Auringolta suojautuminen

Otan auringolta suojautumisen vakavasti. Toki päivettyneet sääret ovat kivemmat kuin valkoiset koivet, mutta syvä rusketus ei ole koskaan tavoitteenani. Olen mieluummin valkonaama kuin punanenä. Silti vahinkoja on sattunut reissatessani kuumemman auringonpaisteen maissa. Tällä viimeisimmällä Karibialle suuntautuneella reissulla auringolta suojautuminen meni kuitenkin aika nappiin.

Koska Karibian aurinko on paahtava ja meri lisää säteiden heijastusta eikä kisapäivinä ollut mahdollisuutta vetäytyä varjoon päivän paahtavimpaan aikaan, oli valintani tällä kertaa yhdistelmä vahvojen suojakertoimien kemiallista että vaatteiden tuomaa fysikaalista suojaa.

Kasvoille, kaulaan, niskaan ja korviin levitin aamuisin runsaan kerroksen Clarinsin 50+ suojakertoimen Sun Wrinkle Control Cream For Face -voidetta ja päivän mittaan lisäsin nenään, korviin, poskipäihin ja huuliin Vichyn Ideal Soleil 50 SPF -puikosta suojaa. Lisäksi päässä oli koko päivän lippis ja aurinkolasit.

Jalkoihin ja käsiin suihkutin BananaBoatin coolzone Sport performance 50+ suojakertoimen suihketta, jota myös päivän aikana lisäsin pari-kolme kertaa. Sekä Clarinsin voide että BananaBoatin suihke ovat miellyttävän tuoksuisia eivätkä jätä tahman tuntua iholle. Suihke tulee pullosta ulos ohuena sumuna, joka levittyy iholle niin tasaisesti, ettei sitä oikeastaan tarvitse käsillä levittää ollenkaan. Lisäksi se viilentävä ominaisuus tuntui eriyisen kivalta päivän mittaan tehdyissä lisäyksissä.

Kädet ja jalat eivät kuitenkaan olleet vain suojasuihkeen varassa, vaan monena päivänä päälläni oli pitkää hihaa ja lahjetta. Mulla oli reissussa mukana tämä viime vuonna ostamani J. Crew:n UPF 50 -aurinkopaita valkoisena ja se on tosi miellyttävä käyttää. En ole ihan täysin vakuuttunut erityisen UV-paidan tarpeellisuudesta, tavallinen pitkähihainen paita saattaa ajaa ihan saman asian. Vesiurheilussa toki tekninen materiaali voi olla kivempi päällä kuin ihan perus-puuvilla. Meillä oli tiimipaitavalikoimassa Craftin pitkähihainen tekninen urheilupaita, joka oli parina kisapäivänä päälläni. Housuina mulla oli vaaleat, ihan perus-puuvillaiset kesäulkoiluhousut, jotka oli ihan ok, mutta housuratkaisua voisi vielä jatkossa kehittää mukavammaksi. Useampana päivänä tulikin valittua pitkien housujen sijaan sortsit ja siksi polvet ja etureidet saivatkin eniten väriä.

Saint Martinilta Virgin Gordalle - ja takaisin

Muutaman viikon takaiseen Karibian purjehdukseen kuului Rolex Swan Cup -kilpailun lisäksi veneen siirtopurjehdus Saint Martinilta Brittiläisten Neitsytsaarten Virgin Gordaan. Ennen kisoja meillä oli myös varattu pari päivää aikaa treenata yhdessä kisoja varten. Siinä ohella ehdimme nähdä vähän laajemmin Brittiläisiä Neitsytsaaria, kisan aikanahan palaisimme aina samaan pursiseuran satamaan.

Lähdimme sunnuntaina, kolme päivää ennen kisojen alkua, Saint Martinin ranskalaiselta puolelta Marigotin Fort Louisin satamasta hieman ennen auringonlaskua yöksi merelle. Matkaa oli taitettavana noin 100 merimailia. Miehistö oli jaettu kolmeen vahtiin ja yöllä vahtivuoro kesti aina 3 tuntia kerrallaan. Minä olin kahden muun tytön kanssa vahtivuorossa klo 20-23 ja taas klo 5-8. Yö oli pimeä, välillä taivas oli pilvessä ja välillä tuikki upea tähtitaivas, kuu oli kuitenkin piilossa. Tuuli oli puuskittaista ja sen suunta vaihteli, merenkäynti oli voimakasta ja siksi veneen ohjaaminen oli haastavaa tottumattomalle. Aamulla saatiin kuitenkin ihailla upeaa auringon nousua.

Yöpurjehduksen jälkeen vietimme päivän The Bathsin upeissa maisemissa. Rantaan saakka ei päässyt edes dinghyllä, joten viimeiset metrit oli uitava. Perillä löysimme pehmeän valkoisen hiekkarannan mahtavien graniittilohkareiden välissä. Tänne ei kuitenkaan voinut jäädä yöksi ankkuriin, joten lounaan jälkeen jatkoimme matkaa läheisen Marina Cayn poijuun. Marina Cay on sievä pieni saari, jossa on 8-huoneen hotelli, rantabaari ja -ravintola, pieni kauppa ja peruspalvelut veneilijöille. Illalla saaren kukkulalla olevassa näköalabaarissa paikallinen yhden miehen bändi soitti letkeitä rytmejä.

Seuraava päivä olikin sitten treenipäivä. Meidän piti mennä Virgin Gordan länsipäätyyn maahantulomuodollisuuksien takia ja matkalla ehdittin hioa jiippi-kuviot kuntoon. Yön vietimme Soper's Holen marinan poijussa ja kolmantena päivänä matka jatkui vastatuuleen vendoja harjoitellen kohti Yacht Club Costa Smeraldaa.

Tällä reissulla suihkupalvelut oli saatavilla vaikka joka päivä (tosin välillä vesi oli tulikuumaa, joskus jääkylmää ja silloin tällöin rajattu 3 minuuttiin kerrallaan). Myös satamien virvoitusjuomapalveluja hyödynnettiin ahkerasti, samoin wifiä, ja uusia vaatehankitojakin satamien putiikeista tehtiin, mutta ruokailut hoidettiin ravintoloiden sijaan veneessä, olihan mukanamme myös kokki, joka teki pienessä veneen keittiössä herkullista ruokaa. 

Kisojen jälkeen lähdettiin heti seuraavana aamuna aikaisin paluumatkalle Saint Martinia kohti. Matka oli pitkä ja tuuli vastainen, joten yli yönhän se taas meni. Purjelaivasäätiön sivuilla maalaillaan Karibian yöpurjehduksista romanttista kuvaa: "Yöpurjehdus on todellinen elämys näillä vesillä. Tähtikirkas taivas 24 asteinen vesi ja lempeä tuuli sallii purjehduksen shortseissa myös öisin." Mutta minun kahden purjehdusreissun ja kolmen yöpurjehduksen kokemuksella yhtään kertaa ei ole ollut noin leppoisaa. Kyllä tulee sadepuvullekin käyttöä! Päivällä voi antaa vaatteiden kastua, kun kuuron päätyttyä aurinko kuivaa, mutta yöllä jos kastuu niin kylmä tulee. Pitkiä hihoja ja lahkeitakin yöllä tarvitsee. Ei ole vastatuuli Karibiallakaan aina lempeä. Kannelle pärskivä merivesi sen sijaan on lämmintä.

Tämä reissun viimeinen yö oli (taas) aika kovaa kyytiä: Tiukkaa kryssiä jopa 19 m/s tuulessa, kovassa aallokossa. Vettä tuli sekä suolaisena merestä laidan yli että makeana taivaalta. Alkuillasta jaksettiin vielä laulaa pitääksemme meripahoinvoinnin poissa (itselläni oli apuna myös Postafen). Kello 23-02 merivahdissa ei ollut mitään kiinnekohtia ruorimiehelle (tähtiä tai horisonttia), vaan tehtävänä oli vaan tuijottaa tuulimittaria sadetakin lipan alta ja yrittää pitää oikea tuulikulma. Vuoron vaihduttua ei kyllä pitkään aikailtu kun kadottiin kannen alle. Sadevaatteet ja paukkuliivit putosivat mahdollisimman nopeasti lattialle ja sitten äkkiä vaan punkkaan pitkälleen. Keikkuvassa veneessä sisällä jalkeillaan olo tuo pahimman pahoinvoinnin. Kaikki tavaroiden sekamelska sai odottaa aamuun. Vastatuuleen aallokossa keikkuen kulkeva purjevene on yksi niitä poikkeustilanteita kun voin mennä nukkumaan ilman hampaiden pesua!

Mutta onhan tuollaiset yöt aika jännittäviäkin! Kokonaisuudessa upea reissu, monta hienoa purjehduspäivää auringonpaisteessa, joten mahtuuhan sinne yksi tuollainen toisenlainenkin pätkä. Ja turvallisin mielin kuitenkin oltiin, vähän vaan epämukavemmissa oloissa. Kapteenimme kyllä vakuutteli, että oli poikkeuksellinen sää. Mutta pistihän se miettimään pitkään muhinutta unelmaani osallistua purjehdukselle yli Atlantin. Jaksaisinko lopulta olla veneessä, oli keli mitä tahansa, pari viikkoa putkeen?

Lämpimästi suosittelen edelleen purjehduslomaa Karibialla. Voihan reitin suunnitella niin, ettei yöpurjehduksia tule ja aikataulun niin, että on tarvittaessa varaa joustaa ja odottaa kovien tuulien laantumista.

Rolex Swan Cup Caribbean 2017

Rolex Swan Cup on Yacht Club Costa Smeraldan vuosittain yhteistyössä Rolexin ja Nautorin kanssa järjestämä purjehduskilpailu kaikille Swan-merkkisille veneille. Kilpailu järjestetään joka toinen vuosi syyskuussa pursiseuran kotisatamassa Sardinian Costa Smeraldalla ja joka toinen vuosi maaliskuussa Brittiläisillä Neitsytsaarilla, jossa on seuran talvikauden tukikohta.

Sardinian kilpailu on kuulemma iso eventti, johon viime syyskuussa osallistui yli 120 venettä. Viime viikolla Karibialla oli kilpailemassa 14 venettä kahdessa eri sarjassa. Pienempien veneiden B-sarjassa oli ensimmäistä kertaa mukana Suomen Purjelaivasäätiön klassinen vuoden 1973 Swan 65 s/y Vahine, jonka miehistössä minäkin olin mukana. 

Suurimmassa osassa veneistä oli ammattimiehistöt, kisapurjeet ja vakava kilpailuasenne. Veneistä tyhjennettiin laiturille kaikki roippeet, mitä ei kisapäivän aikana välttämättä tarvitse ja aamulla kyytiin nosteettiin säähän sopivimmat purjeet nätisti viikatusta pinosta laiturilta. Miehistöt viettivät yöt hotellissa ja saapuivat aamulla paikalle dinghyillään.

Vahinen miehistö oli hyvin eritasoista (osa hyvinkin kokenutta ja purjehdustaitoista, minä itse sieltä kokemattomammasta päästä), veneessä vanhat (lepattavat ja vähän risat) matkapurjeet, vene oli täynnä kaikenlaista tarviketta ja rannalle raaskittiin jättää vain dinghy. Mutta kilpailuasenne toki oli meilläkin kohdallaan. Sellainen realistinen asenne kuitenkin, että tultiin hakemaan kansainvälistä kisakokemusta ja tehdään parhaamme ja katsotaan mihin se riittää. No, sehän riitti siihen, että kahtena neljästä kisapäivästä ehdittiin maaliin ja kokonaistuloksissa jäätiin viimeiseksi. Se ei kuitenkaan Vahinen miehistön tunnelmaa lannistanut (me oltiin kuitenkin lomalla!) ja meillä oli hieno purjehdus- ja kisaviikko. Meidän iloista tsemppihenkeä kehui kilpailukomiteakin. Starteissa onnistuttiin tosi hyvin (paitsi kerran). Ja tiimiasut! Ne meillä oli tyylikkäät ja käytännölliset.

Leikkimielisesti meidän tavoitteena oli olla kisan puhutuin vene, ja siinä asiassa pärjättiinkin aika hyvin, koska kyllähän Vahinen hitaus herätti keskustelua. "Oliko teillä jotain teknisiä ongelmia tämän päivän kisassa, kun teillä meni niin kauan aikaa?", meiltä kyseltiin parina ensimmäisenä kisapäivänä. Ei ongelmia, vain hidas vauhti.

Oli upeaa päästä näkemään upeita, jopa 115 jalkaisia, Swaneja kisatrimmissä sekä seuraamaan niiden miehistöjä. Vaikka pääsimme takaisin laituriin tunteja toisia myöhemmin, ehdittiin silti seuraamaan muiden miehistöjen kisanjälkeisiä rutiineja. Mm. vinssit avataan ja huolletaan jokaisen kisan jälkeen ja kaikenlaista muutakin puuhaa riitti ja joskus vielä puolilta öin näkyi joku korjaushommissa otsalampun valossa veneen mastossa. Kisapäivinäkin ehdittiin tarkkailla, miten isot veneet pystyivät tarkasti navigoimaan ja laskemaan optimaalisen reitin melkein kivikkoja hipoen, miten nopeasti 100-jalkainen vene voikaan kääntyä (ihan silmänräpäyksessä!) ja miten näppärästi kääntöpoijulla ammattilaiset nostaa ja laskee genaakkerin.

Mutta ei viikko ollut pelkkää kisaa, vaan myös hienoja oheistapahtumia. Kuten jokapäiväinen after race refreshments (johon emme tosin koskaan ehtineet), cocktail-kilpailu ja crew party caribbean barbecue -hengessä upeassa rantaravintolassa palmujen alla. Ja pääsimme myös tutustumaan yhteen purjehduslegendaan: ensimmäisen Withbread-kilpailun (nyk. Volvo Ocean Race) voittaneeseen s/y Sayula II:n Enrique Carliniin. 

Myös purjehdussää, ympäröivä luonto ja maisemat sekä pursiseuran fasiliteetit ja tapahtumajärjestelyt olivat kaikki kohdillaan.

Nyt tietenkin tutkaillaan mahdollisuuksia osallistua ensi vuonna Rolex Swan Cupiin Sardiniassa!

Lisää Vahinen RSCC-kisaretkestä voi lukea Purjelaivasäätiön sivuille kirjoittamastamme blogista

Upeita Studio Borlenghin valokuvia tapahtumasta voi katsella YCCS:n sivuilla.

HeliKaribia, PurjehdusComment
Purjehtien Karibialla

Karibia on kirinyt yhä suositummaksi lomakohteeksi viime vuosina - ainakin mitä matkablogeista voi päätellä. Karibian ristely on ollut ehkä se tunnetuin vaihtoehto tutustua saariin ja nyt lienee jo selvää, että risteilyt sopivat muillekin kuin amerikkalaisille eläkeläispariskunnille. Seuraava askel on omatoiminen saarihyppely, jonka Mondo-lehti nostikin vuoden 2017 valinnat -listalleen, ja edelläkävijät ovat varmasti jo yhdistäneetkin lomaansa useamman Karibian saaren joko lentäen tai yhteysaluksilla.

Itse suosittelisin Karibiaan tutustumista purjehtien. Eihän tämä mikään originelli idea sinänsä ole, vaan erittäin suosittua toimintaa purjehduspiireissä, mutta suomalaisista matkablogeissa en ole vielä Karibianpurjehduksista kertovia juttuja löytänyt (purjehdusblogit on sitten eri juttu).

Omasta purjehduskokemuksestaan riippuen vaihtoehtoja on tarjolla runsaasti. Veneen voi vuokrata ammattimiehistöllä tai ilman. Ilman purjehduskokemustakin voi siis tähän mahdollisuuteen tarttua. Suomalaisiakin veneitä ja kippareita löytyy. Purjehtimiseen voi ottaa osaa aktiivisesti tai vain nauttia matkanteosta ja merituulesta kannella lekotellen. Yksin matkustavalle löytyy mahdollisuuksia liittyä johonkin purjehdusporukkaan ja yksi erinomainen vaihtoehto siihen on Suomen Purjelaivasäätiön Karibian purjehdukset (aiempaa purjehduskokemusta ei vaadita!). Toinen suomalainen vaihtoehto Karibian purjehduksiin on esimerkiksi Kesäpurje, jonka kursseista olen kuullut hyvää. 

Karibian merellä on erinomaiset purjehdusolosuhteet. Aurinko paistaa, tuulta riittää ja meri kimmeltää turkoosina. Joskus sade kastelee, mutta sekin on lämmintä ja kuurottaista, joten sadevaatteita ei välttämättä tarvitse. Jos on matkalla perheen tai kaveriporukan kanssa, omaan käyttöön vuokrattu vene tuo joustavuutta aikatauluhin ja pysähtymiskohteisiin. Eikä tarvitse laukkuja raahata majapaikasta toiseen! Toki realismin nimissä on hyvä tiedostaa, että purjeveneessä säilytys- ja asumistilat ylipäätään ovat rajalliset. Ja valitsemistaan kohteista riippuen täytyy varautua siihen, että suihkuun ei ihan joka päivä välttämättä pääse. Ihan vain pari purjeveneilyn ominaispiirrettä mainitakseni...

Purjelaivasäätiö on oma valintani nyt jo toista kertaa. Reilu vuosi sitten jouluna liityin purjehdusporukkaan Martiniquelta ja suuntasimme s/y Vahinella joulun viettoon Bequialle, Tobago Caysille ja Mayreaulle. Nyt talvilomallani olen lähdössä mukaan kisamiehistöön Rolex Swan Cup Caribbean 2017 -kisoihin. Legimme alkaa tänään St. Martinilta, josta suuntaamme Brittilästen Neitsytsaarten Virgin Gordaan, jossa kisojen tukikohta on.

HeliKaribia, Purjehdus Comments
Retkiä Kataloniassa

Nyt kun kesäkuulle on varattu matka siskontytön kanssa muutamaksi päiväksi Barcelonaan, ajauduin muistelemaan toissakesäistä lomamatkaa samalle suunnalle, Katalonian Costa Dauradalle. Olimme matkalla kokoonpanolla, jossa oli 5 aikuista ja 5 lasta ja majoituimme Reuksen liepeiltä vuokrattuun huvilaan.  

Viikossa ehti kokea monenlaista aktiviteettia: Lapset pääsivät PortAventuran huvipuistoon, viininjanoiset aikuiset pääsivät viinitilalle, porukan sporttiset löysivät pyörävuokraamon ja polkivat yhden helteisen päivän vuoren rinteillä kiemurtelevilla teillä ja merihenkiset pääsivät välimeren aalloille. Ja talon uima-altaallakin ehti viettää runsaasti aikaa.

Viinitilavierailusta oli puhuttu jo ennen matkaa, mutta tutkimustyö oli jäänyt vajaaksi ja paikalliseen turistitoimistoon menokin vaikutti liian aikaa vievältä. Niinpä neljän aikuisen porukka suuntasi lopulta kohti Sant Sadurní d'Anoiaa, Cava-alueen sydäntä, hieman hatarin suunnitelmin. Tuuri-matkailijoiden onneksi alue on hyvin viitoitettu ja päädyimme sujuvasti Codorniun tilan pihaan ja ehdimme sattumalta juuri ja juuri mukaan englannin kieliselle opaskierrokselle. 

Ryhmän koko kierroksella oli ehkä parikymentä, alkuun esitettin joku video (tähän emme ehtineet mukaan), sitten istuttiin mini-junan kyytiin ja ajeltiin tiluksia katsomaan, tämän jälkeen tilan museossa opas kertoi historiasta ja cavan perinteisestä valmistuksesta ja sitten juna vei meidät niihin tunneleihin, joissa cava kypsytellään ja joista cava saanut nimensä. Lopuksi saatiin maistettavaksi kahta laatua cavaa. Eikä suinkaan mitään pikkumaistiaistilkkoja, vaan kunnon lasilliset molempia! Kierroksen päätteeksi vierailijat ohjattiin viinimyymälän kautta ulos.  

Kierros oli siis varsin "teollistettu", saman kaavan mukaan ehkä useamman kerran päivässä toteutettu. Ei siis suinkaan mitään henkilökohtaista kontaktia viljelijään tai muuta persoonallista tatsia. Mutta jos sellaista ehdottomasti kaipaa, kannattaa mennä jollekin pien-tilalle.  Codorniu on vanhin ja nykyisin toiseksi suurin cavan tuottaja, joten ymmärrettävästi perhetilameininkiä ei täältä löydy. Kierros oli kuitenkin meidän porukan mielestä tosi kivasti toteutettu, informatiivinen ja mielenkiintoinen, valotti sekä tilan historiaa että nykyisyyttä ja meille viineihin perehtymättömille ehdottomasti ajan ja lipun hinnan arvoinen (muistaakseni 12 eur). Jos autoa ei ole käytössä, on Codorniun tilalle mahdollista päästä myös bussikyydillä Barcelonasta.

Veneretkiä oli Cambrilsin satamassa tarjolla useampikin vaihtoehto ja konseptina meidän valitsemalla katamaraaniristeilyllä oli noin tunti purjehdusta Cambrilsin ja Saloun editse rauhalliseen lahden poukamaan, jonne ankkuroimme pitämään uinti- ja lounastaukoa noin tunniksi ja sitten purjehdimme takaisin lähtösatamaan. Vähänkään aiemmin purjehtineille retki ei ehkä ole erityinen purjehduselämys ja suomalaiselle luonteenlaadulle vene oli ehkä hieman liian täynnä muita (englantilaisia) turisteja eikä lounas ollut mikään kulinaarinen elämys. Mutta onhan se aina mukavaa tuntea merituuli hiuksissa ja kuulla aaltojen kohina veneen kylkeä vasten. Katamaraanilla purhehtiminen oli meille uusi kokemus ja kokonaisuudessaa mukava lisä muihin loma-aktiviteetteihin, joten retkestä jäi positiivinen fiilis.

Tähän videoon editoin hieman tunnelmapaloja retkiltä: 

HeliEspanja, VideoComment
Joulukuun parhaat

Joulukuussa parasta on tietenkin joulu, sen ennakkofiilistely ja välipäivien joululoma. Mutta jotain muutakin, jouluun liittymätöntä, ilonaihetta kuukauteen mahtui.

  • Marsipaanijoulukalenteri - Jo lokakuussa työmatkalta hankkimani joulukalenteri, jossa on joka päivälle marsipaani-suklaa-herkku on ollut juuri niin hyvä ja iloinen asia kuin odotinkin.
  • Joulumarkkinat - Helsingin Tuomaan markkinat ja saksalaiset joulumarkkinat Hampurissa kuuma juoma käsissä on joulukuun hittejä vuodesta toiseen. 
  • The other F-word - Uusi podcast-tuttavuus puhuu epäonnistumisesta ja siitä kuinka niiden jälkeen jatkaa eteenpäin. 
  • Arrival - Välipäivinä katsottu elokuva avaruusolioiden vierailusta ja niiden kommunikointiin perehtyvästä professorista oli kauniisti kuvattu ja mukavan erilainen kuin alien-elokuvat yleensä ja herätteli ajatuksia kommunikoinnista, kielestä ja sen vaikutuksesta siihen miten maailman ympärillään kokee, muistista ja mielen toiminnasta.
HeliKuukauden parhaatComment
Vuoden 2016 matkat

Vuosi 2016 alkoi lentäen. Vuosi vaihtui jossain, ehkä Atlantin yllä, lennolla Miamista Lontooseen. Tammikuun ensimmäisenä päivänä palasin joulumatkalta Karibialta.

Varsinaisesti ensimmäistä vuoden 2016 matkaa piti odotella maaliskuulle saakka.

Maaliskuussa tein työmatkan Shanghaihin, Kiinaan. Vaikka yleensä panostan työmatkoillakin siihen että on aikaa nähdä jotain paikallista työpaikan lisäksi, niin Kiinassa huomaan panostavani treenaamiseen: Työpäivän jälkeen en lähdekään kaupungille, vaan hotellin kuntosalille. Se auttaa myös jet-lagiin, joka minulle itäänpäin matkatessa on hankalampi.

Huhtikuussa vietin pitkän viikonlopun ystävän luona Zürichissä ja Bernin kantonissa, Sveitsissä. Sveitsissäkin kevätsäät voivat olla mitä vaan: Edellisenä vuonna samaan aikaan oli melkein hellettä, tällä kertaa satai lunta...

Toukokuussa nopea työmatka Hampuriin, Saksaan.

Kesäkuussa seurasi toinen Saksan reissu. Työmatka Leibzigiin mahdollisti myös viikonlopun vieton Berliinissä. Kesäkuulle mahtui myös juhannusmatka Lontooseen, jossa Juhannusta juhlittiin mm. Rihannan konsertissa Wembleyllä ja hienostuneella iltapäiväteellä Palm Courtissa. Ja kuun lopussa vielä työmatka Milanoon.

Heinäkuussa aloitin kesäloman Kreikan matkalla, Paroksella ja Ateenassa.

Seuraava matka koitti syyskuun alussa, kun vietin helteisen viikonlopun tyttöpörukalla Zürichissä juhlien ystävän Babyshowereita. Sen jälkeen vielä pari päivää Milanossa ja seuraavalla viikolla muutama päivä yhtä helteisessä Brysselissä.

Lokakuun alussa matkustin viikonlopuksi Pietariin. Sitten taas pikamatkalle Hampuriin ja kuun lopussa vielä viikoksi työmatkalle Texasiin, jossa sainkin hyvän D-vitamiini-tankkauksen talven varalle sekä todistaa omin silmin miten iso juhla Halloween tuollapäin onkaan.

Vuoden viimeinen matka joulukuun puolivälissä vei vielä kerran työn merkeissä Saksaan, jossa työtehtävien lisäksi ehdin kuin ehdinkin fiilistellä hetken joulutunnelmaa Hampurin joulumarkkinoilla kuumaa karpalopunssia nautiskellen.

Suurin osa vuoden 2016 kohteista oli jo ennestään tuttuja, mutta niistäkin löytyi uutta, kiinnostavaa koettavaa. Kotimaan matkailu jäi vuonna 2016 olemattomaksi, lukuunottamatta vierailuja kotikaupunkiin, josta käsin kesälomalla tuli sentään retkeiltyä Etelä-Karjalassa ja -Savossa.

Vuodelle 2017 matkakalenterissa on jo talviloma Karibialla. Ja suunnitteluasteella viikonloppumatka johonkin Euroopan kaupunkiin siskontytön kanssa kesäkuulle. Työmatkoja lienee tarjolla ensi vuonna suunnilleen saman verran suunnilleen samoihin kohteisiin, ajankohdat vain vaihtelevat. Kotimaan matkailuun yritän panostaa, onhan Suomi mm. kolmantena Lonely Planetin Best in Travel 2017 -listalla, ja toiveissa on myös vähän pidempi loma johonkin kauas marraskuun synkkyyttä pakoon. Sen tarkemmin en vielä ensi vuoden matkoja ole miettinyt.

 

 

 

HeliReissut Comments
Marraskuun parhaat

Marraskuu alkoi shokkitunnelmissa kun talviaikaan siirtymisen lisäksi tuli myös talviset säät lumipyryineen. Mutta tästä toivuttuani pystyin kiinnittämään huomioni myös positiivisiin asioihin kuten nämä:

  • Thinking Fast and Slow - Pitkään lukulistallani pyörinyt Nobel-voittaja Daniel Kahnemanin kirja pääsi vihdoin lukuun ja on todella ajatuksia herättävä, mutta myös viihdyttävä ja yllättävän helppolukuinen.
  • Kanavaranta - Katajanokan makasiineihin Kanavarantaan on avautunut tänä vuonna useampi uusi viehättävä, houkutteleva, tunnelmallinen kahvila/ ravintola/ baari. Olin vieraillut joissakin niistä jo ennen marraskuuta, mutta nyt kävin testaamassa Shelterin ja Skönen. Aiemmin, kesäisissä tunnelmissa, hyväksi koettuja ovat myös Johan&NyströmHoliday ja Le Petit Chaperon Rouge.
Vierailuja Maailmanperintökohteisiin

Viime viikkoina olen lukenut paristakin seuraamastani matkablogista koosteita bloggaajan käymistä UNESCO:n maailmanperintökohteista (Matkalla lähelle tai kauas ja Tie täynnä on tarinoita). Nämä kirjoitukset innostivat minua listaamaan omani, vaikka vähän vierastan omalla kohdallani ajatusta matkailuun liittyvästä "keräilystä". Niin. Niin sanottujen maapisteiden kerääminenhän on melko yleistä, mutta matkailuun liittyviä keräilykohteita ja listoja on monta muutakin, yksi niistä nämä UNESCO:n maailmanperintökohteet.

Matkailijana koen olevani enemmän fiilistelijä ja hengailija enkä suorita aina niitä kuuluisimpiakaan nähtävyyksiä (kröhöm, 10 Pariisissa vietetyn kuukauden jälkeen Louvre on vielä näkemättä...), joten yllätyin, miten monta maailmanperintökohdetta olen kuitenkin jo nähnyt, monesti tietämättä ollenkaan kohteessa ollessani, että kyseessä on maailmanperintökohde. 

Tässä oma listani ryhmiteltynä maittain:

Japani

  • Hiroshiman rauhanmuistomerkki
  • Itsukushima Jinja, Miyajima
  • Muinaisen Kioton monumentit
  • Nikkon pyhäköt ja temppelit

Hollanti

  • Amsterdamin 1600-luvulla rakennettu kanava-alue

Belgia

Bosnia ja Hertzegovina

  • Mostarin vanha kaupunki (ja vanha silta)

Kävin Mostarissa hyvin pian sodan loppumisen jälkeen, keväällä 1997 ja silta oli tuolloin vielä rikki.

Espanja

  • Antoni Gaudin työt, mm. Casa Mila, Park Guell, Sagrada Familia Barcelonassa
  • Toledo
  • Segovia

Madrissa viettämäni kesä onkin muuten esimmäinen kerta kun olen ajatellut maailmanperintökohteiden kiertämistä tavoitteellisesti. Kun toukokuussa saavuin Madridiin työkomennukselle projektia vetämään, ojensi paikallinen operatiivinen johtaja minulle Madridin lähistöllä sijaitsevien maailmanperintäkohteiden esitteen ja sanoi, että hänen tiiminsä suorittaisi tunnollisesti projektiini liittyvät tehtävät, mutta minun tulisi vastavuoroisesti suorittaa viikonloppuisin hänen antamaansa tehtävälistaa, eli kiertää esitteeseen listatut kohteet. Espanjalaiset suorittivat oman osuutensa, mutta minun osuuteni jäi jonkin verran kesken... Vähän nolottaa myöntää, että vierailematta jäivät Madridista käsin niinkin helpot kohteet kuin El Escorialin luostari ja Alcala de Henares.

Italia

  • Dolomiitit
  • Etna
  • Firenzen historiallinen keskusta
  • Pisan Piazza del Duomo
  • Piemonten viinialueet
  • Portovenere ja Cinque Terre
  • Rooman historiallinen keskusta
  • San Gimignanon historiallinen keskusta
  • Santa Maria delle Grazien kirkko ja Leonardo da Vincin Viimeinen ehtoollinen
  • Sienan historiallinen keskusta
  • Siracusa
  • Venetsia ja sen laguuni
  • Verona

Kreikka

Luxembourg

Ranska

  • Versailles
  • Strasbourg Grand Ile
  • Seinen jokivarsi Pariisissa

Suomi

  • Suomenlinna
  • Vanha Rauma

Sveitsi

  • Bellinzonan kolme linnaa, puolustusmuuri ja maavallit 
  • Bernin vanhakaupunki

Tsekki

  • Prahan vanha keskusta

Vatikaanivaltio

  • Vatikaanin kaupunki

Viro

  • Tallinnan vanha kaupungin historiallinen keskusta

Osa kohteista on hyvin laajoja, enkä ole kaikkiin listaamiini kohteisiin tutustunut kokonaisuutena. Mutu-tuntumalla on siis rajanvetoa tehty tässä. Esimerkiksi Muinaisen Kioton monumentteja on niin monta etten jaksanut/ ehtinyt niitä kaikkia muutamassa päivässä kiertää... Omasta mielestäni kuitenkin tarpeeksi monta. Ja Antoni Gaudin töitäkin on vielä lisää tutustuttavaksi. Muutamia kohteita sen sijaan en ottanut mukaan tähän listaan liian pinnallisen vierailun takia, esim. Pietarin historiallinen keskusta kaipaa vähän perusteellisempaa tutustumista.

En kuitenkaan usko, että jatkossakaan suunnittelen matkojani maailmanperintökohteet "edellä", mutta kyllähän listalla on monen monta kiinnostavaa, upea, must-see -kohdetta, joissa haluan vierailla niin pian kuin mahdollista. Kuten Amalfi-rannikko ja Alberobello Italiassa ja Rio de Janeiro, Brasìlia ja Pantanal Brasiliassa, ihan vain muutaman mainitakseni.

 

HeliReissut Comments
Lokakuun parhaat

Synkkenevässä syksyssä ilahduttivat mm. nämä:

  • Linnanmäen valokarnevaalit - Kirpeässä syyssäässä hämärtyvässä illassa oli mukava tunnelmoida upeasti valaistua huvipuistoa ja ajaa pari kierrosta vuoristoradalla.
  • Pitkät lennot - Lokakuun viimeisellä viikolla työ vei minut Texasiin ja minulle pitkät lennot eivät ole ikävä vaan iloinen asia. Exploras-blogin Mira on osannut kirjoittaa pitkien lentojen iloista minua paremmin.
  • Koripallo-ottelu - Työmatkan päätteeksi kävin katsomassa elämäni ensimmäistä koripallo-ottelua Dallas Mavericks vs. Houston Rockets.
  • Autoilu - Tulen arkielämässäni ihan hyvin toimeen ilman autoa, mutta Texasissa käytössäni oli vuokra-auto ja nautin "omasta" autosta ja sen tuomasta liikkumisvapaudesta täysin sydämin.