Heli voyage

Pietari pikaisesti

Olin kuullut Pietarista paljon positiivista. Tiesin kaupungin olevan kaunis ja mielenkiintoista nähtävää kuulemma riittäisi. Pietari matkakohteena kiinnosti, mutta kuitenkin vähän arkailin sinne matkustamista. Ajattelin ettei kaupungista voisi nauttia, jos mukana ei ole venäjän kielen taitoista matkakaveria. Ennakkoluuloissani kuvittelin kaupungin kaoottisen suureksi, pietarilaiset hymyttömiksi ja töykeiksi kielitaidotonta suomalaisturistia kohtaan ja vierailun stressaavaksi kun ei tunne edes paikallisia kirjaimia.

Lokakuun alussa sitten kuitenkin lähdin viikonloppumatkalle Pietariin vanhempieni kanssa. Matkalle lähdin sen verran ex tempore kuin Venäjälle nyt vaan voi lähteä. Edellisessä passissa oli vain pari kuukautta voimassaoloaikaa jäljellä, joten ensin oli uusittava passi ja sitten haettava viisumi.

Vierailu oli lyhyt, vain kaksi päivää. Matkustimme Pietariin lauantai-aamuna autolla Nuijamaan raja-aseman kautta. Sää oli hyytävän kolea ja taivas pilvien peitossa ja Pietariin päästyämme alkoi myös sataa. Lauantaina kaupungilla kuljeskelu vaihtui siis iltapäivätorkkuihin hotellissa. Illalla ohjelmassa oli Pajatso-ooppera upeassa Mariinski-teatterissa. Esitys oli hienosti toteutettu, esiintyjät taitavia ja puitteet olivat elegantit. Ja liput maksoivat vain pari kymppiä!

Sunnuntaina sää oli edelleen kylmä, mutta kuiva. Suuntasin kävellen Fabergé-museoon, jossa on on yksi maailman laajimmista kokoelmista Fabergé-munia sekä muita Fabergén kultaseppien tekemiä taidonnäytteitä. Aivan hämmästyttäviä luomuksia! Kävin myös Verikirkossa, joka olikin yksi upeimmista kirkoista, mitä olen nähnyt. Tämän uusbysanttilaisen kirkon kirkkosali on peitetty kauttaaltaan upeilla mosaiikeilla. Lounaan ja leivoskahvien jälkeen olikin aika suunnata kotia kohti, koska matkaan kuluvaa aikaa on vaikea arvioida liikenneruuhkien ja rajatarkastuksen takia.

Viikonloppu Pietarissa oli onnistunut ja jätti kaupungista positiivisen fiiliksen. Pietarissa oli tiettyä vanhan ajan charmia. Ennakkoluuloni ja arkailuni jouti romukoppaan: Vaikka hymyjä ei aina irronnutkaan eikä yhteistä kieltä löytynyt, oli saamamme palvelu poikkeuksetta ystävällistä ja kun kadulla kysyimme vastaantulijalta neuvoa, ohjattiin meidät perille melkein kädestä pitäen. Muutaman kirjaimenkin opin tunnistamaan, jolloin pystyi mätsäämään katukyltin kartalle.

Yksi asia kuitenkin vastasi ennakkokuvitelmiani: Liikennekulttuuri. Vaikka Suomen puolella venäläiset autoilijat nykyisin ajavat säntillisesti sääntöjen mukaan, niin rajan toisella puolella maantiellä nopeudet olivat kovat, turvavälit lyhyet ja ohituskulttuuri uhkarohkeaa. Kaksi-kaistaisella tiellä oli välillä kaksi rekkaa ja kaksi maasturia kaikki rinnakkain. Onneksi piennar oli leveä. Luotto oli kova, että vastaantulija väistää ohitustilanteessa pientareelle. Jonon sijaan autot ajoivat jonkinlaisessa rypälemuodostelmassa. Myös kaupungissa noupeudet nousivat, vaikkei liikenne viikonloppuna vaikuttanut kaoottiselta.

Pietariin on ehdottomasti palattava. Ehkä seuraavan kerran kesä-aikaan. Ehkä seuraavan kerran junalla.

HeliOctober 19, 2016VenäjäComment

Syyskuun parhaat

Syyskuussa ilahdutti:

Pinkit auringonlaskut - Ruokapöytäni ääressä on erinomainen paikka ihailla kun laskeva aurinko värjää pilvihattarat vaalenpunaisiksi ja kultaa vastapäisten talojen katot.
Yhden tähden lounas - Työmatkalla Belgiassa tarjoutui tilaisuus lounastaa ravintolassa, joka on saanut yhden Michelin tähden. Palvelu, miljöö ja ruoka olivat kaikki kohdallaan.
Kuulaat syyspäivät - Tänä vuonna syyskuun säät olivat sekä lämpötilojen että auringon paisteen määrän suuhteen melko lähellä täydellisiä vuoden aikaan nähden.

HeliSeptember 30, 2016Kuukauden parhaatComment

Iltaloma Brysselissä

Syyskuun puolivälissä työasiat veivät pariksi päiväksi Brysseliin. En ollut käynytkään kaupungissa sen jälkeen kun reilut neljä vuotta sitten muutin sieltä Helsinkiin.

Brysselissä vastassa oli helleaalto, joten kun työasiat jättivät illat vapaaksi ja hotelli oli mukavasti suosikkialueeni ytimessä, lähellä Place Stéphanieta, pystyi työpäivän jälkeen tavoittamaan lomatunnelman, yhdeksi illaksi kerrallaan.

Illalla yhdeksältä, kun auringon laskusta oli jo tunti, oli lämpötila vielä 27 astetta, kun kivitalot ja asfaltti hohkasivat koko päivän varastoimaansa auringon lämpöä. Iltaohjelmaksi riitti hyvin kuljeskelu Ixellesin kaduilla, ennen kadunvarsiterassilla nautittua illallista. Jaksan aina vaan ihastella Brysselin vanhoja townhouse-taloja, joukossa on joitakin todellisia art nouveau -helmiä.

Neljän vuoden tauon jälkeen kaupunki tuntui edelleen tutulta. Yksi asia, mikä oli neljässä vuodessa muuttunut oli kaduilla nykyisin partioivat maastopukuiset sotilaat rynnäkkökivääreineen.

HeliSeptember 21, 2016BrysselComment

Pieni Milano-opas

Päivitetty 25.10.2019

Milano on tunnettu tyylin, muodin ja designin pääkaupunkina, mutta silti monet saavat helposti kaupungista ankean ensivaikutelman. Monet käyttävätkin Milanoa vain läpikulkuväylänä suunnatessaan Alpeille, järville tai Ligurian rannikolle.

Itse ihastuin Milanoon ensi silmäyksellä vieraillessani siellä 17-vuotiaana 1990-luvulla ja suhde syveni viettäessäni siellä kesän 2004. Vuonna 2010 opiskelin Milanossa 7 kuukautta ja koko työurani ajan on työmatkoja Milanoon ollut onnekseni muutama per vuosi ja niiden yhteyteen olen pyrkinyt aina järjestämään myös omaa aikaa.

Kyllä, kaupunki on monelta osin likainen, rähjäinen ja kiireinen business-kaupunki, mutta anna Milanolle mahdollisuus. Se on oivallinen kohde viikonloppumatkalle, vaikka sen kauneutta ja charmia, saattaa joutua hieman etsimään. Milano sijaitsee tasongolla eikä kaupungissa itsessään ole maastosta johtuvaa maiseman kauneutta, ei meren tai järven rantaa tai jokea halkomassa kaupunkia. Jäljellä on vain muutama tekokanava vanhasta laajemmasta kanavaverkostosta. Siksi se voi vaikuttaa betoniviidakolta, mutta kirkkaalla säällä kaupunkimaisemien taustana ovat upeat alpit ja kaupungissa on lopulta runsaasti vehreyttä ja upeaa menneenajan arkitehtuuria.

Finnairin klo 16 lennoilla ehtii Helsingistä perjantaina illalliselle Milanoon, ja kun palaa sunnuntai-illan klo 19 lennolla jää käytännössä koko viikonloppu aikaa rauhallisempaankin tahtiin tutustua kaupunkiin. Vielä parempaa on, jos voi ottaa yhden vapaapäivän ja aikaa on esim. pidennetty viikonloppu. Tähän listaan olen koonnut muutamat suositukset, mitä tehdä ja nähdä esim. parin päivän vierailulla Milanoon.

Joukkoliikenne toimii Milanossa tehokkaasti. Metrolinjoja on tällä hetkellä 4 (1,2,3 ja 5, linja 4 vielä rakenteilla, valmistumassa joskus vuonna 2021-23) ja metron lippuporteilla voi muuten maksaa lähimaksukortilla, joten ei ole tarvetta jonotella lippuautomaateille tai lehtikioskille. Maan pinnalla vanhat, hieman rämisevät raitiovaunut liukkaine puupenkkeineen ovat tunnelmallisia.

Koe ja näe

Itsehän matkustan pääasiassa syödäkseni ja kuljeksellakseni kaupungilla vailla varsinaista päämäärää, enkä yleensä suorita nähtävyyksiä kovalla vimmalla, mutta joitakin tärppejä haluan Milanoon matkustavalle vinkata.

Kiipeä Duomon katolle (tai osta kalliimpi lippu ja mene hissillä). Katolla pääsee ihailemaan tämän goottilaisen kirkon patsaita ja koristeluita ja näkymä kaupungin yli on upea.
Käy katsomassa Da Vincin Viimeinen ehtoollinen eli Cenacolo Santa Maria delle Grazien kirkossa "livenä". Vaikka olet nähnyt kuvia tästä jo kyllästymiseen asti, on se alkuperäinen silti näkemisen arvoinen. Jos olet ajoissa tai aikataulussasi on joustovaraa, osta liput suoraan VivaTicketsin kautta halvalla (12 eur). Monet tour operatorit ostavat lippuja ison nipun eteenpäin myytäväksi ja heidän kautta saa lippuja lyhyemmällä varoitusajalla, mutta moninkertaiseen hintaan.
Poikkea ohikulkiessasi sisään San Maurizio al Monastero Maggiore -kirkkoon (lähellä Viimeistä ehtoollista!). 1500-luvulla rakennettu kirkko oli ennen osa nunnaluostaria ja täynnä upeita maalauksia.
Toinen ohikulkumatkalla poikkeamisen arvoinen pikkukirkko on Santa Maria presso San Satiro via Torinon sivukadulla. Alttariosassa Bramanten maalaus luo hienon optisen efektin.
Cimiterio Monumentale. Hautausmaa turistinähtävyytenä voi vaikuttaa kummalliselta, mutta nämä hautakammiot ja muistomerkit ovat niin hienoja, että hautausmaa on pienen kävelykierroksen arvoinen.
Museo del Novecento. Vastikään restauroitu rakennus Piazza Duomon laidalla on jo itsessään hieno, mutta sen näyttely myös katsomisen arvoinen. Myös Fondazione Pradan vaihtuvat taidenäyttelyt ja Kulttuurienmuseo Mudec ovat kiinnostavia kohteita.
Jos olet kaupungissa kuukauden viimeisenä sunnuntaina suuntaa Naviglio Granden Antiikkimarkkinoille
Kurkistele porttikongeista pihoille aina kun mahdollista, sisäpihoilta voi löytyä keitaita.
Juo cappuccinosi tai espressosi kahvilan baaritiskillä. Ei vain siksi että se on halvempaa, mutta myös siksi että siinä voit havainnoida baristan ammattimaisia otteita ja kanssakäymistä (vakkari)asiakkaiden kanssa.
Quadrilatero della moda. Kaikki kalliit merkit ovat täällä ja designer-brändien lippulaiva myymälät ovat nähtävyyksiä ennemmin kuin tavallisen turistin ostospaikkoja. Mielestäni ehdottomasti näkemisen arvoinen alue, sillä muodistahan Milano on nimenomaan tunnettu.
Sitten kun jalat ovat väsyneet kaupungilla kiertelystä, voi hakeutua rentoutumaan maineikkaan, Alpeilta alkunsa saaneen QC Terme -kylpyläketjun Milanon eteläosissa sijaitsevaan toimipisteeseen.

Majapaikan etsin yleensä ihan ydinkeskustan sijaan messukeskuksen läheisyydestä, alueilta Fiera, De Angeli, Wagner, jotka ovat miellyttäviä kävellä ja kätevien yhteyksien päässä keskustasta. Flaneeraukseen sopivia alueita ovat edellä mainittujen lisäksi Brera ja Porta Nuova sekä Ticinese (eli Naviglien seutu). Toki myös ydinkeskusta Duomon ja Castello Sforzescon välillä on turistilaumoista huolimatta näkemisen arvoinen.

Ostokset

Muotia on helppo tuoda Milanosta matkatuliaisina niin naisille, miehille kuin lapsillekin. Myös huonekaluja ja muuta kodin designia on kaupungissa hienot valikoimat, mutta niiden kotiin tuominen voi olla haastavampaa.

Mukavia shoppailu-alueita ovat:

Corso Vercelli. Aloita Wagnerin metroasemalta ja kävelle Duomolle päin. Matkan varrella hyvä valikoima putiikkeja ja kun katu muuttuu Vercellistä Magentaksi on reitillä sekä Viimeinen ehtoollinen että San Maurizio al Monastero Maggiore –kirkko. Ja pysähdy Biffiin kahville!
Corso Vittorio Emmanuele ja Galleria Vittorio Emmanuele Duomon kupeessa on kompakti ostoskeskittymä, mutta erityisesti viikonloppuna super-ruuhkainen!
Jos aikaa on enemmän ja olet himoshoppaja, voi päiväretki Serravallen outlet-kylään olla myös houkutteleva. Outleteja on Milanon ympäristössä muitakin, mutta Serravalle mielestäni paras.
Via Torino ja Corso Buenos Aires tarjoavat myös monipuolisen valikoiman edullisia ja keskihintaisia ketjuliikkeitä.
Via Torinolta kannattaa poikeata Milanon vanhimmille kujille, jotka tunnetaan nimellä 5 vie (5 tietä), joilta löytyy yksilöllisempiä putiikkeja sekä viehättäviä kahviloita ja ravintoloita sekä taidegallerioita. Esimerkkeinä esim. huolellisesti kuratoitu vintageliike The Cloister, sympaattinen B Café sekä persoonallinen vaatekauppa Wait and See. Alue on inspiroinut myös 5 Vie Art + Design -yhteisön, jonka verkkopalveluun on listattu kiinnostavia palveluja näitä viittä katua laajemminkin.

Jos mahdollista matkusta Milanoon alennusmyyntien aikaan! Alennusmyynnit alkavat Milanossa loppiaisena ja heinäkuun alussa ja saavat jatkua 30-60 päivää. Näistä päivistä pidetään kiinni. Pari-kolme viikkoa alennusten alkamisen jälkeen voi tehdä todella hyviä löytöjä: -70% tai -80% alennuksella myös designer-klassikoita.

Syö ja juo

Ruoka ja juoma on aina olennainen osa matkojani ja vielä enemmän kun ollaan Italiassa. Milanossa lounaat ovat tavallisesti hieman kevyempiä ja paikalliset aloittelevat illallisen klo 20:30-21 maissa. Myös brunssit ovat löytäneet tiensä milanolaisten viikonloppuihin.

Vaikka Milanossakin noudatetaan perinteisiä italialaisia ruoka-aikoja, on Milanossa helppo löytää myös ruokapaikkoja, jotka ovat auki koko päivän. Suurin osa varsinaisista ravintoloista sulkee ovensa lounas- ja illallisaikojen välissä ja illallisaika alkaa tyypillisesti vasta kello 20, mikä on hyvä huomioida lounaan ja välipalojen aikatauluttamisessa, ettei nälkäkiukku iske ennen illallista.

Ainakin yhtenä iltana Milanossa kannattaa kokeilla Aperitivoa eli mennä iltapäivän päätteeksi drinkille, jonka seuraksi saa melkein mistä tahansa baarista pientä purtavaa.

Suosittuja Aperitivo-alueita ovat Navigli, Arco della Pace sekä Corso Garibaldi, mutta suupaloja on tarjolla oikeastaan kaikissa alkoholia tarjoavissa baareissa. Joissakin saat drinkin kaveriksi kipollisen pähkinöitä ja oliiveja, toisissa taas voit lastata lautasen täyteen sormiruokaa seisovasta pöydästä ja santsata niin monta kertaa kuin haluat. Tässä pari vinkkiä:

Kun haluat nauttia aperitivosi upeiden näköalojen äärellä, on yksi hyvä vaihtoehto Terrazza Triennale.
Kun haluat aperitivon toimittavan myös illallisen virkaa (a.k.a. apericena): il Barcone –ravintolalaiva Naviglio Pavesen alkupäässä, oli opiskeluaikojen suosikki sijaintinsa ja hintojensa ansiosta ja joka vaikuttaa edelleen suositulta.

Kun haluat syödä kunnon illallista suupalojen sijaan, ovat tämän hetken suosikkini nämä:

Carminio, Via del Carminella Brerassa. Resepteissä on vaikutteita sekä välimeren etelä- että pohjoispuolelta ja raaka-aineet tulevat pieniltä, tarkkaanvalituilta tiloilta (kuulemma).
Erba Brusca, Alzaia Naviglio Pavesella hieman kaupungin laitamilla (mene autolla tai taksilla). Osa raaka-aineista kasvatetaan ravintolan takapihalla. Yllätysmenu ollut aina hyvä kokemus. Myös sunnuntai-brunssi täällä voisi olla kokeilemisen arvoinen.
Casa Lucia, Via Ravizzalla, lähellä messukeskusta. Listalla yksinkertaisen herkullisia klassikkoannoksia, kuten spagettia tomaattikastilleella, juuri sopivan al dente.

Lisää vinkkejä voit kurkata myös Google mapsin muistilistastani, jonne tallennan sekä itse jo kokeilemiani ja hyväksi havaitsemia osoitteita, että internetissä ja instagramissa surffaillessani vastaan tulleita kiinnostavalta vaikuttavia paikkoja, seuraavaa matkaa varten kokeiltavaksi.

HeliSeptember 14, 2016Milano, Italia, Opas Comments

Hetkiä Paroksella

Syyskuun mukana syksy on oikeasti täällä eikä kesää voi venyttää enää puhumalla loppukesästä tai syys-kesästä. Vaikka aurinko paistaisikin, on valo jos selvästi syksyinen. Ja illat sen kun pimenee. Loman loppumisestakin on jo yli kuukausi. Ehkä siksi huomaan palaavani katselemaan heinäkuisen Kreikan matkan kuvia ja tätä Paroksen tunnelmista koostamaani videota.

Music: Heartstrings by Dave Depper (http://www.needledrop.co/artists/dave-depper/)

HeliSeptember 7, 2016Video, Kreikka Comments

Elokuun parhaat

Elokuu alkoi töihin paluulla, mikä hieman ahdisti, mutta kyllä ilon aiheitakin löytyi, tässä niistä muutama:

Ilta Lintsillä - Linnanmäki on mainio paikka elokuiselle afterworkille. Yksi tai kaksi kierrosta vuoristoradassa ja joku pieni iltapala saavat työasiat haihtumaan mielestä yhden illan ajaksi.
Olympialaiset - Neljän vuoden välein minusta kuoriutuu penkkiurheilija. Aikaerosta johtuen tosin tällä kertaa jäi paljon suoria lähetyksiä katsomatta. Seuraamieni lajien kirjo on laaja trap-ammunnasta ja maantiepyöräilystä telinevoimisteluun ja kamppailulajeihin.
Instagram Stories - En ole ladannut Snapchattiä, koska ajatus vielä useammasta some-kanavasta tuntui olevan liikaa eikä lähipiirissäni ole montaa aktiivista somettajaa, joten epäilin että se tietty sosiaalisuus jäisi uupumaan. Kun Instagram toi elokuussa samoja ominaisuuksia Stories-toimintoonsa, olin nopeasti koukussa.
Mustikka-kardemummajäätelö - Kun en löytänyt yhtä toista jäätelöuutuutta, toin kotiin Kolmen Kaverin Mustikka-kardemummajäätelöpurki. Ja se oli super-hyvää! Uusin suosikkini.

HeliAugust 31, 2016Kuukauden parhaatComment

Retkiä Saimaan saaristossa

Lapsena liikuin näillä seuduilla kesäisin veneellä. Tänä kesänä lomaillessani kotikaupungissani päätin lähteä retkelle autoillen katsomaan, miten seudut ovat parissakymmenessä vuodessa muuttuneet sekä tutustumaan uusiin matkailuyrittäjien palveluihin ja minulle ennestään tuntemattomiin historiallisiin kohteisiin. Matka kulki perinteisissä itä-suomalaisissa maalaismaisemissa isompia maanteitä ja pienempiä hiekkateitä pitkin ja välillä ylitettiin vesistö lossilla.

Ensimmäisenä etappina oli Puumalan Niinisaari, jossa kiinnostuksen kohteena Temolan Viinitila, jonka marjaviinit ovat voittaneet palkintoja, sekä Liehtalanniemen museotila, jossa sai rapsutella lampaita ja samalla tutustua, miten pienellä maalaistilalla elettiin 1900-luvun alussa. Temolan viinit osoittautuivat oikein hyviksi, herukkaviineihin kohdistuneista ennakkoluuloista huolimatta ja Temolan tila ja emäntä olivat todella sympaattisia.

Seuraava aamu aloitettiin kuuntelemalla ooppera-aarioita Savonlinnassa Oopperajuhlien päivän avauksessa, jonka jälkeen torikahvit ja lörtsyt. Paluumatkalla Savosta Etelä-Karjalaan ihasteltiin Sulkavan ja Ruokolahden puukirkkoja sekä Telakanavaa, yhtä 1700-luvulla Ruotsi-Suomen ja Venäjän rajan tuntumaan rakennettuista neljästä ns. Suvorovin kanavista. Ja löytyipä Sulkavan Marimekko-outletista edullisia ja tarpeellisia kotiinviemisiäkin.

Ja mainitaan vielä tarinan jatkoksi Pulsan Asema, jonne ajelimme iltapäkahville äidin kanssa, vaikkei se ihan Saimaan saaristossa sijaitsekaan. Vuonna 1869 rakennettuun maalaiskylän rautatieasemarakennukseen on noin vuosi sitten avattu sympaattinen kahvila, bed&breakfast ja sisustuskauppa. Lisäksi aseman pihassa järjestetään kesäteatteriesityksiä, jotka ovat olleet kuulemma ihan loppuunmyytyjä. Torstai-iltapäivänäkin asiakkaita riitti ruuhkaksi asti sekä kahvilan että putiikin puolella.

Oli ilahduttavaa nähdä näitä yrittäjiä, jotka lähtevät rohkeasti kokeilemaan ja toteuttamaan ideoitaan odottamattomissakin paikoissa. Ja saavat ihmiset tulemaan luokseen vartavasten ajomatkan päästä.

Ja se täytyy sanoa, että vaikka muulloin olenkin tyytyväinen julkisen liikenteen käyttäjä, niin kyllä on niin mukava kesäpäivänä ajella autolla pitkin maaseututeitä ja bongailla näitä palveluita ja maamerkkejä, joihin bussilla tai junalla ei välttämättä pääsisi lähellekään. Ilman autoa jäisi nämä kohteet ja elämykset kokematta.

HeliAugust 6, 2016Suomi, Retket Comments

Heinäkuun parhaat

Heinäkuussa parasta oli loma, joka kesti melkein koko kuukauden, ihan ensimmäisiä päiviä lukuunottamatta. Mutta muutamat ilonaiheet ansaitsevat erityismaininnan:

Magic Lessons - Elizabeth Gilbertin vuoden takainen 12-osainen podcast luovuudesta antoi paljon ajateltavaa ja oivalluksia. Ja nyt on uusi kausi juuri alkanut!
Finnish Design - Ihan suunnittelematta kävelin sisään R/H studion liikkeeseen loman lopussa ja tunnustan, että yllätyin miten kivoja vaatteita sieltä löytyikään. Merkki oli tuttu lehtien ja blogien muotikuvista, mutta en ollut ennen sovitellut tai edes hypistellyt merkin vaatteita. Sekä alerekistä että uudesta syysmallistosta löytyi kivoja ja laadukkaan tuntuisia vaatteita, joiden kankaat on Suomessa kudottu ja jotka olivat mukavia päällä, mutta kuitenkin tyylikkäitä ja naisellisia. Ja kyllähän minä sieltä kotiin jotain toin. Katsotaan muutaman kuukauden päästä millaiset on käytettävyys- ja kestävyyskokemukset.
Makuuhuoneen verho - Mummon vanhasta lakanasta ommeltu verho oli odottanut silitystä jo kolme vuotta laatikossa. Nyt sain vihdoin aikaiseksi silittää ja ripustaa sen makuuhuoneen ikkunaan, jossa aiemmin oli vain sälekaihtimet. Ja, ai että, mitä yksi verho tekikään huoneen ilmeelle ja fiilikselle. Ihastelen tulosta joka kerran huoneeseen kävellessäni.
Syntymäpäiväjuhlat - Heinäkuun lopussa vietän juhlapäivääni ja koska juhlia ei voi koskaan olla liikaa, kutsuin ystäviä illaksi kotiini juomaan kuohujuomaa ja syömään Agata Bakeryn herkullista kakkua. Onnistunut ilta!

HeliJuly 31, 2016Kuukauden parhaatComment

Kaksi päivää Ateenassa

Paroksella vietettyjen päivien jälkeen, vietin pari päivää Ateenassa. Mielikuvissani Ateenasta muistui ensin mieleen antiikkisten temppelien rauniot ja toiseksi viime vuosien uutiset talousvaikeuksista. En oikein tiennyt mitä kaupungilta odottaa tosi elämässä. Perillä minua odotti kuuma ja vehreä kaupunki, täynnä elämää ja ystävällisiä ihmisiä.

Rentouttavien Paroksella viettyjen rantapäivien jälkeen jaksoin 35-asteen lämpötilasta huolimatta kävellä nähtävyyksiin ja kaupunkiin tutustumassa. Ohjelmassa olivat Akropolis, Filopappoun kukkula, Anafiotikan kaupunginosa, Arkeologinen museo ja Likabettoksen näköalatasanne.

Yövyin Airbnb:n kautta vuokratussa huoneessa Ateenan pohjoisosassa asunnossa, jonka aurinkoiselta parvekkeelta oli huikea näköala Akropolis-kukkulalle ja Likabettos-vuorelle.

Myös Ateenassa, tietenkin, hyvin syöminen oli tärkeää. Airbnb-emännältäni sainkin hyviä vinkkejä niin nähtävyyksiin kuin ravintoloihinkin. Hänen neuvostaan suuntasin iltaisin syömään Exárcheian kaupunginosaan. Erinomainen kokemus oli entisen koulun pihalle perustettu Ama Laxei, jossa kävin illallisen lisäksi myös lounaalla. Toisena päivänä hain Guaranteesta herkullisen ja edullisen sämpylän puistossa syötäväksi. Kreikkalainen ruoka teki kyllä positiivisen vaikutuksen, sekä Ateenassa että Paroksella. Viikon aikana söin ainoastaan herkullista ruokaa.

Ateenan julkinen liikenne, metrot ja bussit, toimivat hyvin ja verkosto oli selkeä. Paikalliset puhuivat erinoimaisesti englantia ja olivat todella ystävällisiä. Pukeutumisessa suosittua oli rentous. Illallisellakin pukukoodina oli sortsit, t-paita ja varvassandaalit, ainakin siellä Exárcheiassa, joka on ehkä hieman rennompi ja vaihtoehtoisempi, nuorten suosima alue. Ja illallisaika on suomalaisittain todella myöhään. Ennen klo yhdeksää ravintoloissa on vain turisteja. Ateenalaiselle normaalia on mennä ravintolaan kuulemma ilta-yhdentoista paikkeilla.

HeliJuly 23, 2016KreikkaComment

Paroksen aurinko

Heti kesäloman alkajaisiksi suuntasin Kreikkaan lataamaan akkuja aurinkoenergialla. Illalla reittilento Ateenaan ja pienten lentokentän tulohallissa otettujen torkkujen jälkeen aamulla laivalla Parokselle. Kohteen olin valinnut Kreikka-guru Karkkipäivän Sannin suosituksen perusteella.

Ja kyllä! Parokselta löytyi ihana lomaparatiisi - Parikia!

Majoituin Parikian vanhassakaupungissa, joka olikin erinomainen valinta; ei liian pieni, ei liian suuri. Ihanaa loma-resort-tunnelmaa ilman turhaa kännäämistä, räikeyttä ja mekkalaa. Hyvää ruokaa ja juomaa viihtyisissä miljöissä. Ystävällisiä ihmisiä. Kissoja. Aurinkoa. Auringossa hohtavia valkoisia taloja. Siniset, vihreät, vaalean punaiset, turkoosit ovet ja karmit. Kujia koristamassa kukkivia puita tai pensaita, mitä lie. Kuljin kolme päivää iphone kädessä epätoivoisesti yrittäen taltioida sitä valoa ja sitä idylliä ja ihanuutta.

Parikian vanhakaupunki oli juuri niin idyllinen kuin odotinkin. Talot valkoisiksi kalkittuja. Siellä täällä sinikupolisia kirkkoja. Kadut kapeita ja sokkeloisia. Turisteja oli tietenkin paljon, mutta turistirysä-tunnelma puuttui. Perheitä ja nuoria porukoita, myös pariskuntia, mutta ei bileväkeä. Uuden kaupungin puolelle en juuri vaivautunutkaan. Vanhasta kaupungista löytyi uusia kujia vielä neljäntenäkin iltana.

Vietin Paroksella 4 päivää, jotka otin levon kannalta. Pääosassa siis uni, aurinko ja hyvä ruoka.

Vanhastakaupungista etelään oli pieni hiekkarannan pätkä, jonka rantabaarista sai 3,5 eurolla juoman, ja kaupanpäälle rantatuolin aurinkovarjon alta ja wifi-yhteyden vaikka koko päiväksi. Baarin tarjoilija oli ystävällinen ja ripeä eikä ollenkaan painostanut tilaamaan lisää. Myös rantabaarin wc oli käytettävissä. Ihanan rauhallista ja raukeaa, ei kovalla pauhaavaa musiikkia, tyrkyttäviä kaupustelijoita tai muuta häiritsevää. Vain minä ja muutama vanhempi, kreikkalainen leidi. Kaukaisemmille, ehkä kauniimmille rannoille en viitsinytkään sitten lähteä.

Parikian ostosmahdollisuudet olivat yllättävän mielenkiintoiset. Toki turisti- ja rantakrääsääkin oli, mutta maltillisesti. Kivannäköisiä käsintehtyjä sandaaleita ja kauniita hammam-pyyhkeitä oli runsaasti. Vanhan kaupungin kujilla joukkoon mahtui myös laadukkaita paikallisia tuotteita ja merkkejä kuten Yria Ceramics ja Leto Paros. Toki ihan edullisia nämä eivät sitten olleetkaan.

Ja ihania ravintoloita oli paljon! Kaikissa en tietenkään ehtinyt syömään, mutta tunnelmallisia viihtyisiä puutarhaterasseja oli monta, joista valita. Hinnat kohtuullisia, paljon kasvisruokaa. Drinkkibaareja merinäköalalla tai puiden katveessa. Monet ravintolat ja kahvilat olivat auki aamusta iltaan ja valikoimaan kuului myös aamupalaa munakkaiden, hedelmien ja jugurttipohjaisten smootien muodossa.

Omat ravintolasuositukseni näiden neljän päivän testikierroksen jälkeen ovat: Aamupalaa Argonautasta, jätskit Vanillesta, drinkeille Bebopiin, illalliselle Uva Neraan tai Levantikseen. Väliin oleskelua auringossa, merellä tai sen äärellä ja kuljeskelua varjoisilla kujilla. Siinä ainekset täydelliseen lomapäivään.

HeliJuly 16, 2016Kreikka Comments