Ulkomailla omassa kotikaupungissa

Joskus on pakko pitää pitempi tauko matkailusta, vaikkei haluaisi. Itselläni tällainen tilanne ollut päällä viimeiset 6 kuukautta. Jos (siis kun) reissukuume kuitenkin vaivaa, on onni, että kotikaupungissani Helsingissä on monia palveluita, joilla kaukokaipuuta voi hetkeksi helpottaa arjen keskellä.

Omat suosikkipaikkani, joissa saan "ulkomaan tunnelmasta" kiinni ovat:

  • Brooklyn Café & Bakery - Brooklynistä Helsinkiin muuttaneiden Toddin sisarusten 6 vuotta sitten perustama pikkukahvila on sittemmin laajentanut isompiin tiloihin ja avannut myös leipomomyymälän. Vaikka sisarukset ovat nykyisin enää harvoin kahvilan tiskin takana, on henkilökunta aina amerikkalaisen iloista ja ystävällistä. Palveluasenne yhdessä bageleiden ja kuppikakkujen kanssa mahdollistavat pienen piipahduksen Brooklyniin vaikka matkalla töistä kotiin - tai matkalla kotoa töihin, niin kuin minulla on ollut tapana.
  • Taqueria El Rey - En ole vielä käynyt Meksikossa, mutta tämä pieni taco-ravintola vastaa kaikkia positiivisia mielikuviani tuosta maasta. Kaupungin paras quacamole (kyllä, aika monta on tullut testattua), herkulliset tacot ja hibiscuksella maustettu House Margarita -cocktail yhdistettynä sydämelliseen palveluun ja tarkaan harkittuun sisustukseen ja musiikkiin vievät illallisen mittaiselle Meksikon-lomalle Ullanlinnan sydämessä.
  • Kasvitieteellinen puutarha - Löysin Kaisaniemessä sijaitsevat Kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneet vasta viime syksynä. Palmusalissa ja sademetsähuoneessa voi istahtaa ja paeta hetkeksi tropiikin kuuman kosteaan tunnelmaan. Vapaapääsy kuukauden ensimmäisenä perjantaina klo 14-17 ja museokortilla vaikka joka päivä!
Vuoden 2017 matkat

Matkavuosi 2017 lähti käyntiin helmikuun lopussa, kun suuntasin St. Martinille, josta liityin s/y Vahinen miehistöön osallistuaksen Rolex Swan Cup Caribbean -kilpailuun. 

british virgin islands.jpg

Karibian-lomalta palattuani pakkasin pian laukkuni uudestaan kun työasiat veivät pienelle Euroopan kiertueelle Hollantiin, Belgiaan ja Saksaan. Belgia ei ehkä ensimmäisenä herätä ajatuksia kulinarismi-kohteena, joten matkalla kohdalle sattuneiden ravintoloiden taso yllätti. Michelin-tähditetty Hof Ter Hulst Hulshoutin noin 10 000 asukkaan pikkukaupungissa ja lehtikioskin takahuoneeseen piilotettu De Maurice À Olivier Brysselin laitamilla Woluwe-Saint-Lambertissa tarjosivat sen verran hyvää ruokaa ja palvelua, että jos yhtään tuollapäin liikkuu, niin suosittelen hakeutumaan molempiin, vaikkei kumpikaan ihan perinteisimmillä turistireiteillä sijaitse.

Kesäkuun alussa kävin siskontytön kanssa Barcelonassa ja kuun loppupuolella yhdistin Milanoon suuntautuneeseen työmatkaan vähän lomailua. Sää oli ihanan helteinen ja työasiat hoidettuani siirryin Como-järvelle juhannusviikonlopun viettoon, jonka ohjelmaan mahtui uusi Kulttuurien Museo Milanossa, piipahdus Sveitsin puolelle FoxTowniin, illallinen tunnelmallisessa La Darsenan ravintolassa ja satuinpa paikalle myös ihailemaan spektaakkelimaista, 30 minuuttia kestänyttä Pyhän Johanneksen päivän ilotulitusta Isola Comacinan kupeessa. Tämä kannattaa pitää mielessä, jos on Juhannuksen aikaan Como-järvellä!

como.JPG

Vuoden toisen puolikkaan matkasuunnitelmat jouduinkin sitten perumaan. Elokuulle oli varattuna loma Hydran saarelle Kreikkaan ja kesälomapäiviä alustavasti jemmattu marraskuulle aurinkolomaa varten. Näistä jouduin luopumaan, kun kesäkuussa pahanlaatuiseksi diagnosoitu kasvain jyräsi kaikki suunnitelmat ja syksy kului sairaslomalla sytostaattihoidoissa ja niistä toipuen. 

Levottomien reissujalkojen rauhoittamiseksi järjestyi hoitojen väliin syyskuulle yhden yön irtiotto ystävän kanssa Tallinnaan sekä marraskuun loppuun Päivä Tukholmassa -risteily. Tallinna hemmotteli kirpeällä syyssäällä, edullisilla spa-hoidoilla ja herkullisella ruoalla. Tukholma oli harmaasta ja sateisesta säästä huolimatta pullollaan sisustusinspiraatiota ja tyylikästä joulutunnelmaa. 

Syksy oli rankka, vaikka aika kuluikin lopulta nopeasti. Asetin kuitenkin loppuelämälleni tavoitteen, että kaikki tulevat marraskuut voisin viettää jossain Suomea aurinkoisemmassa paikassa.

Kotimaan matkailua ei tullut tänä vuonna tehtyä käytännössä ollenkaan, hyvistä aikeista ja Suomi 100 -teemasta huolimatta. 

Jos matkailu jäi loppuvuoden aikana vähäiseksi, jäi matkahaaveiluun runsaasti aikaa. Hoitojen päätyttyä onkin tarkoitus toteuttaa joitakin isompia reissuhaaveita ja toivottavasti pian nämä haaveet ja suunnitelmat konkretisoituvat varauksiksi. Vuodesta 2018 toivon matkailuntäyteistä.

HeliReissut Comments
Art Decon helmiä välilaskulla Miamissa

Sain hieman hämmästyneitä reaktioita kun kerroin valinneeni lennot Karibialle Miamin kautta. Eikö USA:n maahantulomuodollisuudet ole vähän raskaat, jos ei edes aio varsinaisesti matkustaa USA:han? Minun vaakakupeissa USA:n immigration on kuitenkin pienempi paha kuin vaihtaa lentojen välissä lentokenttää Pariisissa tiukalla aikataululla. Olennaista on toki varmistaa ESTA hyvissä ajoin.

Niinpä siinä sitten kävi niin, että palatessani maaliskuussa St. Martinilta minulle jäi noin 12 tuntia aikaa lentojen välillä Miamissa. En ollut suunnitellut etukäteen miten välilaskuni käyttäisin, joten vielä Miamiin laskeutuessa harkitsin tehokasta shoppausiltapäivää ostoskeskuksessa. Lopulta päätin suunnata Miami Beachille ihastelemaan Art Deco -arkkitehtuuria. Lentokentältä Miami Beachille pääse kätevästi ja nopeasti bussilla puolen tunnin välein. Bussissa ehdin googlata koordinaatteja merkittävimmistä art deco -maamerkeistä.

Päivä oli kuuma ja, vaikka olin laittanutkin matkatavarani ruumaan, oli selässäni suht painava reppu. Ei siis ollut yllättävää, että Delano hotellin Leynia-ravintola houkutteli pian lounastamaan. Tunnelma oli ihanan ylellinen, mutta kuitenkin amerikkalaisen rento lattari twistillä. Ruoka oli raikasta fuusiota Latinalaisen Amerikan ja Aasian keittiöistä.

Ravittuna ja rentoutuneena jatkoin kävelyretkeäni bongaamaan muita arkitehtuurin helmiä Collins Avenuelle, Ocean Drivelle sekä upean hiekkarannan puolelle. Taisi olla paikallinen spring break -aika, sillä lomatunnelmissa olevia nuorisoporukoita riitti niin rannalle, kaduille kuin ravintoloiden terasseille arkipäivänä. Uimapuku vaikutti olevan täysin riittävä vaatetus myös uimarannan tai -altaan ulkopuolella. Tunsin olevani täysin väärin pukeutunut farkuissa ja kevyessä silkkipuserossa. Tennarit olin sentään tunkenut reppuuni ja vaihtanut jalkaan varvastossut. 

Kadulta käsin pääsee ihailemaan talojen julkisivuja, mutta julkisivujen taakse kätkeytyy arkkitehtuurin helmiä, joita pääsee ihailemaan vain rakennuksen sisältä. Minua kiinnosti erityisesti Raleigh -hotellin kuuluisa, maailman kauneimpien uima-altaiden joukkoon listattu, uima-allasalue. Uimaan en mennyt, mutta Raleighin allasbaari oli niin kutsuva, että nautin siellä yhden elämäni kalleimmista cocktaileista.

Lentokentälle palasin jo hyvissä ajoin ja ehdin ostaa viimeiset tuliaiset ja jopa ottaa jopa hartiahieronnan ennen lentoa Helsinkiin.

HeliUSAComment
Milano skyline

Milanon siluetti on muuttunut viimeisten 10 vuoden aikana melkoisesti. Kunnianhimoinen Porta Nuova -projekti kokonaisen kaupunginosan uudistamiseksi nostatti Garibaldi-aseman viereen ryppään moderneja pilvenpiirtäjiä. 

Yksi erinomainen paikka, jossa tästä uudesta näkymästä voi nauttia on osuvasti nimetty Osteria con vista Triennale-museon katolla. Siellä voi viettää aikaa pidemmän kaavan mukaan täysimittaisella aterialla tai poiketa alkuillasta aperitivolle.

Sempione-puiston yli avautuvassa näkymässä yhdistyy upeasti vehreät puut ja modernit pilvenpiirtäjät. Kirkkaalla ilmalla maiseman kruunaisi vielä taustalla kohoavat vuoret. Terassin toiselta kulmata pilkottaa myös historiallisemmat näkymät Duomon suuntaan.

Itse istuin tuolla terassilla eräänä kuumana iltana viime kesäkuussa illallisen merkeissä ja totesin ruuan herkulliseksi ja kiinnostavaksi, palvelun toimivaksi ja ystävälliseksi ja tunnelman tyylikkääksi. Hintataso toki on hieman korkea, mutta paikka on mielestäni silti käymisen arvoinen. Samalla tietenkin kannattaa poiketa tutustumaan Triennalen näyttelyihin. 

Eikä kaupungin siluetin muutokset ole loppu vielä Porta Nuova -projektin valmistuessa, vaan tornitaloja on kohonnut myös entisen messukeskuksen alueelle CityLife-projektin myötä. Miltähän kattoterassilta sitä panoraamaa voisi ihailla?

Italia ja minä - 20 vuotta

Tasan 20 vuotta sitten tänään minä ja Italia kohtasimme ensimmäisen kerran. Tämän vuosipäivän alla sukelsin Italia-muistoihin selamaan vuosien varalla kertyneitä valokuva-albumeita ja tässä muutamia poimintoja. 

20 vuotta sitten siis matkustin Rooman kautta Bolognaan noin 20-päisen lukiolaisryhmän kanssa. (Ensimmäisestä illallisestani Italiassa voit lukea täältä.) Bolognasta lensin muutamaa päivää myöhemmin Sardiniaan, jossa vietinkin sitten seuraavat 10 kuukautta. Tuon vuoden aikana asuin paikallisessa perheessä, opin puhumaan italiaa sujuvasti ja ehdin koluta Sardiniaa melko kattavasti ja piipahtaa keväällä Venetsiassa ja Milanossa. 

Vaihto-oppilasvuoden jälkeen palasin Sardiniaan 3 vuotta myöhemmin lomalle ja siitä 4 vuotta myöhemmin kesällä 2005 sain kielitaitoni ansiosta työharjoittelupaikan kesäksi Milanon laitamilta. Sen jälkeen olen käynyt Italiassa vähintään kerran vuodessa - tosin yleensä useampia kertoja - vapaa-ajan tai työn merkeissä. Vuonna 2010 myös asuin ja opiskelin Milanossa 7 kuukautta, jolloin tämä blogikin sai alkunsa.

Italia on varmasti muokannut minua, persoonaani ja ajatuksiani, se lienee väistämätöntä kun 17-vuotiaana tupsahtaa itselleen uuteen ympäristöön aivan yksin. Mutta minun on vaikea eritellä, mikä on Italian vaikutusta. 20 vuotta sitten sopeutumistani ehkä helpotti, että juureni ovat Karjalassa, joka suomalaisista heimoista on ehkä "italialaisin" (= puhelias ja sosiaalinen) ja toisaalta se, että ensin vietin aikaa sardinialaisten kanssa, jotka ovat italialaisista luonteeltaan lähimpänä suomalaisia (= hieman varautuneita ja vähäpuheisempia kuin se stereotyyppien italialainen). (Nämä yleistykset ovat täysi omiani ja kepein perustein ilmoille heitettyjä

Alueelliset kulttuurit, perinteet ja murteet ovat Italiassa edelleen vahvat, vaikka toki näin ulkomaalaisena sitä näkee myös niitä eripuolilta Italiaa kotoisin olevien yhtäläisyyksiäkin. 

Italialaiset osaavat elämästä nauttimisen ja se on heille myös arjessa prioriteetti. Pohjolan tehokkuuteen ja sujuvuuteen kasvaneelle ja tottuneelle arkielämä Italiassa ei sen sijaan ole aina helppoa. Verkostoituminen ja ihmissuhdetaidot ovat tärkeämpiä kuin Suomessa. 

Italiaan houkuttelee palaamaan historian kerrokset kaupungeissa ja kylissä, gastronomiset elämykset, monipuolinen upea luonto meren rannoilta vuoristoon sekä se kuuluisa dolce vita. Minuun suurimman vaikutuksen ovat tehneet Alpit, niiden mahtavuus oli jotain todella odottamatonta ensi kertaa kohdatessamme Valle d'Aostassa ja vuosia myöhemmin Dolomiittien majesteettisuus jätti minut ihan yhtä sanattomaksi. 

Mutta omalla kohdalla Italiaan vetää myös tuttuus ja kotoisuus, vaikka en ylläpidäkään mitään harhaluuloja italialaistumisestani (päinvastoin, huomaan oman suomalaisuuteni yhä selvempänä mitä vanhemmaksi tulen) enkä vielä näiden vuosienkaan jälkeen aina ymmärrä italialaista ajatuksen juoksua. Jonkunlaiset juuret sinne on päässyt kasvamaan, ikään kuin pistokkaasta. 

Kerratessani nyt kaikkia niitä paikkoja, joissa olen Italiassa käynyt huomasin yllättäen, että vielä on todella paljon Italiaa näkemättä! Itseasiassa olen nähnyt Italiaa varsin suppeasti, palaten aina vaan samoihin paikkoihin. Italian 20 alueesta olen vieraillut 11:ssa, mutta kunnolla olen tutustunut vain Sardiniaan, Lombardiaan ja Liguriaan. Sisiliaa ja Sardiniaa lukuunottamatta Etelä-Italia on vielä kokonaan kokematta. Tutustumista siis vielä riittää.


 
HeliItaliaComment
Kesän saldo

Elokuun viimeisenä päivänä täytyy viimeistään luopua kesästä ja astua syksyyn. Toukokuussa listasin could do -listalle asioita, joita kesä-Helsingissä olisi kiva tehdä. Kuinkas sitten kävinkään?

Mitä tuli tehtyä?

  • Aamu-uinti Altaalla tai Stadikalla - CHECK!

Altaalla elokuussa, ei ihan niin aikaisin kuin listaa rustatessa ehkä ajattelin, mutta kuitenkin ennen puoltapäivää.

  • Retki Vartiosaareen yhteysveneellä - CHECK!

Heinäkuun viimeisenä ja kesäisen lämpimänä sunnuntaina siskon ja hänen tyttöjensä kanssa luontoretkellä. Samalla tuli tsekkattua Vuosaaren Aurinkoranta.

  • After work -drinkit terassilla Helsingin kattojen yllä - CHECK!

Tästähän muodostui ihan projekti heinäkuulle ja kokemukset ansaitsivat ihan oman postauksen. After work -drinkkejä tuli nautittua yläilmoissa Bar Conin ja Tornin terasseilla (sekä useammissa maantasalla olevissa baareissa ja teraseilla).

  • Saunailta jossakin Helsingin julkisessa saunassa - CHECK!

Tästä huolehti esimieheni kun järjesti toukokuisen tiimipäivän pääteeksi saunaillan Löylyyn. Vaikka sää oli aika harmaa ja kolea, uskalsi moni silti pulahtaa hyytävään 

  • Arkipäivän aamupala torilla - CHECK!

Toriksi valikoitui Fredan-tori ja Lätty-kahvila. Letun sijaan valikoin aamupalaksi pitkään haudutetun kaurapuuron mustikoiden kanssa.

Mitä jäi tekemättä eli siirtyy ensi kesälle?

  • Työpäivän lounas ulkoilmassa
  • Puisto-jooga
  • Jo perinteeksi muodostunut pizzapyöräily Fornitalyyn Jollakseen
  • Ilta ulkoilmaelokuvateatterissa
  • Eväsretki Kallvikin niemen uimarannalle

Saldoksi tulee siis 5/10. Siihen ei voi olla muuta kuin tyytyväinen, kun kesä ei ollut ihan odotusten mukainen niin säiden kuin muunkaan elämän osalta. 

Edellä mainittujen toteutuneiden elämysten lisäksi mieleen jää kuitenkin hyviä kesämuistoja Helsingistä ja sen lähistöltä myös listan ulkopuolelta, mm.:

  • Sateinen, mutta lämmin ilta Tuusulan Krapilla kesäteatterissa
  • Iloinen syntymäpäivä, joka päättyi Groteskin terassille ystävien seurassa
  • Arki-illan ajelu Espoossa tutustuen eksoottisiin asuinalueisiin kuten Perusmäki ja Kauklahti ja matkan varrella testattiin myös Bembölen kahvitupa, rapsuteltiin lampaita Glimsin talomuseolla ja syötiin iltapalaa Nokkalan Majakalla

Ja kertyihän kesämuistoja tietysti myös muilta seuduilta, esim. Barcelonasta, Pohjois-Italiasta ja Etelä-Karjalasta. Kyllä kesä on ihmisen parasta aikaa.

HeliHelsinkiComment
Helsingin kattoterassit

Näköalapaikat kaupungin kattojen yli ovat aina varmoja suosikkejani vieraillessani uusissa kaupungeissa (ja miksei jo tutuissakin). Parasta on, jos paikalla on viihtyisä terassi ja baari, jossa nauttia virvokkaita tai välipalaa. Usein Rooftop Guide onkin osa matkaa edeltävää tutkimustyötä kaupunkikohteisiin.

Helsingin ilmasto ei ole suotuisin terasseille ja kattobaarien tarjonta onkin ollut hyvin rajallista, mutta ilokseni kaupungin kattoterassitarjonta on parantunut viimeisen vuoden aikana (Rooftop Guide ei ole pysynyt muutosten perässä...). Niinpä otin tehtäväkseni käydä tarkastamassa, mitä näillä terasseilla on tarjottavana ja miten uudet tulokkaat pärjäävät vertailussa jo pidempään toimineiden kattoterassien rinnalla. 

Testivierailut toteutettu heinäkuun 2017 aikana. 

 

PERINTEIKKÄÄT

  • Ateljee Bar - Legendaarinen ja historiallinen, Hotelli Tornin huipulla sijaitseva Ateljee Bar, josta 360 asteen näkymät Helsingin ylle ja merelle. Tänne olen vienyt kaikki ulkomaalaiset vieraani.

Näköalat täältä ovat vertaansa vailla. Sisustuksessa onkin ilmeisesti haluttu jättää tilaa ja huomiota maisemille. Sekä terassilla että pienessä sisätilassa on pienten pöytien ympärillä jo hieman kuluneita Kartellin Ghost-tuoleja. Fiilis on hieman kolkko ja tuolit pitivät ikävää meteliä niitä liikuteltaessa. Tilassa olisi potentiaalia enempään. 

Testiryhmämme oli paikalla tarkastamassa tilanteen eräänä aurinkoisena maanantaina afterwork -aikaan eikä ruuhkaa juuri ollut, mutta toki terassin kaiteen ääressä riitti valokuvaajia. Palvelukokemus oli ok eikä vadelma-mojitossa ollut moittimista, toisaalta ei myöskään erityistä kehumista. Ateljee ei juuri nyt ehkä ole se kaupungin hipein ja coolein baari, mutta maisemien ansiosta aina silloin tällöin käymisen arvoinen ja ilmeisen suosittu. Auringon laskun aikaan parhaimmillaan!

Cocktailit 14,50-16,40 eur. Oluet 8,10-10,10 eur (0,33 l).

  • Ravintola Loiste - Hotelli Vaakunan ja Sokoksen yläkerrassa olevalla ravintolalla on U:n muotoinen terassi, jolta on komeat näkymät yli kattojen itään, etelään ja länteen.

Terassin kalustus oli käytännöllinen ja mukava myös ruokaileville asiakkaille. Tuoleilla jaksaisi istua pidempäänkin, pöytä oli tukeva ja äänimaailma miellyttävä. Terassille voi tilata ravintolan menulta ruokaa terassin baaritiskiltä. Terassi on käytössä hotelli Vaakunan aamiaisella (hyvällä ilmalla), jota voi mennä nauttimaan vaikka ei hotellissa yöpyisikään. Aika komeat aamiaisnäkymät!

Testivierailu toteutettiin aurinkoisena ja lämpinä lauantaina iltapäivällä. Suurimmassa osassa pöytiä oli asiakkaita viimeistelemässä lounasta tai nauttimassa virvokkeita, mutta ruuhkaa ei ollut ja paikkoja oli sekä auringossa että varjossa.

Cocktailit 10,5-14,5 eur. Oluet alkaen 6,5 eur (0,5 l). Ruoka-annokset alkaen 10,5 eur.

 

UUDET TULOKKAAT

  • Bar Con - Kamppikeskuksen Korttelin yhteyteen avautuneessa tapas-baarissa on terassiparveke ja vaikka se ei olekaan kattoterassi, on se kuitenkin tarpeeksi korkealla ansaitakseen paikan tällä listalla.

Näköala ei kuitenkaan ihan ulotu kattojen yli vaan Urho Kekkosen katua pitkin. Terassilla on kivasti panostettu yksityiskohtiin. On korkeat kaidelasit suojaamaan tuulelta, on markiisit suojaamaan iltapäivän paahteelta, infrapunalämmittimet suojaamaan suomalaisilta lämpötiloilta sekä mukavat ja tyylikkään tuolit ja kivat tunnelmavalot. Silti baarin sisätilat ovat ehkä kuitenkin terassia viihtyisämmät. Paras paikka Bar Conissa on baaritiskin ja terassin väliin jäävä verantamainen tila. Siitä näköalakin on paras, Annankatua etelään. 

Testiryhmämme arvosti ystävällistä ja ammattitaitoista baarimikkoa, joka sekoitti meille sopivasti kirpeää ja makeaa yhdistävät alkoholittomat drinkit (listan ulkopuolelta).

Cocktailit 12 euroa (alkoholiton 6 eur). Oluet 9 euroa (0,33 l). Espanja-teemalleen uskollisena Bar Con ei tarjoile suomalaisia oluita. Saatavilla tapasannoksia jaettavaksi (10-12 eur) ja pintxoja 4 eur kpl tai erikokoisina plattereina.

  • Stockmann Roof - Ravintola Teatterin operoima terassibaari Stockmannin 8-kerrokseen avautui Toukokuun puolivälin paikkeilla.

Näköalat ovat avarat kattonäkymät terassin päädystä Esplanadin ja Erottajan suuntaan, muualla näköala ei ulotu kattojen yli. Terassi suurelta osalta katettu, mikä on tietysti kiva Suomen kesäsäitä ajatellen, mutta osaltaan ehkä loi tilaan hieman synkkää tunnelmaa. Terassi on kalustettu tyylikkäillä valkoisilla ja turkooseilla kalusteilla, joko loungemaisen matalilla tai baarimaisen korkeilla.

Testiryhmämme vieraili Stockan katolla eräänä hieman pilvisenä ja koleana päivänä lounasaikaan. Terassilla voi nauttia Hanko Sushin annoksia, jotka lounasaikaan käytiin tilaamassa ja noutamassa Hanko Sushin tiskiltä sisältä. Säästä huolimatta terassilla oli urheita kesäpäivän viettäjiä muitakin, mutta tunnelma varmasti olisi parempi aurinkoisena kesäiltana afterwork-aikaan.

Cocktailit 13-14,50 euroa. Oluet alkaen 6 eur (0,33 l). Hanko Sushin annokset alkaen 10 eur.

  

Emme voineet vastustaa kiusausta laittaa terasseja paremmuusjärjestykseen. Testiryhmän jäsenet arvioivat kunkin terassin asteikolla 1-5 kolmella eri osa-alueella: näköala, palvelu ja viihtyisyys. 

Ateljee Bar selvisi voittajaksi niukalla piste-enemmistöllä näköalansa turvin. Bar Con menestyi sekä palvelussa että viihtyisyydessä. Mutta kaiken kaikkiaan kokonaispisteissä ei ollut paljoa hajontaa. Kaikki terassit ovat käymisen arvoisia. Eihän kattoterasseja Helsingissä liikaa ole. Helsingin tämän hetken parhaat terassit sijaitsevat mielestäni kuitenkin maantasalla.

 

MUISTA MYÖS NÄMÄ:

  • Ravintola Savoy - Tämä perinteikäs ja maineikas ravintola terasseineen jäi tällä erää testaamatta budjettirajoitteiden takia

 

  • Clarion Sky Room - Ei ole ylimmässä kerroksessa, eikä terassi, mutta näköalan puolesta ansaitsee paikkansa tällä listalla. Ja tietenkin Suomen ilmastossa on plussaa, että näistä maisemista voi nauttia ympäri vuoden!


 
Majapaikkana agriturismo

Joskus sitä kaipaa matkallaan majapaikaltaan jotain kotoisampaa kuin hotelli, mutta kotimajoitus tai vuokra-asunto tuntuu liian arkiselta.

Joskus haluaa matkallaan kaupungin vilinästä maaseudun rauhaan.

Joskus tekee mieli herkutella matkakohteen lähiruualla ja ehkä jopa päästä tutustumaan ruoan tuottajiin ja tuotantoon.

Italiassa näihin toiveisiin ja tarpeisiin vastaa erinomaisesti agriturismo. Agriturismot ovat ensisijaisesti maanviljelyyn tai eläinten kasvatukseen keskittyviä maatiloja, jotka tarjoavat siinä sivussa myös majoitus- ja ravintolapalveluita. Toimintaa säädellään sekä valtakunnallisesti että jokainen maakunta vielä omissa asetuksissaan. 

Tiukoista määräyksistä huolimatta jokainen agriturismo on yksilöllinen. Joukossa on myös joitakin hyvinkin ylellisiä ja hotellimaisia paikkoja, mutta valtaosa lienee perheomisteisia pientiloja, jotka tarjoavat yksinkertaisia, mutta viihtyisiä huoneita sekä kotiruokahenkisiä aterioita. Joillakin tiloilla on kaikille avoinna oleva ravintola, jotkut kokkavaat vain yövieraille ja toisilla taas tilausravintola ryhmille. Majoituksen ja ravintolan lisäksi turisteille voi olla tarjolla myös vaikka ratsastusretkiä tai muita excursioita, viinin maistelua tai tutustumiskierros tuotantotiloihin. Pihapiirissä juoksentelee usein isäntäväen koira tai useampikin ja joskus pääsee rapsuttelemaan hevosia tai possuja tai seuraamaan kanojen kohotusta.

Vaikka tunnelma on agriturimoissa usein kotoisa ja isäntäväki tuttavallisempaa kuin tyypillisesti hotellissa, saa agriturismossakin olla halutessaa omassa rauhassa, ihan niinkuin hotellissa.

Minulle itselleni suuri vetonaula agriturismoon on ruoka. Ateriat ovat yksinkertaisia ja herkullisia ja niiden raaka-aineet ovat pääosin joko omalta tilalta tai naapureilta. Sesongissa olevat tuotteet ovat pääroolissa ja aterian hinnat ravintoloihin nähden edullisia. 3-4 ruokalajin aterian hinta voi olla 25-30 euroa. Menu-vaihtoja tosin ei yleensä juuri ole, vaan tarjolla on yksi ns. päivän menu. Pöydän ääressä voi päästä keskustelemaan isäntäväen kanssa heidän maatilansa historiasta ja tuotannosta, haasteista ja näin pääsee vähän lähemmäksi paikallista kulttuuria. 

Agriturismot sopivat hyvin myös vastuulliselle matkailijalle. Tilalliset elävät elinkeinonsa takia lähellä luontoa sitä kunnioittaen, matkailijan rahat menevät paikallisen elämäntavan tukemiseen ja ruoka on lähellä tuotettua sesonkiruokaa. Auto on kuitenkin melkein välttämätön agriturismoon majoittujalle, silla maatilat eivät sijaitse ihan taajamissa ja julkisilla voi olla hankalaa päästä perille asti. Polkupyöräily tietenkin voisi olla varteenotettava vaihtoehto, toki kohteesta ja matkakumppaneista riippuen.

Miten agriturismoja sitten löytää?

No, sehän on helppoa. Hotellivarausportaaleissa, kuten booking.comissa ja momondossa, on hakuvaihtoehdoissa mahdollisuus rajata majoitustyypiksi maatilamajoitus. Pelkästään agriturismoihin keskittyvässä agriturismo.it:ssä näyttäisi olevan myös laaja kattaus agriturismoja tarkkoine kuvauksineen ja pisteytyksineen, mutta itse en ole vielä tätä sivustoa kokeillut.

Esimerkiksi näitä agriturismoja voin omasta kokemuksesta lämpimästi suositella:

Barcelonan alkukesä

Kesäkuun alussa minulla oli tilaisuus kokeilla matkailun saralla jotain uutta. Olen tottunut matkustamaan yksin, ellen sitten matkusta vierailulle ystävien luokse. Tällä kertaa kuitenkin lähdin matkaan teinin kanssa: matkaseuranani 13-vuotias siskontyttöni, kohteena Barcelona. Kaupunki ei ollut meille kummallekaan upouusi. Minä olin aiemmin viettänyt Barcelonassa yhden viikonlopun ja siskontyttökin yhden iltapäivän.

Matkaseuralaiseni missiona oli nähdä Camp Nou -stadion, mutta muuten matkaohjelma pidettiin ennakkoon avoimena. Vähän minua etukäteen jännitti miten preferenssimme lopulta sopivat yhteen ja miten sopeudun huomioimaan lapsen halut ja tarpeet. Lopulta reissu meni kuitenkin oikein mainiosti, molempien mielestä, ja sain jopa sovellettua tyypillistä kaupunkiloman kaavaani: Väljä, joustava aikataulu, päivään yksi "pääaktiviteetti" joko aamu- tai iltapäivälle ja päivän toinen puolikas vapaata kuljeskelua. Siihen väliin päivälepo ja sopivasti juoma- ja ruokataukoja päivänmittaan.

Aikaa meillä oli kaksi kokonaista päivää. Heti ensimmäisenä aamupäivänä ohjelmassa oli Camp Nou Experience ja iltapäivällä kuljeskelua Ramblalla ja goottilaisessa kaupungin osassa. Toisena päivänä suuntasimme aamupäivällä El Bornin ja Barcelonetan kautta rannalle kahlaamaan Välimeressä ja iltapäivälle saimme buukattua liput Park Güelliin*, josta kävelimme Gràcian kaupunginosan kautta hotellille Eixampleen.

Ruoka- ja juomahuolto on Espanjassa helppoa, kun ravitsemusliikkeitä viihtyisine terasseineen on vähintään yksi joka korttelissa ja juomien lisäksi tarjolla on pieniä suolapaloja. Kaikki syömämme ruoka oli hyvää, vaikkei mitään suuria makuelämyksiä tällä matkalla saatu, saati etsittykään. Tällä matkalla ruokapaikat valikoituivat pääasiassa kätevän sijainnin perusteella. Helsingin hintoihin tottuneelle, jopa turistikortteleissa Barcelonan hinnat tuntuivat kohtalaisilta.

Sääkin oli lopulta juuri sopiva. Ensimmäisenä päivänä uhkaillut sade jäi vain pieneksi ripotteluksi. Toisena päivänä aurinko paistoi, mutta tuulen vire piti huolen ettei tullut liian kuuma. Uimarannalla oli paljon auringonpalvojia ja uimareita, mutta minulle olisi ollut liian viileää mennä mereen uimaan. Iltapäivällä kuitenkin pulahdus hotellin uima-altaseen oli ihanan virkistävää.

Kävelimme molempina päivinä yli 10 kilometriä, ja bussillakin ajeltiin, ja nähtiin siis aika hyvä katsaus Barcelonan erilaisiin kaupunginosiin ja historiallisiin kerroksiin. Ramblalla ja goottilaisessa kaupunginosassa pitää varautua turistilaumoihin ja turisteille suunnattuihin myymälöihin. Hotelli 1898:n kattoterassi tarjoaa paikan rauhalliselle hengähdystauolle ja hienot näköalat Ramblan hälinän yläpuolella. Rakastan kauppahalleja ja olin merkannut muistiin historiallisen La Boquerian kauppahallin, mutta iltapäivällä osa kojuista oli kiinni ja turisteja parveili silti sisäänkäynnillä ruuhkaksi asti. Tuotevalikoimakin oli enemmän matkailijoille suunnattu (jäätelöä, karkkia ja kuivattuja hedelmiä välipalaksi, pieniä öljypulloja ja mausterasioita kotiinviemisiksi).

Ciutat Vellan itäosasasta, Via Laietanan toiseltapuolelta Santa Caterinasta ja etelämpää Barcelonetasta sen sijaan löytyi kauppahallit, joissa valikoima oli perinteisempi kattaus juustoja, lihaa, hedelmiä ja vihanneksia ja asiakkaina runsaasti paikallisia, ainakin päätelleen asiakkaiden ja kauppiaiden tuttavallisesta jutustelusta. Tunnelmaltaan suosikkini Barcelonassa on Gràcian kaupunginosa. Nautin sen rauhallisesta, kylämäisestä tunnelmasta, viihtyisistä aukioista ja matalien talojen reunustamista kaduista, joiden varrella on runsaasti pieniä putiikkeja ja kahviloita. 

Barcelonan boheemi tunnelma ei pettänyt tälläkään kertaa.

Ja myös matkaseuran mukaan ottamista voisin harkita myös jatkossa.

 

*Park Güell on nykyisin siis maksullinen ja vierailijoiden määrä per tunti on rajoitettu, joten lippu kannattaa varata ennakkoon netistä.

HeliEspanja Comments
Kesälista

En ole yleensä lista-ihmisiä. Ruokakaupasta ostan mitä tekee mieli, pakkaaminen matkalle tapahtuu usein metodilla "pakataan mitä muistetaan, perillä ostetaan mitä tarvitaan" ja To do -listan kirjoittaminen saa alunperin kivatkin asiat tuntumaan luotaantyöntäviltä velvollisuuksilta. Happier-podcastista opin kuitenkin termin "Could do -list", joka voi auttaa naamioimaan tehtävälista joksikin mukavammaksi.

Heti vapun jälkeen ajatukset ovat vahvasti kesässä, mutta Suomen kesä on lyhyt ja kiitää helposti ohi helteitä odotellessa. 

Could do -listan tekeminen kesää varten tuntui hyvältä ajatukselta, joka voisi auttaa nauttimaan koko kesästä, myös arjen keskellä, eikä vaan lomalla. Tämä lista keskittyykin siis erityisesti Helsinkiin:

  • Aamu-uinti Altaalla tai Stadikalla
  • Retki Vartiosaareen yhteysveneellä
  • Työpäivän lounas ulkoilmassa
  • After work -drinkit terassilla Helsingin kattojen yllä
  • Puisto-jooga
  • Jo perinteeksi muodostunut pizzapyöräily Fornitalyyn Jollakseen
  • Ilta ulkoilmaelokuvateatterissa
  • Saunailta jossakin Helsingin julkisessa saunassa
  • Arkipäivän aamupala torilla
  • Eväsretki Kallvikin niemen uimarannalle
HeliHelsinkiComment