat, jotka perinteisen marokkolaisen rakennusperinteen mukaisesti sijaitsevat tyypillisesti kadulla kulkijoiden katseilta suojissa muurien takana ja ne ovat alunperin olleet yksityisiä. Onneksi nyt niitä on avattu turistien nähtäväksi. Kuuluisin puutarhoista lienee Yves Saint Laurentin pelastama Jardin Majorelle uuden kaupungin puolella. Muita tutustumisen arvoisia kohteita ovat vanhat palatsit El Badi ja Bahia sekä souk-basaarikujien sydämessä sijaitseva Secret Garden.

Rehevät, keidasmaiset yksityiset puutarhat eivät oleet vain hallitsijoiden palatsien ominaisuus, vaan tärkeä osa myös yksityisiä koteja. Perinteinen rakennustyyppi Riad onkin ulospäin vaatimattoman näköinen ja suojattu talo, joka kätkee sisäänsä avoimen keskuspuutarhan. Nykyisin näitä rakennuksia on muutettu paljon hotelleiksi ja majataloiksi ja Marrakechissa myös trendikkäiksi ravintoloiksi.

Olennainen osa arabialaisen rakennuskulttuurin puutarhaa on vesielementti, joka usein tarkoittaa joko suihkulähdettä tai, erityisesti riadeissa, uima-allasta. Kasvillisuus on vehreää ja rakenteissa on käytetty paljon värikkäitä mosaiikkilaattoja ja koristeellisia metallielementtejä ja seinissä, katoissa, ovissa ja ikkunanpielissä on usein taidokkaita kohokuvioita.

Turisteja näissä vierailemissani puutarhoissa oli ruuhkaksi asti, mutta silti niissä vallitsi rauhoittava, harmoonien tunnelma.

Majapaikakseni Marrakechissa halusin ehdottomasti perinteisen riadin. Ja matkani viimeisinä päivinä halusin myös hieman ylellisyyttä, joten olin valinnut Riad Olema & Spa -hotellin, joka osoittautuikin erinomaiseksi valinnaksi. Henkilökunta oli kohteliasta ja avuliasta, mukaanlukien suloinen Mia-kissa, ja sai vierailijan tuntemaan olonsa kotoisaksi.

Sisustuksessa oli suosittu raikkaita mutta maanläheisiä sävyjä ja pienillä yksityiskohdilla saatu todella kaunis, toimiva ja kodikas ympäristö. Lämpimiä säitä varten myös kattoterassi oli varustettu kutsuvaksi oleskelealueeksi.

Sijainti myös oli erinomainen medinassa Bab Doukkalan ostoskadun varrella, mutta kuitenkin mukavan kävelymatkan päässä ruuhkaisemmasta alueesta Jemaa el-Fna -aukion ja souk-basaarikatujen ympärillä. Bab Doukkalassa ostoksia tekivät pääasiassa paikalliset. Tarjolla oli eläviä kanoja, teurastettuja sikoja, leivoksia, väärennettyjä merkkiverkkareita ja väliin mahtui moottoripyöräkorjaamoja ja puusepän verstaita. Ilmassa sekoittui vahva mausteiden tuoksu, grillattavan lihan aromit ja mopojen pakokaasujen käry. Ohitse suhasi mopoja, polkupyöriä, kärryjä vetäviä aaseja ja jaloissa juoksenteli pieniä kissoja. Äänimaailmaan kuului läheisen moskeijan rukouskutsu, ystäväporukoiden keskenäinen nauru, kauppiaiden huudot ja autojen ja mopojen pärinä.

Ja sitten kulman takana, pienellä kujalla jykevän oven takana oli Riad Olema, jonne kadun hälinä ei kantautunut. Henkilökunta otti vastaan lempeästi, taustalla solisi pieni suihkulähde ja yhteisessä olohuoneessa oli kutsuva takkatuli jonka viereen oli mukava istuutua lukemaan ja juomaan minttuteetä. Marrakechissa viettämäni päivät päätinkin ottaa rauhallisesti ja kaupunkiin tutustumisen lisäksi vietin aikaa ihan vain hotellissa rentoutuen ja nautiskellen.

HeliMarokkoComment
Asilahin valkoinen medina
Asilahin valkoinen medina

Saavuin Asilahiin yöjunan kyydissä klo 5:15 aamuyöllä. Auringon nousuun oli vielä monta tuntia eikä taksit, bussit tai mitkään muutkaan kulkuneuvot vielä siihen aikaan kulkeneet keskustan ulkopuolella sijaitsevan aseman ja vanhan kaupungin välillä. Asemarakennus oli onneksi auki ja siellä lipunmyyjä ja vartija työvuoroissaan sekä 3 kissaa. Istuin asemahalliin odottelemaan ja kaivoin repustani kirjan. Olin onneksi onnistunut nukkumaan muutaman tunnin junassa, makuuvaunun yläpedissä, 9-tuntisen matkan aikana Marrakechistä.

Kahdeksan maissa päivä alkoi valkenemaan ja myös asemalla alkoi olla enemmän elämää kun yhdeksän maissa lähtevän seuraavan junan matkustajat alkoivat saapumaan asemalle ja asemakahvilakin aukesi. Myös takseja suhasi aseman eteen ja minä rohkaistuin kyselemään kyytiä keskustaan. Yhteisen kielen puuttumisesta huolimatta saimme kuljettajan kanssa sovittua hinnan (20 dirhamnia, eli 2 euroa) ja hän vei minut vanhan kaupungin eli medinan portille. Asilahin medinaan ei autolla ole asiaa.

Medinan kadut olivat vielä tyhjiä, kaikki kaupat, kioskit ja kuppilat kello kahdeksalta vielä kiinni. Ilman karttaa lähdin kuljeskelemaan sokkeloisille kaduille, kantaen matkakassia selässä ja reppua vatsan päällä, ja kyselin ystävällisen näköisiltä vastaantulijoilta neuvoja hotelliini. Yhdessä kulmauksessa ohitin perinteiseen kaapuun sonnustautunut miehen, joka kohta huutelikin perääni kysyen, mitä etsin ja voisiko hän auttaa. Tässä vaiheessa muistin kaikki internetistä lukemani kokeneempien matkailijoiden varoitukset avuntarjoajista, jotka sitten kiristävät matkailijalta rahaa avustaan. Mies ehkä aavisti epäilykseni ja osoitti kaulassaan roikkuvaa nimikorttia. “Olen medinan vartija, minuun voit luottaa” hän sanoi ranskaksi. Ei minulla siinä tilanteessa ollut parempaakaan vaihtoehtoa löytää hotelliani medinan sokkeloista, joten nyökkäsin, kerroin hotellini nimen ja lähdin seuraamaan miestä. Riad Aicha löytyikin ihan muutaman mutkan takaa. Muutaman kolikon mies toki olisi ansainnutkin, mutta minulla ei niitä ollut sillä hetkellä antaa eikä hän jäänyt niitä odottamaan. Vaihdettuaan tuttavallisen tervehdyksen oven avanneen Riadin unenpöpperöisen henkilökunnan kanssa medinan vartija poistui. Pienten aamupäivä torkkujen jälkeen lähdin tutustumaan medinaan.

Asilah on kalastaja- ja lomakaupunki Atlantin rannalla, noin 50 km Tangierista etelään. Asilahin historia ulottuu jopa 3600 vuoden taakse ja sen linnoitusmainen vanhakaupunki, medina, on peräisin 1500-luvulta portugalilaisten valtakaudelta. Medina on autoton kapeiden kujien sokkelo, jonka talot on maalattu valkoisiksi ja niiden ovet ja ikkunaluukut tyypillisesti sinisiksi tai vihreiksi. Vanhoja taloja on selvästi kunnostettu tunnollisesti ja ilmeisesti suuri osa medinan taloista on nykyisin ulkomailla asuvien marokkolaisten loma-asuntoina. Kaupungissa on jotain samaa tunnelmaa kuin Parikiassa, Paroksen saarella Kreikassa.

Heti medinan ulkopuolla on pieni hiekkaranta ja kalasataman toisella puolella isompi biitsi. Marraskuussa medina oli rauhallinen, mutta on helppo kuvitella sen kuhisevan turisteja kuumempina kuukausina. Kaupunki on tunnettu myös taiteilijoiden kaupunkina ja siellä järjestetäänkin joka kesä taidefestivaali, joilloin mukaan kutsutut taiteilijat maalaavat medinan valkoisille seinille uusia muraaleja.

Vietin Asilahissa kaksi päivää, kuljeskellen medinan kujilla, kalasataman aallonmurtajalla ja rannalla, nautiskellen kaupungin uneliaasta tunnelmasta, lukemalla hotellini kattoterassilla. Asilah on soma, vierailun arvoinen kaupunki, mutta kiireisemmälle matkaajalle yksi päivä, tai vain päiväretki, siellä lienee tarpeeksi.

Lauantaina päätin hankkia eväitä seuraavan päivän 9-tuntista paluumatkaa varten. Leivoskaupasta sain osoittelemalla, nyökkäilemällä ja hymyilemällä ostettua haluamani leivokset, mistä rohkaistuneena pysähdyin kadulla mopon peräkärrystä mandariineja myyvän pojan eteen. Kymmenen mandariinia voisi olla sopiva määrä, ajattelin. Nyökkäsin mandariineja päin ja sanoin “dix” vahvistaen viestiäni nostamalla kaikki 10 sormeani pystyyn. Poika ojensi minulle muovipussin ja elehtien kehotti minua valitsemaan hedelmät itse. Valikoin huolellisesti 10 hedelmää, joissa oli kauniisti lehdet kiinni. Ojensin pussin pojalle, joka pudisti päätään ja kehotti minua ottamaan lisää. Ojensin pussia tomerammin pojalle ja sanoin “dix”. Poika otti pussin hämmentyneenä vastaan, punnitsi sen ja alkoi lappaa pussiin lisää hedelmiä. Tässä vaiheessa hoksasin, että poika ajatteli minun halunneen hedelmiä 10 dirhamin arvosta ja päätin katsoa kuinka paljon niitä pussiin sillä rahalla (siis 1 eurolla) päätyy. Lopulta poika ojensi minulle pussin, jossa oli ainakin 30 mandariinia ja minä ojensin hänelle kolikon. Se määrä mandariineja oli minulle liikaa, joten seuraavana päivänä junassa tarjosin niitä kaikille kanssamatkustajille, jotka istuivat kanssani samoissa hyteissä.

HeliMarokko Comments
Road trip Saharaan
Road trip Saharaan

Saharasta ensimmäisenä tulee mieleen hiekkadyynit, mutta Aztat Trekin 4-päiväisellä Express Atlas Mountains & Desert  Combined Trip -retkellä sain huomata, että Sahara on paljon muutakin. Retki koostuu siis yhden päivän vaelluksesta Atlas-vuorilla ja kolmipäiväisestä road tripistä Saharaan. Ja retken nimessä ei suinkaan turhaan lue Express, sillä aika paljon etäisyyttä ehdittiin kattaa niiden kolmen päivän aikana.

Road trip alkoi Imlilin kylästä, josta matkaan lähdettiin heti aamupalan jälkeen, eli ennen yhdeksää ja suunnattiin Tichka-solan kautta serpentiinimäisiä teitä vuorten yli Saharaa kohti. Ensimmäisen päivän tärkein tutustumiskohde oli Ait Ben Haddoun savitiilistä rakennettu linnoituskylä, joka on listattu UNESCO maailmanperintökohteeksi ja on suosittu elokuvien kuvauspaikka. Mm. Babel, Gladiattori, Muumio ja 007 Vaaran vyöhykkeellä on osittain kuvattu täällä. Linnoituksessa asuu edelleen 4 perhettä.

Auringonlaskun aikaan saavuimme Dadesiin, jossa majoituimme Dar Essayah -majataloon jyrkänteen laidalle. Majatalossa oli monia erikokoisia ryhmiä samantyyppisellä retkellä.

Maisemat ensimmäisen päivän aikana, vuorten ylityksen jälkeen olivat kivikkoista tasankoa.

Road tripin toisena päivänä ajettiin katsomaan Dades -kanjonia, jonka kuvauksellisen kiharainen tie on kuulemma monen automainoksen kuvauspaikka. Päivän toinen kohde oli kalliokiipeilijöiden suosima Todra -kanjani, joka ei valitettavasti ainakaan minun silmissäni vetänyt vertoja aamulla näkemälleni Dadesin kanjonille. Sen sijaan auton ikkunan takana vilistäneet Todran palmukot olivat kauniita ja kuvauksellisia, joten mikään turha kohde se ei suinkaan ollut. Todrassa olisi kuulemma myös erittäin taidokkaita Berberi-mattojen tekijöitä. Näitä minulle ei kuitenkaan esitelty, sillä olin edellisenä päivänä vähän harmitellen selittänyt kuljettajalleni, että shoppailut pitää minun matkalla jättää minimiin, koska lentolipuuni kuuluu vain käsimatkatavarat. Niinpä hän napakasti sanoi minulle Todraan saapuessamme, että “Today we are not here for the rugs, we are here only for the pictures”. Arvostin.

Toisenakin päivänä maantie halkoi pitkiä pätkiä kivikkoista aavikkoa. Siellä täällä kaukaisuudessa häämötti vuohilaumoja ja nomadi-telttoja. Poikkesimme kurkistamaan keskellä aavikkoa olevaa nomadeja palvelevaa kaivoa sekä tutustumaan vanhoihin kastelutunneleihin, joiden avulla entisaikaan vettä on johdettu keitaille.

Sää aavikolla oli hieman sateinen ja viileä. Sateita oli jatkunut jo jonkin aikaa ja hieman jännitystä aiheuttivatkin tielle tulvivat joet, jotka meinasivat hidastaa matkaamme dyyneille.

Toisen päivän iltapäivällä saavuimme vihdoin dyynien laidalle Merzougaan, jossa liityin osaksi monesta pienestä retkiporukasta ja yhdestä isommasta espanjalaisryhmästä koostuvaa kamelikaravaania. Ratsastimme kamelien keikkuvalla kyydillä aurinkolaskuun ja vietimme iltaa keskellä dyynejä telttaleirillä.

Yö oli jäätävän kylmä. Muutamilla muilla matkailijoilla olikin omat makuupussit mukana, mikä varmasti paransi unenlaatua. Periaattessa makuupussia ei tarvitse, vaan teltoissa on ihan oikeat sängyt, lakanat ja villapeitot, mutta talvikuukausina suosittelen kyllä varaamaan yöksi villaa ylle.

Herätys dyyneillä oli klo 6:30 ja valmiin paluumatkalle piti olla klo 7. Lähdimme liikkeelle pimeässä, upean tähtitaivaan alla ja pikkuhiljaa horisontti takanamme alkoi vaalenemaan. Noin puolen tunnin ratsastuksen jälkeen pysähdyimme ihailemaan kun aurinko vihdoin nousi dyynien takaa värjäten koko maiseman kultaiseksi.

Sitten oppaamme jo hoputtivatkin meitä jatkamaan matkaa, sillä suurimmalla osalla oli edessään pitkä paluumatka Marrakechiin.

Pikaisen suihkun ja aamupalan jälkeen olikin sitten jo kiire. Matkaohjelmassa luki alustava saapumisaika Marrakechiin 17-18, joten olin ajatellut että Marrakechista klo 19 lähtevä juna olisi turvallinen vaihtoehto. Marokon päätös olla siirtymättä talviaikaan teki tästä aikataulusta kuitenkin todella tiukan - tai oikeastaan mahdottoman- koska auringonnousua dyyneillä oli sen verran hieno elämys, ettei sitä olisi voinut jättää välistä, joten matkaan päästiin tuntia “normaalia” myöhemmin. Ja matka Marrakechiin on helposti 10 tuntia, ilman mitään sääolojen tms. tuomia yllätyksiäkin. Ja Marraskuussa voi vuoristossa sataa lunta, minkä takia solat saattavat yllättäen olla kiinni. Asiakaspalveluhenkinen kuljettajani teki kuitenkin kaikkensa, että ehtisin suunnittelemaani junaan ja ajoi ihan minimaalisilla tauoilla 9,5 tuntia putkeen. Lounaskin korvattiin repustani löytyneillä energiapatukoilla. Saavuimme Marrakechin rautatieasemalle klo 18:45 - just in time että ehdin junaan.

Koko 4-päiväinen tour (siis vaellus vuorilla ja 3-päivän road trip) oli mielestäni tosi onnistunut ja hyvin järjestelty. Kuljettaja oli luotettava, auto mukava, majapaikat miellyttäviä ja ruokailutkin hyviä. Nettisivujen matkakuvaus on tosin näin jälkikäteen luettuna aika kunnianhimoinen enkä tiedä miten esim. Ouarzazaten filmistudioille olisi ehtinyt tutustumaan tai Dadesissa majatalolle saapumisen jälkeen vielä johonkin vaeltamaan kun perille tultiin auringon laskun aikaan. Ja viimeisenä päivänä ei todellakaan pidetty yhtään valokuvaustaukoa paluumatkalla Marrakechiinh - ainoastaan pakolliset “tekniset” tauot. Onneksi en näitä matkakuvauksen yksityiskohtia muistanut siellä tien päällä, olisin muuten saattanut ihmetellä. Olin oikein tyytyväinen tourin antiin ja niihin kohteisiin joita ehdin näkemään.

HeliMarokko Comments
Päivävaellus Atlas-vuorilla
Päivävaellus Atlas-vuorilla

Marraskuinen Marokon matkani alkoi aktiivisesti neljän päivän kiertomatkalla Atlas-vuorille ja Saharaan, ihan hiekkadyyneille asti. Matkanjärjestäjänä Aztat Treks, jota oli paljon eripuolilla internetiä kehuttu. Alkujaan Atlas-vuorten Imlilissä vaellusretkien järjestäjänä aloittanut firma järjestää nykyisin vaellusten lisäksi kattavasti excursioita ympäri Marokkoa.

Ensimmäisenä päivänä ohjelmassa oli päivävaellus vuorilla, jonne ajomatka kesti noin 1,5 tuntia Marrakechista.

Kuljettajani jätti minut noin 1600 metrin korkeudessa sijaitsevan Aguersioualin kylän liepeille, josta vaellukseni paikallisen oppaan kanssa alkoi kivikkoista ja soraista vuorenrinnettä pitkin 2200 metrin korkeudessa olevaan solaan, josta hieman tasaisempaa polkua pitkin seuraavaan laaksoon.

Laakson pohjalla valitettavasti joen ylitys ei onnistunutkaan lisääntyneen veden takia ja jouduimme etenemään reitillä joka soveltui mielestäni paremmin vuohille kuin ihmisille. Näillä vuorilla ikänsä kulkenut opas tietenkin hyppeli menemään yhtä ketterästi kuin vuohet ja välillä joutui vetämään minut perässään kivenlohkareiden yli. Puoli välissä matkaa pysähdyimme syömään piknik-lounaan joen yläpuolella olevalle kalliolle.

Laakson jälkeen edessä oli vielä toinen nousu 2700 metriin Tizi n Tamatert -solaan ja sieltä laskeutuminen Imlilin kylään, jossa seuraava yöpaikkani sijaitsisi. Viimeinen pätkä kulki oikopolkuja pienten kylien läpi, pieniä kujia pitkin. Siellä täällä juoksenteli kilejä, kanoja ja kissanpentuja.

Vaellus oli paljon rankempi kuin olin etukäteen ajatellut, ehkä osittain korkeuden takia (mutta pääasiassa siksi että aerobinen kuntoni on surkea), ja puuskutinkin epätoivoisesti jo puoli tuntia lähdön jälkeen. Oppaani kyllä mainitsi muista, helpommista vaihtoehdoista, huomattuaan tuskani, mutta suostutteli minut lopulta pysymään alkuperäisellä reitillä. Onneksi, sillä maisemat olivat upeat. Ne vaihtelivat karun kivisistä vuorista upeissa ruskan sävyissä loistaviin laaksoihin. Taustalla häämötti Atlas-vuorten korkein huippu, luminen Toubkal-vuori. Matkan varrella polulla vastaan tuli muuleja isäntineen ja vapaana vaeltelevia vuohia näkyi siellä täällä vuoren rinteillä.

Puhelimen askelmittarin mukaan käveltyjä kilometrejä kertyi noin 15 km ja noustujen kerrosten laskuri näytti illalla 208 kerrosta. Hengähdystaukoja pidettiin tämän tästä ja oppaani onneksi kantoi minunkin reppuni ainakin puolet matkasta.

Sään suhteen kävi hyvä tuuri, sillä vaelluspäivänäni oli puolipilvistä poutaa. Seuraavana aamuna satoikin jo vettä ja myöhemmin samalla viikolla alueella oli kuulemma satanut lunta.

Päivä päättyi Imlilin kylään kodikkaaseen Dar Adrar -majataloon (jonne aamuinen kuljettajani oli vienyt isomman matkakassini), jossa nautin herkullisen illallisen muiden matkailijoiden kanssa. Seuraavana aamuna matka jatkui vuorten yli kohti Saharaa.

HeliMarokko Comments